: Kahden nuoren aviovaimon muistelmat by Balzac Honor De Onerva L Translator - Married women Fiction; Epistolary fiction; Frontier and pioneer life Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Translator: L. Onerva

KAHDEN NUOREN AVIOVAIMON MUISTELMAT

Kirj.

Honor? de Balzac

Ranskankielest? suomentanut L. Onerva

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1917.

Ensim?inen osa

NEITI REN?E DE MAUCOMBELLE.

Parisissa, syyskuulla.

Rakas hirveni, min?kin olen p??ssyt vapauteen! Ja ellet ole kirjoittanut minulle Blois'han, niin olenpa my?s ensim?inen kauniin kirjevaihtomme kohtauspaikalla. Kohota siis kauniit, mustat silm?si, joiden katse on kiintynyt ensim?isiin sanoihini, ja s??st? huudahduksesi sen kirjeen varalle, jossa uskon sinulle ensim?isen rakkauteni. Aina puhutaan ensim?isest? rakkaudesta; onko siis olemassa joku toinenkin rakkaus? Vaiti, sanot sin?, kerro minulle mieluummin, pyyd?t, miten olet p??syt pois luostarista, johon sinun piti kiinty? luostarilupauksen sitein. Oi yst?v?ni, olkootpa nyt karmeliittien temput mitk? tahansa, niin on minun vapautukseni ihme ainakin mit? luonnollisin asia maailmassa. Kauhistuneen omantunnon tuskanhuuto on lopultakin ollut voimakkaampi taipumattoman tahdon laskelmien vaatimuksia, siin? kaikki. T?tini ei tahtonut n?hd? minun kuolevan hivutustautiin ja sai vihdoin vakuutetuksi ?itinikin, joka aina oli pit?nyt luostarin muureja ainoana suojeluskeinona tautiani vastaan. Se synkk? raskasmielisyys, johon vaivuin heti sinun l?hdetty?si, kiirehti vain t?t? onnellista ratkaisua. Ja nyt olen Parisissa, enkelini, ja minun on kiitt?minen sinua siit?, ett? olen t??ll?. Oi, Ren?e rakkahani, jos olisit voinut n?hd? minut sin? p?iv?n?, jolloin sin? et en?? ollut luonani, niin olisit melkein ollut ylpe? siit?, ett? niin nuoressa syd?mess? olet voinut her?tt?? niin syvi? tunteita. Olemme haaveilleet niin paljon yhdess?, niin monesti mielikuvituksessa koetelleet siipiemme kantavuutta ja kokeneet niin paljon yhteist?, ett? luulen sielujemme kasvaneen yhteen aivan kuin noiden molempien unkarilaisten tytt?jen, joiden kuolemasta meille kertoi tuo herra Beauvisage , joka ei suinkaan tee kunniaa nimelleen; eip? olisi voinut mist??n saada sopivampaa luostaril??k?ri?. Etk? ollutkin sairas samaan aikaan kuin yst?v?tt?resi? Syv?ss? alakuloisuudessani tulin vasta v?hitellen ymm?rt?m??n niit? siteit?, jotka meit? yhdist?v?t; kun erosimme toisistamme, luulin niiden jo katkenneen v?limatkan vuoksi ja koko olemassaolo k?vi minulle vastenmieliseksi niinkuin hylj?tylle turturikyyhkylle; minusta tuntui suloiselta kuolla ja teinkin jo hiljalleni kuolemaa. Olla yksin, karmeliittinunnien luona Blois'ssa ja pel?t? koko ajan, ett? minun t?ytyisi tehd? lupaukseni ilman mink??nlaista neiti de la Valli?ren tapaista edell?k?yp?? valmistusta ja ilman Ren?e't?ni, tuo kaikki merkitsi minulle todellakin sairautta, kuolettavaa sairautta. Tuon yksitoikkoisen el?m?n, johon jokainen tunti tuo mukanaan jonkun velvollisuuden, rukouksen, ty?n, aina saman, niin s?ntilleen saman, ett? miss? tahansa ollen voi sanoa mit? karmeliittinunna tekee kunakin tuntina p?iv?ll? ja y?ll?, tuon hirvitt?v?n olotilan, jossa on aivan yhdentekev??, onko ymp?rill? olevaa maailmaa vai ei, olimme me kaksi osanneet tehd? mit? vaihtelevimmaksi: henkemme lennolla ei ollut mit??n rajoja, mielikuvitus avasi valtakuntansa meille, olimme vuorotellen toisiamme el?hytt?vi? tarulintuja, eloisampi tempasi mukaansa hitaamman ja sielumme aivan kilpailivat hullunkurisissa p??h?npistoissa koettaessaan valloittaa itselleen sit? maailmaa, joka meilt? oli kielletty. Ei ollut mit??n, "Pyhimysten el?m?kin" siihen luettuna, joka ei olisi muodostunut meille tien viitaksi salattujen asioiden ymm?rt?miseen. Sin? p?iv?n?, jolloin sinun suloinen seurasi minulta riistettiin, tuli minusta juuri sellainen, miksi karmeliittinunnaa aina olimme kuvitelleetkin, jonkinlainen uusikuosinen Danae, joka, sensijaan ett? h?n koettaisi t?ytt?? pohjatonta tynnyri?, joka p?iv? vet?? yl?s tyhj?n ?mp?rin, en tied? mist? kaivosta, aina toivoen sen olevan t?ynn?. T?tini ei tuntenut meid?n sis?ist? el?m??mme. H?n ei voinut k?sitt?? minun el?m?n-inhoani, kun h?nelle itselleen luostarin kaksi tynnyrinalaa merkitsi taivaan esikartanoa. Mutta jotta jo meid?n ij?ll?mme kokonaan voisi pyhitt?? el?m?ns? uskonnolle, t?ytyisi olla erinomaisen yksinkertainen, jota me emme ole, rakas yst?v?, tai sitten palavan altismielinen, joka ominaisuus juuri tekee t?tini niin ylev?ksi. T?tini uhrautui jumaloidun veljens? vuoksi; mutta kuka voi uhrautua outojen ihmisten tai pelkkien aatteiden vuoksi?

