: A Little Book of Christmas by Bangs John Kendrick Becher Arthur E Illustrator - Christmas stories Christmas

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

KUINKA MEIST? TULI KIRJAILIJOITA

Suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia

Suomen Kirjailijaliiton julkaisu

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1916.

SIS?LLYS:

Juhani Aho: Hiukkanen Kalevalan runollisuudesta Selma Anttila: Kirjailijataipaleeltani Kaarlo Atra: Ensi alkeeni kirjallisella alalla Minna Canth: Kuinka meist? tuli kirjailijoita Rafael Engelberg: Ensi yritykset Hilja Haahti: Pari muistelmaa Iivo H?rk?nen: Kuinka jouduin kyn?nk?yt?n alalle Santeri Ivalo: Kuinka ja koska alotin Valter Juva: Er?s arkkiveisujuttu K. A. J?rvi: Mitenk? min? aloin "kirjoitella" Aino Kallas: Kuinka alotin virolaisaiheisena kirjailijana Ilmari Kianto: "Soutajan laulujen" aikoina R. Kiljander: Ensi yritykseni Juhana Kokko: "K?llisk?n" syntymisen syyt Aarni Kouta: Alotteeni ja ensi alkuni Helmi Krohn: Miten jouduin el?m?kerralliselle alalle Larin Ky?sti: Nuoruuden muistoja Eino Leino: Muistojen kaupungit Ester Linnankoski: Muuan Linnankosken nuoruudenruno Johannes Linnankoski: Alkus?keet Heikki Meril?inen: Nuoruuteni muistoja L. Onerva: Pari lehte? muistojen kirjasta Olli Vuorinen: Ensi yritykseni Theodolinda Yrj?-Koskinen: Miten tulin kirjailijaksi

HIUKKANEN KALEVALAN RUNOLLISUUDESTA.

Luotettavimmat todistuskappaleet siit?, kuinka me kukin alotimme ja millaisia olivat ensi askeleemme kirjallisella taipaleellamme, eiv?t luullakseni ole kirjailijain omat muistelmat, vaan ehk? enemm?nkin n?ytteet h?nen kirjailemisensa ensi tuloksista. Sellaisia kai olisi jokaisella vanhoissa k?tk?iss??n. Muutamia niit? l?ysin min?kin tuonoin er??lt? vanhalta ullakolta, niiden joukossa er??n ainekirjoitusvihkon jonkun lyseon ylemm?n luokan ajalta. Tuossa vihkossa on muun muassa er?s n.s. "vapaa" aine, joka sellaisenaan julaistuna ehk? antanee jonkunlaisen k?sityksen kyh??j?ns? senaikuisista kirjallisista ihanteista ja h?nen tyylist??n, jotka senj?lkeen oikeastaan tuskin ovat paljoakaan muuttuneet. Kirjailijaliiton julkaisun hyv?? tarkoitusta edist??kseni pyyd?n paremman puutteessa j?tt?? sen arv. Toimituksen k?ytett?v?ksi.

Runollisuudella, niinkuin ylip??n kirjallisuudella, on velvollisuutena yksinkertaisimmilla esimerkeill? el?m?st? ja luonnosta n?ytt?? niiden loisto- ja varjopuolia. Se on silloin, kuten matematikikin, puhtainta ja sanommepa ylevint?, kun voi osoittaa suurimpia poikkeamattomia totuuksia kaikkein v?h?isimmill? ja jokap?iv?isimmill? keinoilla. Silloin se kohtaa kaiun jokaisen rinnassa, kun koskettaa aivan likeisimpi? ja tutuimpia kieli? el?m?mme soittokoneessa. Jos se poikkeaa t?lt? uralta ja joko ylenee Olympoon muka jumalallista kanteletta soittamaan taikka muuten menee teeskentelyyn, tuntuu se meist? vieraalta. Se ei en?? vieh?t? eik? miellyt? meit?, me emme voi seurata sen ??nt? todellisuudessa ja joskus vain voimme h?m?r?n kuvitusvoiman avulla saada siit? jotakin kuvaa eteemme. N?in ollen on jo runollisuus menett?nyt lukijalle kaiken arvonsa, se j??pi unohduksiin ja kuolee kuin ?itins? rinnoilta temmattu imev? lapsi. T?mm?iseen ilmassa h??lyv??n tilaan on runollisuus useinkin noussut, ja onpa v?list? voinut ajaksi huikaista lukijoitaan, mutta esteetillisemm?sti sivistyneiden arvostelua se ei ole koskaan voinut kest??, se on itse siit? huiennut. -- P?in vastoin on taas semmoisten runomusten laita, jotka, niinkuin mainitsimme, ovat sopusoinnussa meiss? itsess?mme vallitsevien aatteiden ja olojen kanssa, ja siten, itse juuri kohoamatta eritt?in yl?s, nostavat vastustamattomalla voimalla meid?t ja aatteemme korkeuksiin. Semmoiset runomukset ovat pysyneet ij?ti uusina ja ihailtuina, ovatpa saavuttaneet klassillisuuden nimen. Ne ovat kuin itsest??n syntyneit?, ei kenenk??n tekemi?, niist? voi sanoa, ett? ne ovat syttyneet "jumalallisesta kipunasta", joka on runoilijan henke? l?mmitt?nyt. T?mm?isten runomusten joukkoon on luettu maailman suurimpain yksityisten runoilijain teokset ynn? my?skin muutamat kansanrunot. Viimemainituista Kalevalamme tuskin tarvinnee siirty? muiden kuin Kreikkalaisten kansanrunojen edest?. T?m?kin esiintuo kaikkein runollisimmat ajatukset ja ihanimmat kuvat tavallisimmilla sanoilla, jokap?iv?isimm?t tapaukset n?ytt?? se semmoisena kuin ne esiintyv?t ja me ne olemme n?hneet, tuomalla siin? kuitenkin esiin jonkin puolen, jota me emme ole huomanneet ja joka juuri sen vuoksi, ett? se ilmaantuu ik??nkuin uutena-vanhanatuttuna, vieh?tt?? meit?. Pienimmiss?kin seikoissa l?yt?? se jonkun kohdan, jota kannattaa ihailla, samalla kun se taas juhlalliset kohtaukset el?m?ss? ja ylent?v?t ilmi?t luonnossa selitt?? sill? arvollisuudella kuin asia vaatii, ottaen molempia selitt??kseen vertauksilla, jotka johtuvat asiasta ja likelt? kuuluvat siihen.

N?ihin v?it?ksiin on Kalevalassa todistuksia joka sivulla, jopa joka s?keess?kin. Ei niit? siis tarvitse etsi?. Mist? kohti kirjan aukaisseekin, l?ytyy ja ilmaantuu todistuksia kyllin.

Tarkastelkaammepa esimerkiksi nelj?tt?kymment? runoa.

Se kertoo ensin, kuinka Kalevalan uroot kulkeissaan sammon ry?st??n Pohjolaan joutuvat kosken niskaan. Ennenkuin he kumminkaan uskaltavat antautua kuohujen valtaan, kokee Lemmink?inen loihtemalla poistaa kosken vaaroja. N?m? Lemmink?isen sanat tahdon ottaa tarkastellakseni. Ensin k??ntyy Lemmink?inen kosken itsens? puoleen sanoilla:

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!