bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read this ebook for free! No credit card needed, absolutely nothing to pay.

Words: 120798 in 40 pages

This is an ebook sharing website. You can read the uploaded ebooks for free here. No credit cards needed, nothing to pay. If you want to own a digital copy of the ebook, or want to read offline with your favorite ebook-reader, then you can choose to buy and download the ebook.

10% popularity   0 Reactions

Translator: Samuli Suomalainen

KUNINGAS LEAR AROLLA

Kirjoitti

Suomensi Samuli S.

G. W. Edlund, Helsinki, 1886.

Kuningas Lear arolla.

Kerran talvi-iltana olimme koolla vanhan yliopistokumppanimme luona. Meit? oli viisi kuusi henke?. Rupesimme muun muassa keskustelemaan Shakespearesta, h?nen tyypeist??n, siit?, kuinka tarkkoina ja todellisina ne on vedetty esille aivan keskelt? ihmisel?m?n hy?rin??. Ihmettelimme heiss? el?m?n totuutta, jokap?iv?isyytt?. Jokainen meist? oli n?hnyt n?it? tyypej? ja tiesi mainita jonkun Hamletin tahi Otellon tahi Fallstaffin, jopa Rikard kolmannen ja Makbetinkin .

-- "Mutta tied?tteh?n, hyv?t herrat," huudahti meid?n is?nt?mme, ik?puoli mies; "min?p? tunsin kuningas Learinkin!"

-- "Mitenk??" kysyimme.

-- "Niinp? vain! Tahdotteko, niin kerron teille?" Yst?v?mme aloitti kertomuksensa.

Lapsuuteni ajan ja ensimm?iset nuorukais-ajat hamaan viidenteentoista ik?vuoteeni saakka elelin maalla, ?itini, rikkaan tilan-omistajan, luona X:n l??niss?. Luulin kuin luulinkin, ett? jo n?ilt? ammoisilta ajoilta j?i muistooni l?himm?isen naapurimme er??n Martin Petrovitsh Harlow'in kuva. Ja tuskinpa moinen kuva muistosta ottaisi haihtuakseenkaan; mointa miest? en ole sittemmin el?m?n p?ivin?ni n?hnyt. Kuvailkaa mieless?nne mies, suuri kuin j?ttil?inen! Kookkaasen ruumiisen oli liittynyt suunnaton p??, aivan v?litt?m?sti, -- ei kaulan j?lke?k??n; keltaisenharmaa tukka kohota p?yrysi kuin hyv?kin ruko, alkaen melkein p?rr?isten kulmakarvain juurilta. Sinerv?in, melkein kuni kuorittujen kasvojen laajalla tanterella istua j?rr?tti paksu pahkanen?; siin? ylpe?sti siiraili pari pikkuruisia sinisi? silmi?; siin? my?s aukeili suu, pikkuruinen sekin, mutta vino, halkinainen, samaa v?ri? kuin koko kasvotkin. ??ni tuli t?st? suusta tosin k?he?n?, mutta erinomaisen kovana ja kumisevana. H?nen ??nens? piti samaa el?m?? kuin kimpullinen kankirautoja, jotka pannaan rattaille niin ett? toinen p?? letkuu ulkona ja joita sitten l?hdet??n vet?m??n huonosti kivitetty? katua my?ten. Harlow puhui aina niinkuin olisi huutanut jollekin kovassa vastatuulessa leve?n kuopan yli. Vaikea olisi ollut sanoa, mit? Harlow'in kasvot milloinkin ilmaisivat: niin laajat ne olivat. Yhdell? silm?yksell? noita kasvoja v?list? ei enn?tt?nyt n?hd?kk??n. Mutta vastenmieliset ne eiv?t olleet -- oikein niiss? asui jonkunlainen mahtavuus; hyvin olivat oudot ja kummalliset. Ja millaiset olivat h?nell? k?det -- patjoja nekin! Ent? sormet, ent? jalat! Muistan min? viel?, kuinka kunnioittavaa kauhua min? tunsin, katsellessani Martin Petrovitsh'in kaksi-kyyn?r?ist? selk?? ja hartioita leveit? kuin myllyn kivet. H?nen korvansa ne minun enimm?n h?mm?styttiv?t! Rinkil? mik? rinkil?: siin? laskokset ja palmikot ja kaikki: ja posket ne noin vaan kannattelivatkin niit? puolelta ja toiselta.

Kes?t talvet k?vi Martin Petrovitsh viheri?st? verasta tehdyss? kasakinissa, jota kiinnitti vy?t?isille tsherkessil?inen vy?; jalassa oli rasvanahkaiset saappaat. Kaulusta en n?hnyt h?nell? milloinkaan, ja mihinp? sen olisi sitonutkaan? H?n hengitti pitk??n ja raskaasti kuin h?rk?, mutta astui hiljaa. N?ytti silt? kuin h?n huoneesen jouduttuaan olisi alin-omaa pelj?nnyt s?rkev?ns? ja kaatavansa kumoon kaikki, jonka vuoksi h?n siirtyelikin paikasta toiseen varovasti, enimm?kseen vaan kuve edell?, ik??nkuin varkain. Voimaa h?nell? oli todellakin kuin Herkuleella, ja siksi h?n olikin suuressa arvossa pidetty mies paikkakunnalla: sankareita kunnioittaa meid?n kansa viel? t?n?kin p?iv?n?. Kulki h?nen voimastaan tarujakin kaikenlaisia. Kerrottiin ett? h?n oli mets?ss? kerran kohdannut karhun, ja v?h?n puuttui ett'ei paiskannut karhua maahan. Kerrotaan kuinka h?n mehil?ispesill??n kerran oli tavannut vieraan talonpojan, varkaan, ja heitt?nyt miehen hevosineen rattaineen p?ivineen yli aidan, ynn? muuta semmoista. Itse h?n ei koskaan voimillansa kerskaillut.


Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg


Load Full (0)

Login to follow story

More posts by @FreeBooks

0 Comments

Sorted by latest first Latest Oldest Best

 

Back to top