Jo kahden viikon ajan olen s?lytt?nyt muistiini monenlaisia hauskoja asioita ja k?tkenyt syd?meeni kaikenlaisia mietteit? yksinomaan sinua varten. Minulla on niin paljon huomioita sinulle kerrottavana, ett? tukehtuisin, ellemme entisten armaiden keskustelujen asemesta voisi n?in kirjallisesti uskoa salaisuuksia toisillemme. Miten syd?men liikkeet kuitenkin ovat t?rke?t! Aloitan t?n? aamuna p?iv?kirjani ja kuvittelen, ett? sin?kin olet alkanut kirjoittaa omaasi ja ett? siis muutaman p?iv?n kuluttua saan mielikuvituksessani el?? kanssasi ihanassa Gemenos-laaksossa, jonka tunnen vain sinun kertomuksistasi, samoin kuin sin? saat olla mukana Parisin el?m?ss?, jonka tunnet vain yhteisist? haaveiluistamme.

Saavuin Beaugencyhin y?n aikaan jonkinlaisessa moraalisessa lamaustilassa, johon tuo omituinen hyv?stij?tt? oli minut uuvuttanut. Mitk? kohtalot odottavatkaan minua t?ss? uudessa, niin kauan kaivatussa maailmassa? Aluksi ei ollut ket??n minua vastaanottamassa, syd?melliset tunteeni vaihtuivat kuin tuhka tuuleen: ?itini oli Boulogne-mets?ss?, is?ni valtioneuvostossa; veljeni, herttua de Rh?tor?, ei koskaan tule kotiin, sanottiin minulle, ennenkuin juuri paraiksi ehti?kseen pukeutua p?iv?llisille. Miss Griffith ja Philippe johtivat minut huoneisiini.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!