: Jean Jacques Rousseau ja hänen filosofiansa by H Ffding Harald Relander Oskar Translator - Rousseau Jean-Jacques 1712-1778

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Ei ole syyt? ep?ill?, ja Rousseau on sen itsekin my?nt?nyt, ett? Rousseau on oppinut paljon ensyklopedistalais-yst?vilt??n. H?nen ajatuskykyns? hioutui, h?nen n?k?piirins? laajeni, h?nen kirjallinen aistinsa her?si. Dusaulx on , kertomuksen mukaan, joka polveutuu Holbachilta ja muilta Rousseaun aikaisemmilta yst?vilt?, kuvannut Jean Jacquesin ensim?ist? esiintymist? ensyklopedistain piiriss?. "T??ll? h?n oppi, mik? n?kyy useista h?nen teoksistaan, taitavasti v?ittelem??n asian puolesta ja vastaan. Kun h?nell? oli jokin aine k?sitelt?v?n?, tai kenties jo oli muodostanut siit? varman mielipiteen, esitti h?n sen niille, joita h?n piti opettajinaan, saadakseen peltonsa hedelm?lliseksi, sill?kin uhalla, ett? h?nen ehk? olisi pakko muuttaa mielt?. N?m? miehet, joista useimmat olivat hyvin harjaantuneita niiss? seikoissa, v?itteliv?t ja keskustelivat esitetyist? kysymyksist? kesken??n. Sen kautta h?n ollen jo luonnostaan kaunopuheinen tuli niin pelj?tt?v?ksi taistelussa, ettei kohta kukaan kyennyt vastustamaan h?nt?, silloinkin kun h?n puolusti mahdottomia paradoksia... Parooni Holbachin uusi yst?v?, joka oli arka ja k?mpel? k?yt?kselt??n, ja samalla vieh?tt?v?n tuntehikas ja suuresti rakasti somuutta, mik? muodosti omituisen vastakohdan h?nen yksinkertaiselle puvulleen, miellytti kaikkia. Vaativaisimmallakaan ei voinut olla mit??n muistuttamista h?nen mielentilassaan tai k?yt?ksess??n. Ainoastaan siit? 'hienot ihmiset' moittivat h?nt?, ett? h?n oli aran kohtelias, joka heist? tuntui v?h?n maalaiselta; siin? suhteessa on h?n parantunut, mutta ainoastaan heitt?yty?kseen p?invastaiseen liiallisuuteen. Siihen aikaan ei Rousseau suinkaan ollut ihmisvihaaja, vaan altis, t?ysin luottavainen ja avonainen. H?n luotti muihin, vaikka ei itseens?; h?n pysytt?ytyi syrj?ss?, ei kilpaillut kenenk??n kanssa ja kysyi mieluummin kuin antoi varmoja vastauksia... Semmoinen oli, sen mukaan kuin minulle on kerrottu, Jean Jacques siihen aikaan, kun h?n ensiksi alkoi liikkua p??kaupungin seuroissa." -- T?st? kuvauksesta n?hd??n, kuinka suojelevalla tavalla Rousseau otettiin vastaan holbachilaiseen seurapiiriin. Kun h?n yht?kki? toi esille uudet ajatuksensa, ei niit? otettu t?ydeksi todeksi, ja kun h?nen itsetuntonsa suureni her?tyksen j?lkeen, arveltiin kirjallisen menestyksen -- jota h?nen yst?v?ns? olivat taipuvaiset lukemaan omaksi ansiokseen -- nousseen h?nelle p??h?n. ?kki? huomattiin h?nen, niinkuin Dusaulx sanoo, muuttuneen valkeasta mustaksi! --

Ennenkuin syvemm?lti ryhdymme tarkastamaan sis?ist?, varsinaista ristiriitaisuutta Rousseaun ja ensyklopedistain v?lill?, mainittakoon parilla sanalla ulkonainen syy h?nen ja h?nen entisten yst?v?ins? v?lin rikkautumiseen. Siit? n?emme, mink?laisiin suhteisiin Jean Jacques uudestaan oli sekaantunut, ja kuinka v?h?n h?n oli onnistunut p??sem??n edelle sit? yhteiskunnallista piiri?, johon h?n tunsi niin huonosti soveltuvansa.

