: Kylään tullessa by P Iv Rinta Pietari - Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

KYL??N TULLESSA

Kirj.

P. P?iv?rinta

Oulussa 1884. Oulun Uudessa Kirjapainossa.

Kerran kun matkustin oli minulla er?s nelj?toista vuotias, utelias poika toverina. Se on kyll? paha, kun melkein kaikkien kertomusten pit?? alkaa noilla sanoilla, mutta mit?p? sit? ihminen paljon n?kee oman huoneensa seinien sis?ll?. Tosin l?ytyy siell?kin paljon vaariin ottamista perheellisen el?m?n piiriss?, mutta se on paremmin yksityist? laatua, jonka l?hteet pian ehtyv?t. Ilman sit?, perhe ei ole kansa, joka vasta luopi kokonaisen kuvan omasta itsest?ns?. Jos siis tahtoo noita kuvien murusia -- jotka ovat kovin moninaisia -- kokoilla, t?ytyy sen tapahtua itsens? kansan keskell? ja sinne ei tule kukaan, jos ei liiku joskus kotiliedett? edemm?ksi. -- Siin?h?n syy, jonka vuoksi usea kertomukseni alkaa: "Kerran kun matkustin" j.n.e.

No niin. Kes? oli kauniimmallansa ja puolentoista penikulmainen taloton taival oli edess?mme. Varhainen aamu oli taipaleelle l?hteiss?mme ja ilma oli mit? ihanin. Taivas oli peitetty puoleksi l?mpym?n n?k?isill? pilven hattaroilla, joiden lomista kes?inen aamu-aurinko loi valoa ja l?mp??. Kastepisarat kiilteliv?t auringon valossa puiden lehdill? ja kukkien viel? puoleksi ummistuneilla tertuilla niin kirkkaasti kuin timantti. L?mp?inen etel?tuuli puhaltaa huhautteli tuon tuostakin, josta puut ja koko kasvikunta huojahteli ja nuokahteli, ik??nkuin ne olisivat sanoneet: "hyv?? huomenta, suuri Luojamme!" Min? istuin syviin mietteisin vaipuneena tuossa luonnon ihanassa helmassa. Min? mietin luonnon kauneutta ja Luojan suurta hyvyytt? ihmisi? kohtaan. Min? mietin heid?n kiitt?m?tt?myytt?ns? kaikesta hyvyydest?, jonka Luoja oli ik??nkuin heid?n k?siins? laskenut, sanoen: "tulkaat ja ottakaat". Kuinka moni k?sitt?? heist? sen, ett? "kaikkinainen hyv? anto tulee valkeuden is?lt?"; kuinka moni heist? osoittaa totista rakkautta l?himm?ist?ns? kohtaan, joita Jumala on niin runsaasti jokaiselle antanut, juuri sit?varten, ett? ihmiset toisiansa rakastamalla osoittaisivat Jumalaakin rakastavansa.

Noita miettiess?ni olin niin vaipunut omiin ajatuksiin, etten huomannut matkassa olevanikaan, jonkat?hden hevonen sai kulkea oman tahtonsa mukaan; sekin n?kyi k?sitt?v?n, ett? nyt on miettimisen aika, sill? se k?veli vaan hiljaksensa, korvat topallaan, silloin t?ll?in katsellen sivuillensa, ik??nkuin kysy?kseen: "joko nyt l?hdet??n?" Poika lienee my?s vaipunut omiin mietteisins?, huomattuansa, etten min? ollut puhetuulella. Kaikkien noiden t?hden syntyi syv? hiljaisuus, ettei muuta kuulunut kuin k?rryn ratasten hiljainen hyrin? ja ratina hiekoitetulla tiell?. Kun viel? lis?ksi otamme lintujen aamulaulut ja viserrykset ja jonkun liian likell? tiet? olevan linnun pyr?hdyksen lentoon, niin on kaikki kerrottu, mik? tuota hiljaisuutta h?iritsi.

"Mist? te saatte aineita kirjoituksiinne, kun niin paljon kirjoittelette yht? ja toista?" kysyi poika yht'?kki?, ??nett?myyden katkaisten ja katsoen kysyv?sti minua silmiin.

Min? kavahduin, niinkuin unesta tuon kysymyksen kuultuani, mutta k?sitin kumminkin kysymyksen.

"Koko luonto, se on: koko maailma, jossa asumme, on kuin suuri kuvakirja, t?ynn? Luojan viisautta, rakkautta ja hyvyytt?. Ihmiset maan p??ll? ovat monipuoliset ja monenlaiset, sill? melkein niin monta eri luonnettakin on ihmisiss? kuin ihmisi?kin; noita kaikkia kuin kokee katsella ja tutkistelee, l?ytyy niiss? kyll? aineita paremmillekin kirjoittajille kuin min? olen", sanoin pojalle.

"Enh?n min? n?e noissa mit??n erinomaisempaa", arveli h?n.

"Sinun silmiss?si on kai sitten viel? jotain vikaa."

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!