: Pietari Schlemihl'in eriskummalliset elämänvaiheet by Chamisso Adelbert Von - Fables

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

PIETARI SCHLEMIHL'IN ERISKUMMALLISET EL?M?NVAIHEET

Kirjoittanut saksaksi

Adalbert von Chamisso

Kustantaja K. F. Kivek?s. Oulun Uudessa Kirjapainossa, 1902.

Kulettuani Pohjoiskatua ja saavuttuani sen p??h?n, n?in heti valkoisen talon pylv?ineen paistavan viheri?in lehtipuitten v?list?; -- "t?ss? siis," ajattelin, puhdistin saappaani nen?liinallani, laitoin kaulahuivini siivoon kuntoon ja nyk?sin ovikellon nauhasta. Kuulin kellon soivan ja paikalla aukesi ovikin. Eteisess? kysyttiin nime?ni ja asiaani, jonka j?lkeen ovenvartija l?ksi ilmoittamaan tulostani ja minulle suotiin kunnia p??st? herra Johnin puheelle, puutarhaan k?ym??n, jossa h?n oli muutamien vieraittensa kanssa. Kohta arvasin kuka l?sn?olevain joukossa oli talon is?nt?, herra John, h?n n?et kun oli sangen lihava ja tyytyv?isen n?k?inen. Varsin yst?v?llisesti h?n tervehti minua -- niinkuin rikas osaa toisinaan k?yhemp?? l?himm?ist?ns? alhaisesti puhutella, jopa k??ntyi puoleeni, silti toisia vieraitaan syrj?ytt?m?tt?, ja vastaanotti sen kirjeen, mink? toin h?nelle. -- "Vai niin, vai niin, veljelt?ni; enp? ole isoon aikaan kuullut h?nest?. Onko h?n kuinka terve nyky??n? -- Tuohon paikkaan", jatkoi h?n puhettaan, muitten vieraittensa puoleen k??ntyess??n, odottamatta minulta vastausta, ja osotti sill? k?dell??n, jossa oli kirje, muuatta m?en kukkulaa, "tuonne aijon rakennuttaa sit? uutta taloa."

Ei h?n kirjett? avannut eik? keskustelua lopettanut, rikkaudesta kun ruvettiin puhumaan. "Jolla ei ole v?hint?inkin yksi miljoona rahaa," arveli h?n, "se on, suokaahan minulle anteeksi rohkea sanani, roisto!" "Tosi se!" my?nsin min? innokkaasti. Tuo mahtoi olla h?nest? mieluista puhetta, sill? h?n hymyili ja sanoi: "J??k??h?n t?nne, yst?v? rakas, ehk? saan joutilasta aikaa, niin selvit?n ajatukseni siit? asiasta," h?n n?ytti kirjett?, mink? heti pisti taskuunsa, ja k??ntyi muun seuran puoleen. -- H?n tarjosi k?sivartensa muutamalle nuorelle rouvalle, toiset herrat h??r?iliv?t muitten naisten ymp?rill?, itsekukin l?ysi Eevansa, jonka j?lkeen mentiin sille m?elle, johon talon is?nt? oli luvannut rakennuttaa uutta taloa.

Min? kuljin per?ss? jotten olisi kellek??n vaivaksi, sill? ei kukaan huolinut minusta. Seura oli hyv?ll? tuulella, rupateltiin ja naurettiin, laskettiin leikki? totisista asioista ja taas joutavista asioista puhuttiin niinkuin ne olisivat olleet totisia, ja varsinkin poissa olevat tuttavat ja yst?v?t sek? heid?n tapansa ja olonsa olivat pilan ja leikin esineen?. Eiv?t ne tunteneet minua enk? min? heit?, niin ett? en paljo v?litt?nytk??n mist? oli kysymys, ja oli minulla paitsi sit? muuta miettimist?.