Rousseaun hyv?ntekij?lle rouva d'?pinayll?, joka oli lahjoittanut h?nelle idyllisen asunnon l?hell? maapaikkaansa, oli Grimm rakastajana. Suhde Grimmin ja Rousseaun v?lill? oli v?hitellen kylmentynyt. Grimm piti entist? yst?v??ns? hulluna. H?n ei ymm?rt?nyt h?nen luonnettaan, ja kylm?sti ja masentavasti h?n moitti Jean Jacquesille h?nen teoksensa todellisia ja n?enn?isi? ristiriitaisuuksia, joihin t?m? oli takertunut ajatuskykyns? hitaisuuden vuoksi sek? kiihkoisan innostuksensa kautta. Ja vaikka ei Grimm liek??n suorastaan ollut mustasukkainen h?nt? kohtaan, niin h?n kai arveli, ett? rouva d'?pinay, jolla paitse miest??n jo oli rakastaja, ei en?? tarvinnut yst?v??. H?n koetti sen vuoksi ty?nt?? Rousseaun syrj??n h?nen suosijattarensa l?heisyydest?. Kylm?n kopeasti ja pilkallisesti kohteli h?n sen vuoksi pitemm?n aikaa Rousseauta ja sai h?net pikastumaan yh? uudestaan. Sattui sitten niin, ett? rouva d'?pinayn piti matkustaa Geneveen neuvottelemaan kuuluisan l??k?rin kanssa. Ehdotettiin Rousseaulle, ett? h?n seuraisi h?nt? sinne, ja Grimm ja Diderot vaativat h?nt? tekem??n, mit? he pitiv?t h?nen yksinkertaisena velvollisuutenaan hyv?ntekij??ns? kohtaan. Rousseau oli sairaloinen, eik? h?nell? ollut varoja matkavarustuksiin, ei h?n my?sk??n ollut halukas esiintym??n synnyinkaupungissaan ylivuokraajan rouvan seurassa. Sit? paitse h?n ep?ili , ett? matkan varsinaisena tarkoituksena oli peitt?? rouva d'?pinayn ja Grimmin suhteen seurauksia, ja h?nt? harmitti se osa, jota h?nen yst?v?ns? tahtoivat antaa h?nen n?ytell?, sek? ett? he niin ylimielisesti tahtoivat opettaa h?nt? t?ytt?m??n velvollisuuksiansa. Lis?ksi tuli viel? seikka, joka oli kaikista enimmin kuvaava ja vaikuttava.

Riita tunnettujen kirjailijain v?lill? her?tti suurta huomiota Parisissa, ylh?isimmiss?kin piireiss?. Sen johdosta lausuu ylh?inen aatelismies Castrien herttua seuraavat sattuvat sanat: "Herrainen aika, mihin min? tulen, kuulen min? vaan puhuttavan t?st? Rousseausta ja t?st? Diderotista! Eih?n sit? en?? voi k?sitt??! Mokomat, jotka eiv?t ole mit??n, jotka asuvat kolmannessa kerroksessa!" Pian kyll? saatiin ruveta v?litt?m??n ihmisist?, jotka asuivat kolmannessa kerroksessa -- ja ylemp?n?kin. --

Vaikea on p??st? selville, kenen puolella oikeus oli t?ss? ulkonaisessa rikkautumisessa, vaikka monet kirjallisuushistorian tutkijat ovat paraansa mukaan koettaneet asiata selvitt??. Ett? Rousseau ei t?ss? tilaisuudessa ollut mik??n sankari, on selv??. Todet ovat rouva de Sta?lin sanat, ett? Rousseauta mieluummin pit?? kuvailla ulkona ja vapaassa luonnossa: "Ihmisten kesken miellytt?? h?n meit? v?hemm?n." Se on kumminkin varmaa, ett? h?n k?rsi rikkautumisesta enemm?n kuin h?nen entiset yst?v?ns?. Yksin?isyydess??n raskasmielisen? hautoi h?n t?t? eroa ja synnytti synkk?? ep?luuloa mieleens?. Grimm, Holbach ja Diderot selvisiv?t helpommalla asiasta; he pitiv?t h?nt? hulluna, kiitt?m?tt?m?n?, luopiona, ja herkesiv?t el?m?n hy?rin?ss? pian suremasta kadotettua yst?v??ns?.

