: Kristiina Lauritsantytär 2 (of 3): Emäntä by Undset Sigrid Siegberg Siiri Translator - Historical fiction; Norway Social life and customs Fiction; Women Norway Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

?k??n koskaan ottaa sit? k?dest?si, Ragnfrid -- lupaa se minulle. Sinun j?lkeesi min? en suo kenenk??n kantavan sit? --"

"Miksi sin? teit t?m?n?" kysyi Ragnfrid j?lleen henke? pid?tt?en.

Mies katsoi h?nen silmiins?:

"Viime kev??n? meni kolmekymment? nelj? vuotta umpeen siit?, kun meid?t annettiin toisillemme. Min? olin alaik?inen poika -- koko miehuuteni ajan olet sin? seisonut rinnallani my?t?- ja vastoink?ymisess?. Jumala armahtakoon, en ymm?rt?nyt, miten paljon raskasta sinulla oli syd?mell?si meid?n el?ess?mme yhdess?. Mutta nyt minusta tuntuu kuin olisin aina iloinnut siit?, ett? sin? olet kulkenut rinnallani.

"En tied? oletko oikeassa siin?, ett? uskoit Kristiinan olevan minulle kalliimman sinua. H?n oli minun suurin iloni, ja h?n on tuottanut minulle suurimman suruni. Mutta sin? olet heid?n kaikkien ?iti. Nyt minusta tuntuu kuin minun olisi vaikeinta j?tt?? sinut erotessani t??lt?.

"Siksi sinun ei koskaan pid? antaa sormustasi muille -- ei tytt?rillemmek??n, vaan sano heille, etteiv?t he ota sit? pois.

"Ehk? sinulla on ollut minun luonani mielest?si enemm?n surua kuin iloa -- onhan meill? ollut vaikeutta -- er??ss? suhteessa, mutta sittenkin me mielest?ni olemme olleet uskolliset yst?v?t. Ja min? olen ajatellut, ett? me viel? kerran kohtaamme niin, ettei tuo entinen en?? erota meit?, vaan ett? Jumala rakentaa yst?vyytemme yh? ehommaksi --"

Vaimo kohotti kalpeat, vakojen uurtamat kasvonsa -- h?nen suuret, sis??nvajonneet silm?ns? hehkuivat h?nen katsoessaan mieheens?. T?m? piti yh? h?nen k?tt?ns? omassaan -- Ragnfrid katsoi k?tt??n sen pysyess? Lauritsan k?dess? hiukan koholla. Siin? v?lkkyi kolme sormusta toinen toisensa p??ll? -- alimmaisena kihlasormus, sen p??ll? vihkisormus ja ylimp?n? t?m?.

H?nest? tuntui niin oudolta. H?n muisti hetken, jolloin Lauritsa oli pannut h?nen sormeensa ensimm?isen -- se oli tapahtunut r?pp?n?tangon luona kotona Sundbun tuvassa heid?n molempien isien n?hden. Lauritsa oli ollut verev?, py?re?poskinen poika, miltei viel? lapsi -- hiukan h?mill??n h?n oli astunut esiin herra Bj?rgulfin sivulta.

Toisen oli Lauritsa pannut Ragnfridin sormeen kirkon ovella Gerdarudissa, kolmiyhteisen Jumalan nimeen, papin k?sien alla.

Ragnfridista tuntui silt? kuin olisi Lauritsa nyt kolmannen ja viimeisen kerran vihkinyt itsens? h?neen. Kun Ragnfrid kohdakkoin oli istuva h?nen hengett?m?n ruumiinsa ??ress?, toivoi Lauritsa vaimonsa tiet?v?n, ett? t?m?n sormuksen mukana siirtyi se v?kev? ja el?v? henki, joka oli asunut tuossa maallisessa tomumajassa.

Ragnfridista tuntui kuin h?nen syd?mens? olisi haljennut ja siit? olisi l?htenyt juoksemaan veri, kiihke?, voimakas veri. Surusta sen kuuman ja el?v?n lemmen t?hden, jonka osattomuudesta h?n yh? viel? salassa k?rsi, ankeasta onnesta tuon verett?m?n, h?ik?isev?n rakkauden edess?, joka veti h?nt? maisen el?m?n ??rimm?isille rajoille. Pimeyden l?pi, joka kerran oli tuleva, n?ki h?n toisen, lempe?mm?n auringon hohteen, tunsi ikuisen yrttitarhan kukkien tuoksun.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!