: Viipurin pamaus: Historiallinen romaani by Ivalo Santeri - Historical fiction; Finnish fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

? muistan kyll?, ett? Steen Sture on meid?n, porvarien, yst?v?, mutta n?in? levottomina aikoina muistan sittenkin useammin, ett? olen suomalainen.

Nuoreen maisteriin vaikuttivat tuon puheliaan porvarillisen aatelismiehen puolittain itsekseen lausumat mietelm?t voimakkaasti, ik??nkuin her?tellen h?nen mieless??n nukkuvia mietteit?. H?n seisoi kotvan ??neti aitaan nojaten, ja h?nen silm??ns? syttyi outo hohde.

P?iv?n kultainen keh? laskeutui jo sangen l?helle j?rventakaisen Getrudinvuoren huurteista lakea, josta sen ruskoa vastaan haamoittivat kahdet korkeat hirsipuut. Siimekseen peittyi jo vuoren rinteell?, valtatien varrella, oleva Pyh?n Getrudin v?syneiden matkailijain majatalo. -- Syysilta oli l?hell?. Nuori pappi havahtui mietteist??n ja nopein askelin l?htiv?t nyt k?velij?t ??neti astumaan k?yh?n v?en asuman kaupunkikorttelin l?pi ja Pyh?n Lauritsan suuren anetalon ohi takaisin tuomiokirkolle, jonka muurin et?iseen sivustaan olivat rakennetut talot koulua ja tuomiokapitulia varten. Kapitulin edustalla tapasivat he tuomiorovastin, hiljaisen hengenmiehen Lauri Suurp??n, joka my?s oli piispalaan menossa.

Piispan jyrkk?kattoinen kivitalo oli tuomiokirkon takana, aukean kedon, piispan peltojen laidassa. Sen oli Maunu Tavast rakentanut linnantapaiseksi; raudoitetun portin yl?puolelta kohosi torni, ja portin pieliss? seisoi kaksi rautapaitaista, kyp?r?p?ist? soturia vartioina, h??dellen syrj??n niit? kerj?l?islaumoja, jotka t??ll? tapansa mukaan parveilivat almuja pyyt?en. N?iden ryysyjoukkojen lomitse harppasi Paavali-maisteri, jota nyt ensim?inen talvip?iv? oli tavallisesta ty?tunnistaan hiukan my?h?stytt?nyt, toisten edell? nihdin avaamasta portista sis??n ja nousi suoraan piispan ty?huoneeseen.

Siell? korkeakaarisessa, holvatussa huoneessa, jonka valkaistua kattoa maalatut koristek?ynn?kset kiersiv?t ja jonka sein?nvierustaisilla p?ydill? oli suuria, raskaskantisia kirjoja, istui Maunu S?rkilahti yksin nahalla p??llystettyyn nojatuoliinsa vaipuneena. H?nell? oli yll??n v?lj?, villainen aamuviitta ja p??ss??n musta tasalakeinen myssy. Siin? puvussaan h?n nyt n?ytti paljoa vanhemmalta kuin pari vuotta sitten Viipurissa, jossa h?n t?ydess? juhla-asussaan vihki kaupungin uuden kirkon. T?ss? ymp?rist?ss??n, loimuavan pystyvalkean valossa, h?n muistutti enemm?n ulkomaillakin huomiota saavuttanutta Pariisinmaisteria, tiedemiest?, kuin toimekasta kirkkoruhtinasta. Huolestuneen n?k?isen? lepuutti h?n siin? leve?? leukaansa k?mmeneens?, mutta h?nen silm?ns? vilkastuivat heti, kun Paavali Scheel huoneeseen astuen riensi h?nt? tervehtim??n.

-- Oletko jo odottanut minua, is?? kysyi sihteeri hiukan levottomana, silm?illen piispan edess? p?yd?ll? olevia pergamentteja ja tuntilasia, josta hiekka jo oli puoleksi valunut.

-- En paljoa, vastasi piispa yst?v?llisesti. -- Me saamme t?n??n antaa synodaaliehdotuksen lev?t?. Viipurin asiat vaativat taas huomiotamme; olen sit?varten kutsunut t?nne pari kolme yst?v??ni neuvottelemaan.

-- Onko tuo kirje Niilo Eerikinpojalta, Gyllenstjernalta?

-- Ei, se on h?nen rouvaltaan. Niilo herra itse on vuoteenomana. Mutta sit? suurempaan levottomuuteen tuo kirje antaa aihetta, -- lue se!

Ahnaasti k?vi piispan sihteeri saapuneeseen kirjeeseen k?siksi. Mutta piispa tervehti sill?v?lin puheliasta orpanaansa ja hiljaista tuomiorovastia, jotka jo hekin olivat ehtineet huoneeseen, virkkoen viimeksimainitulle:

-- Terve, Suurp??. Me emme ehdi t?n??n puuttua kappalaistenkaan valituksiin, sill? nyt t??ll? on toisenlaisia valituksia.

-- Sota uhkaa, sen jo kuulin, virkahti pormestari, kankealle selustapenkille istahtaen. -- Mit?p? muuta voisi en?? odottaakaan!

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!