Samalla oli heill? kuulevia korvia Rousseauta moittiessa, jota vastoin t?m? sai turvautua omiin tunnelmiinsa tai hakea kevennyst? puolustamalla asiaansa j?lkimaailmalle. Se on my?s varmaa, ett? syd?mmellinen sana yst?v?in puolelta olisi tuottanut sovinnon. "Ei koskaan", sanoo Rousseau, "ole ollut paloa minun syd?mmess?ni, jota ei kyynel ole voinut sammuttaa". T?t? keinoa ei k?ytetty. Pilkkaa ja ylimielisyytt? -- ylimielisyytt?, jota j?lkimaailma ei voi hyv?ksy? -- oli se kohtelu, jota "valistuksen" sankarit osoittivat "pikku pedantille", niinkuin Holbachilla oli tapana h?nt? kutsua.

Syvemm?t syyt rikkautamiseen ovat haettavat Rousseaun ja h?nen yst?v?ins? vastakkaisista luonteista, ja ennen kaikkea heid?n edustamiensa henkisten suuntain vastakkaisuudesta.

Rousseaun yst?v?t olivat yleens? taipuvaisia asettumaan h?nen ohjaajikseen, m??r??m??n, kuinka h?nen tuli el?? ja kuinka t?ytt?? velvollisuutensa. He koettivat erottaa h?net suhteestaan Ther?seen ja t?m?n perheeseen. "Ei voi", sanoo Holbach "kuvailla surullisempaa vastakohtaa kuin h?nen Ther?sens? ja h?nen neronsa v?lill?. Diderot, Grimm ja min? teimme silloin yst?v?llisen salaliiton t?t? omituista ja naurettavaa yhdistyst? vastaan. H?n loukkautui meid?n innostamme ja moitteestamme ja k?vi siit? pit?en oikein raivoisasti meid?n antitheresialaisen filosofiamme kimppuun." Ja t?m? salaliitto sai pian toisenkin teht?v?n. Rousseauhan "puhdisti" elintapansa, kielt?ytyi tuottavasta ty?st? ja arveli voivansa el?? nuottien kirjoittamisella. Silloin muodostivat, kerrotaan , h?nen yst?v?ns? "pyh?n liigan", auttaakseen h?nt? vastoin h?nen tahtoaan ja tietoaan. Ther?se saatiin helposti suostumaan tuumaan ja nyt k?ytettiin h?nen yksinkertaisuuttaan h?nen puutteidensa auttamiseksi. "Kullakin oli oma alueensa, toisella ruokatarpeet, toisella vaatteet ja niin edesp?in. Siten petettiin meid?n filosoofiamme aamusta iltaan, ja h?n saattoi pitk?t ajat tulla toimeen luopumatta itsen?isyydest??n ja systemaattisesta k?yhyydest??n". Rousseau itse huomasi, mit? salassa tapahtui, voimatta sit? est??. H?n huomasi, ettei ollut niin helppo olla k?yh? ja riippumaton, kuin voisi luulla . Mutta kun samalla koetettiin est?? h?nt? maalla asumasta, ja m??r?t? h?nelle h?nen velvollisuuksiaan, suuttui h?n. H?nen yst?v?ins? tuli olla h?nen yst?vi??n, eik? h?nen herrojaan, ja hyv?t teot lakkaavat -- arveli h?n -- olemasta hyvi? tekoja kun niit? tungetaan toiselle. Kiitollisuus rasitti h?nt?, h?n ei sit? voinut siet?? -- se oli vapauden rajoittamista, ja vapaus oli h?nelle korkein kaikesta. Sanoipa h?n kirjeess? : "Min? olen tarkoin tutkinut itse?ni, ja aina huomannut, ett? kiitollisuus ja yst?vyys eiv?t viihdy rinnan minun syd?mmess?ni". N?ill? perusteilla kielt?ytyy h?n vastaanottamasta aiottua lahjoitusta. Mit? enemm?n h?nen itsetuntonsa kasvoi, sit? vastenmielisemmin h?n taipui siihen riippuvaan asemaan, johon h?nt? tahdottiin saattaa. Ja salainen tapa, jolla h?nt? tahdottiin auttaa, her?tti h?nen ep?luuloaan ja oli syyn?, ett? h?n my?hempin? aikoina eli ainaisessa pelossa, ett? h?nt? vainottiin. Jo kirjeiss? rouva d'?pinaylle ja St. Lambertille Lokakuulta 1757 puhuu h?n yst?v?ins? tekem?st? salaliitosta, jonka tarkoituksena oli k?ytt?? h?nen k?yhyytt??n tehd?kseen h?net riippuvaiseksi. -- Jollei siis Rousseau tuntenut ottamisen taitoa, niin eiv?t suinkaan h?nen yst?v?ns? tunteneet antamisen taitoa.