Oli siin? n?k?ala todellakin jalo ja ihana. Valkea pilkku n?kyi taivaanrannalla tummankarvaisen meren ja sinisen taivaan rajalla. "T?hystin t?nne!" k?ski Tuomas John, ja ennenkuin palvelijat ehtiv?t liikahtamaankaan, oli se harmaja mies, n?yr?sti kumartaen, pist?nyt k?tens? takintaskuun ja herra Johnille antanut komean, ison t?hystimen. Herra John, joka heti alkoi t?hystimell? katsoa merelle p?in, kertoi vierailleen, ett? siell? n?kyi muuan laiva, joka eilett?in oli l?htenyt satamasta, vaan ep?edullisen tuulen vuoksi ei p??ssyt tuota etemm?s. T?hystin meni miehest? mieheen, naisesta naiseen eik? en?? palannutkaan harmajan, laihan miehen taskuun. Min? ihmettelem??n ja katselemaan tuota miest? enk? p??ssyt ymm?rt?m??n mitenk? tuo isonpuoleinen t?hystin oli mahtunutkaan h?nen pieneen, joutavan n?k?iseen taskuunsa. Vaan muut vieraat eiv?t olleet mill?ns?k??n eiv?tk? v?litt?neet siit? harmajasta miehest? v?h??k??n, yht? v?h?n kuin minustakaan.

Virvokkeita tuotiin lautasilla vieraille, niit? komeimpia, makeimpia hedelmi?, tiesi kuinka kaukaa, etel?isist? maista. Herra John oli kohtelias ja mukava is?nt? ja puhutteli minuakin: "Maistakaahan n?it? hedelmi?, niit? ei teill? ole tarjona ollut suinkaan merimatkoillanne." Kumarruin, vaan h?n ei katsonut minua, oli jo puhuttelemassa muita vieraitaan.

Olisi tehnyt mieli istua ruohikkoon, m?en rinteelle n?et, josta n?kyi laajalti merta ja taivasta, vaan maa oli kovin kostea. Olisipa mukava kerrassaan jos olisi turkkilaisia mattoja levitt?? t?h?n, arveli muuan. H?n oli sen toivomuksensa tuskin ehtinyt lausua julki, niin se harmaja mies oli pist?nyt jo k?tens? taskuun, josta veti esille, h?veli??sti, jopa n?yr?sti, hyvin komean, kullalla kirjaillun, turkkilaisen peitteen levitt??kseen sit? ruohikolle. Palvelijat ottivat sen vastaan, v?linpit?m?tt?m?sti vallan, ja levittiv?t sit? ruohikolle, Siihen mentiin sitte istumaan pitemmitt? mutkitta; ja min? puolestani taas kummailemaan ja katsomaan sit? harmajaa miest?, h?nen taskuaan, sit? turkkilaista peitett?, joka oli kymmenen kyyn?r?? pitk? ja viisi kyyn?r?? leve?, luulin unenn??ksi enk? tiennyt mit? uskoa, varsinkin kun eiv?t muut huomanneet mit??n erinomaista tapahtuneen.

Olisin mielell?ni kuullut tuosta miehest? jotain selvityst? ja kysellyt kuka h?n oli; en vain arvannut kelt? kysyisin, sill? pelk?sin melkein enemm?n herrain palvelijoita kuin palvelijain herroja. Lopulta rohkenin kysy? muutamalta nuorelta miehelt?, joka ei n?ytt?nyt minusta varsin niin arvokkaalta kuin nuo toiset ja joka useinkin oli seisonut yksikseen. Hiljaisella ??nell? pyysin h?nt? sanomaan kuka on tuo avulias herra, joka on harmajissa vaatteissa. -- "Sek?, joka n?ytt?? niin hoikalta kuin r??t?lin neulasta irtaunut lanka?" -- "Se, joka seisoo tuossa yksikseen!" -- "Sit? en tunne," vastasi h?n, ja n?ytti kuin h?nt? ei olisi haluttanut minun kanssa keskustelua jatkaa, sill? h?n poistui ja alkoi puhutella muuatta toista palvelijaa, tiesi mist? joutavista asioista puhuivatkaan.

P?iv? alkoi r?ike?mm?sti paistaa ja naisten oli paha olla; se kaunis Fanny kysyi huolettomasti silt? harmajalta herralta, jota, minun havaitakseni, ei kukaan ollut viel? puhutellut ensink??n, kysyi kevytmielisesti: oliko h?nell? kukaties telttakin? Harmaja mies kumartui syv??n, aivan kuin jos olisi h?nt? kovasti kunnioitettu tuolla kysymyksell?, ja k?si oli h?nell? jo taskussa, josta h?n veti esille telttavaatteen, teltan riu'ut, nuorat, rautaiset muut osat, sanalla sanoen: kaikki, mik? komeaan, isoon telttaan kuuluu. Muut herrat auttoivat sit? pystytt?m??n paikoilleen, sen turkkilaisen peitteen p??lle n?et -- eik? ket??n ihmetytt?nyt t?m? tapaus. --

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!