Sen j?lkeen kun Rousseau tuli itsen?isemm?ksi ja oppi varmasti tuntemaan kutsumuksensa, h?n tuskin liikkui niiss? salongeissa, joissa h?nen yst?v?ns? oleskelivat. H?n ajatteli, niinkuin jo olemme kertoneet, hitaasti, kun h?nen t?ytyi ajatella ulkonaista k?yt?st?. Keskustelu, sanoo h?n , edistyi nopeammin kuin h?nen ajatuksensa saattoivat seurata: kun h?nen siis t?ytyi ottaa siihen osaa, t?ytyi h?nen puhua nopeammin, kuin h?n saattoi ajatella, ja seuraukseksi tuli, ett? h?n usein puhui tuhmuuksia ja sopimattomia, josta "yst?v?t saivat mieleist? aihetta s??lim?tt?m??n arvosteluunsa". Ei huolittu, mist? ristiriitaisuus johtui, ja viel? v?hemmin katsottiin, eik? n?enn?isten ristiriitaisuuksien takana mahdollisesti voisi olla syvemp?? yhteytt?. Rousseau puolestaan ei pit?nyt naurusta, joka h?nen mielest??n oli "tuhmien todistuskappale, myrkky? terveelle j?rjelle ja hyville tavoille". . H?n moitti suuresti Moli?rea, ett? h?n Le Misanthropessa oli tehnyt rehellisen kunnon miehen naurunalaiseksi . Huonosti h?n siis mahtoi viihty? piiriss?, jossa sukkeluus leikitteli keve?sti ja vallattomasta ja jossa nauru -- syyst? tai syytt? -- usein oli ainoa todistuskappale.

T?ss? piiriss? ei ymm?rretty h?nen haluaan yksin?isyyteen, eik? n?hty, mit? oli h?nen paradoksiensa takana. H?nen kysymyst??n ei k?sitetty eik? sen vuoksi my?nnetty h?nelle el?m?nteht?v??. Pidettiin luonnollisena, ett? h?n oli alkanut h?mm?stytt?? maailmaa omituisilla mietteill??n; sen kautta h?n oli saavuttanut "kauno-sielun" arvon ja her?tt?nyt huomiota. Mutta kun h?n otti asian todeksi, suututtiin ja pidettiin h?nt? hulluna tai teeskentelij?n?. Rousseaulle oli ep?ilys luonnoton tila, jossa h?n ei saattanut kauvan pysy?. H?n ik?v?i jotain, johon saattoi koko sielullaan vaipua. Toiselta puolen suututti h?nt? se varma tapa, jolla ensyklopedistat, etenkin yksityisiss? keskusteluissaan, lausuivat v?itteens?. Siit? sanoo h?n Emiless? : "Pakene niit?, joiden n?enn?inen skeptisyys on tuhat kertaa vaativampi, ja dogmaattisempi kuin vastustajain varma puhetapa!" Vaikka h?nen mielest??n olikin t?rkeilt? muodostaa varma, persoonallinen vakaumus, niin oli h?n kuitenkin samalla sit? mielt?, ett? ainoastaan teeskentelij?t saattavat puhua dogmaattisesti uskonnollisista asioista. . Uutta on Rousseaulla se suuri paino, jonka h?n panee persoonalliselle, subjektiiviselle puolelle jokaisessa vakavassa maailmankatsomuksessa. Sen kautta tuli h?n muodostaneeksi uskonnollisen kysymyksen uuteen muotoon, joka suuntasi sen yli ensyklopedistain ja teoloogien v?ittelyj?. Miehill?, semmoisilla kuin Diderot, Holbach ja La Mettrie oli oikein siin?, ett? havainnollisuuden v?itt?m?tt?m?sti tulee vaikuttaa -- ja kaikessa hiljaisuudessa aina vaikuttaakin -- meid?n maailman-katsomukseemme. Jos maailman-katsomuksen tulee olla enemm?n kuin unelman, jossa haetaan lepoa, on se saatettava niin l?heiseen yhteyteen kuin mahdollista kokemuksen kanssa. Vaikeata t?ss? on vet?? rajoja varmalle kokemukselle, ja toisekseen l?yt?? oikeita johtop??t?ksi? todellisesta kokemuksesta. T?t? objektiivista puolta kysymyksest? ei Rousseau tarpeeksi k?sitt?nyt. H?n pani vastalauseen ensyklopedistain dogmaattisuutta vastaan, mutta h?n ei ota t?t? objektiivista puolta asiasta kriitillisesti tarkastaakseen. H?n on t?ss? kohden samalla kannalla kuin "subjektiiviset ajattelijat"; h?nen suhteensa luonnontieteisiin muistuttaa h?nt? aikaisemmista Pascalia, ja my?hemmist? Kierkegaardin ja Carlylea. H?n puhuu ainoastaan kysymyksen subjektiivisesta, persoonallisesta puolesta, h?nen mukaansa el?m?nkatsantokanta on persoonallisen kokemuksen tulos -- sen pyrkimisen ja halun, sen surun ja tuskan, sen syyllisyyden ja innostuksen tulos, jonka ajattelija on kokenut omassa itsess??n. El?m?n persoonallinen k?sitt?minen on Rousseaun suuruus. Sit? tiet? on h?n tunkenut uskonnollisenkin el?m?n l?hteille, h?m?rille perille, josta suuret kansanuskonnot yht? hyvin kuin yksil?lliset el?m?nkatsomukset lopulta johtuvat Suuri usko el?m??n, syv? innostus, my?t?tuntoisuuden, ihailun ja kunnioittamisen kyky -- ne ne aina uudestaan sovittavat Rousseaun, samoinkuin ne yll?pitiv?t h?nt? itse??n kaikessa h?nen sis?isess? ja ulkonaisessa kurjuudessaan. H?nell? oli hyvin v?h?n syyt? olla tyytyv?inen itseens?, oloihinsa ja siihen tapaan, jolla h?nt? kohdeltiin, -- mutta keskell? kaikkea sit?, keskell? sit? allikkoa, johon h?nen el?m?ns? niin usein johtuu, -- nousee siit? niin kirkas ja puhdas s?de, joka kohoaa yl?s aurinkoon p?in v?lkkyen p?iv?n valossa! -- Rousseaulla on oma dogmaattisuutensa samoinkuin h?nen vastustajillaan. Kun n?m? esittiv?t v?itteit??n luonnontieteiden varmoina tuloksina, niin piti Rousseau uskonnollisia aatteitaan persoonallisen tunteen v?litt?min? ja v?ltt?m?tt?min? ilmauksina. Mutta h?nen ominainen asemansa uskonnollisena ajattelijana n?hd??n paraiten vertaamalla h?nt? Voltaireen: molempien heid?n uskonnolliset kantansa ovat, mit? sis?llykseen tulee, jotensakin yht?pit?vi?, ja Voltairea harmittikin, ett? t?m? p?lkkyp?? ja teeskentelij? oli voinut kirjoittaa jotain semmoista kuin savoijilaisen papin uskontunnustuksen. Mutta mik? erotus tunnelmissa, l?mm?ss? ja syv?ss? yhteydess? persoonallisen el?m?n kokemuksen kanssa! --

Kun Rousseau itse moitti taidetta, teki h?n sen suureksi osaksi siksi, ett? h?n sielussaan oli kokenut suurempaa rikkautta, kuin ajan taide saattoi tarjota h?nelle. Ja kun h?n siit? huolimatta itse tuli uuden taiteen perustajaksi, niin tuli se juuri siit?, ett? h?nell? sis?llisess? el?m?ss??n oli niin suuri rikkaus, jonka h?nen t?ytyi saada ilmoille tuoduksi. Samoinkuin uskonnon suhteen vaikuttaa h?n taiteeseenkin hedelm?llisesti johtamalla takaisin sen alkuper?isiin l?hteisiin. Heinrich von Stein on mainitussa teoksessaan n?ytt?nyt t?m?n toteen: "Kun me olemme kokeneet jotain suurta sis?ss?mme, sen j?lkeen mielelt?mme syv?sti liikutettuina luoneet katseemme ulosp?in ja nyt luonnon ja taiteen teoksista haemme kuvaa, joka voi vastata, sek? t?rkeydelt??n ett? voimaltaan, meid?n sis?ist? kokemustamme, -- silloin monet taiteelliset vaikutukset h?lvenev?t, jotka ovat t?ytt?neet mielemme v?hemmin t?rkein? hetkin?!... Mit?p? hy?dytt?? kaikki kuvaaminen, j?ljitteleminen ja esitt?minen, sanomme me silloin, koska sen tunnelman suora todellisuus, joka meid?t t?ytti sis?lt? p?in, on niin paljon voimakkaampi? Mutta samalla olemme me p??sseet mielentilaan, joka enemm?n kuin mik??n muu tekee meid?t kykeneviksi itsen?iseen taiteelliseen tuotantoon tai ainakin vastaanottamaan itseemme suuren taideteoksen ja sen sanomattoman runsauden. -- Rousseau siis taiteena yleens? tuomitsee aikansa taideharrastuksia. Mutta h?nen tuomiossaan on alku uuteen taiteeseen, joka perustuu syvempiin sielullisiin todellisuuksiin." Kaikissa muodoissa taistelee Rousseau el?m?n yksinkertaisen, jakamattoman voiman puolesta. H?n on sin? t?rke?n? k??nnekohtana, josta pit?en k?y selville, ettei sill? kaikki ole valmista, ett? vanhaa arvostellaan, vaan ett? ennen kaikkea tarvitaan uutta positiivista el?m??. Jos on valittava voiman ja valistuksen v?lill?, niin valitsee Rousseau voiman, vaikka se olisi ostettava sokeudella ja fanatismilla. K??nnekohta k?y etenkin selv?ksi, kun katsoo, mit? h?n sanoo fanatismista. Bacon ja Bayle olivat molemmat sanoneet etuluuloja ja fanatismia ateismia pahemmaksi. Rousseau t?ss? osaksi arvostelee asioita uudestaan, ja puolustaa fanatismia filosoofista puoluetta vastaan. "Bayle on", sanoo h?n , "varsin hyvin tiennyt, ett? fanatismi on vahingollisempi kuin ateismi, eik? sit? vastaan voikaan v?itt??. Mutta mit? h?n ei ole sanonut, mik? kuitenkin on totta, on, ett? fanatismi, kuinka verinen ja julma se liekin, kuitenkin on suuri ja voimakas intohimo, joka laajentaa ihmisen syd?nt?, saa sen kuolemaa halveksimaan, antaa sille ihmetelt?v?n j?ntevyyden ja on vaan ohjattava parempaan suuntaan, ett? korkeimmat hyveet siit? johtuisivat, jota vastoin uskonnottomuus ja yleens? harkitseva ja filosofeeraava henkinen suunta arasti kahlehtii ihmiset el?m??n, tekee sielut veltoiksi ja halpamaisiksi... Filosoofinen tasapaino on kuin se rauha, joka vallitsee hirmuhallitsijan maassa; se on kuoleman rauha; se on h?vitt?v?mpi kuin itse sota." T?m?n uuden k?sityksen fanatismista, joka on t?hd?tty filosofiaa vastaan, on Rousseau saanut omasta syvemm?st? filosofiastaan, joka panee kaikki ajatukset, positiiviset ja negatiiviset yhteyteen el?m?n kanssa, mist? ne johtuvat ja mihin ne vaikuttavat takaisinp?in. H?n on siis suunnitellut suuren teht?v?n, jonka ratkaisematta j??dess? kaikki negatiivinen kritiikki on riitt?m?t?n: terve ydin on haettava vanhasta, ettei sit? heitett?isi pois, kun kritiikki heitt?? kuoret pois. Sen teht?v?n Rousseau testamenteerasi suurimmalle ajattelijalle j?lkel?isist??n Immanuel Kantille. Samalla oli nykyisen viisaustieteen ohjelma m??r?tty: oli osoitettava inhimillisen henkisen el?m?n yht?jaksoisuus kaikissa historiallisissa muodoissa. --

Sen ajan ihmiset pitiv?t rikkautumista Rousseaun ja ensyklopedistain v?lill? pelkk?n? kirjallisena rettel?n?, mutta syvemmin asiaa tarkastaessa huomaa sen suureksi historialliseksi k??nnekohdaksi.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!