: 東度記 by Qingxidaoren Active Th Century - Chinese fiction Qing dynasty 1644-1912

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Translator: Loiva

Kirj.

Arne Garborg

Suom. Loiva.

Ylipainos Wiipurin Sanomista.

Wiipurissa, Wiipurin Sanomain kirjapainossa, 1888.

Dalen Alfhild oli koko seudun kaunein tytt?. H?nen kasvonsa olivat niin hyv?n ja lempe?n n?k?iset, suu oli verev? ja hymyilless? v?h?n avonainen, silm?t niin kirkkaat ja uskolliset, kuin kaksi Jumalan enkeli?. H?n oli my?skin rikas ja hyv?? syntyper??, joten kaikki h?nest? puhuivat hyv??. "Sen ei tarvitse katua kauppojansa, joka saa Alfhildin omakseen", tuumivat vanhat.

Samaa nuoretkin ajattelivat, ja niit? oli useampiakin, joitten syd?men rauhan h?n oli ry?st?nyt. Mutta Haugstad'in Bj?rn Jonson luuloitteli tavallaan olevansa oikeutettu tytt??n enemm?n kuin muut. H?n oli jo h?nt? rakastanut kauan, jo silloin kuin he papin edess? olivat ja sitte my?hemminkin kun he olivat olleet yhdess? h??vieraina, vaikka kumminkaan he eiv?t silloin olleet kiinte?mpi? liittoja solminneet. Mutta Bj?rn ei voinut luottaa h?neen, vaikka mielell??n olisi tahtonutkin. Vaikka se oli ihan oikein, tuli h?n kumminkin hyvin luulevaiseksi ja surumieliseksi, huomatessaan Alfhildin katsovan muiden p??lle yht? lempe?sti kuin h?neenkin. H?nell? on hyvin hyv? syd?n, ajatteli Bj?rn Jonson itsekseen.

Muuten oli niit? hyvin v?h?n, jotka uskalsivat h?nt? l?hesty?k??n. Kukaan ei voinut sanoa varmuudella, kest? h?n oikein piti, eik? taas kukaan mielell??n olisi kielt?v?? vastausta huolinut. Ei n?kynyt Bj?rn Haugsiad'illakaan useampien muiden mielest? olevan isoja toiveita. Paremmin luulivat sen onnistuvan Knut ?senilta. H?n oli pit?j?n kunnalliskokouksen puheenjohtajan poika, jolla on iso talo odotettavissa ja joka muutoinkin oli kaunis poika. Mutta ei t?m?k??n ollut varma voitostaan. Kaikki pit?j?n pojat olivat hyvin ep?toivoissaan siit? l?htien, kuin Olavi Storedal oli kosimishommissa. T?m? oli naapuripit?j?st? ja muutoin rikas, nuori ja ryhdik?s mies, joka onnistui kaikessa mit? h?n vaan toimiskelikin; niin, t?m? k?vi hyvin usein Dalessa. Alfhildikin n?ytti hyvin h?nest? pit?v?n. Mutta kosiessaan sai h?n kumminkin kielt?v?n vastauksen. Alfhildin is?, Halvar, kummasteli t?t?. "Pit?neeh?n sinunkin ottaa joku", sanoi h?n, "ja tuskinpahan t?mm?inen onkaan huomenna otettavissa." "Jos ei muuta, kyll?p?h?n semmoisia aina saa silloin kuin haluaakin", arveli t?h?n Alfhild. T?st? l?htein pojat viel?kin kauemmaksi h?nest? siirtyiv?t. Tuumivat, ett? parempi on odottaa ja katsella asiain menoa. Ei kukaan tiennyt mihin j?n? oli latunsa suunnannut, Alfhild oli viel? niin nuori ja ainahan nuoret tyt?t ovat niin omituisia. Ja siten aika kului siksi, kunnes Alfhild oli jo kahdenkymmenen vuotias.

Laakson ??rimm?isess? pohjukassa asui ?sbj?rn Hegglid. Ollen ulkopit?j?l?inen, oli h?n edellisen papin aikana t?nne muuttanut ja oli ollut monta vuotta h?nen arentimiehen??n. Siell? h?n oli kasvattanut rahojaan; mutta kansan kesken v?list? huhuttiin, ett? ne rahat eiv?t muka olleet kaikki kunniallisesti ansaittuja. ?sbj?rn oli suuri, vahva mies, vaan synkk? ja harvapuheisempi kuin muut pit?j?n asukkaat; h?n oli kova, ankara mies alustalaisiaan kohtaan, eik? seurustellut kenenk??n kanssa; kansa ei pit?nyt h?nest? ja tyt?tkin oikein h?nt? pelk?siv?t. Varmuudella ei kukaan tiennyt mit??n h?nen suvustaan. Vasta useita vuosia h?nen tulonsa j?lkeen, tiedettiin kulkupuheiden mukaan, h?nen olevan er??n kauppiaan pojan, joka nimen v??rent?misest? oli muka k?rsinyt rangaistuksen. Siit? ajasta kartettiin h?nt? viel? enemm?n kuin ennen ja ruvettiin kutsumaan Mustaksi ?sbj?rniksi.

Pappilassa palveli siihen aikaan er?s Sigrid niminen torpantytt?. Ei h?n ollut juuri kauniskaan, mutta olipahan vaan tuommoista suurta, tukevata naislajia; kun h?n samalla oli ravakka toimissaan, hyv?syd?mminen ja siivo, niin ?sbj?rn mieltyikin h?neen. H?n kohteli h?nt? siis paremmin kuin muita ja puhuttiinpa siit?kin, ett? heill? olisi muka lujemmatkin siteet odotettavissa. Sigridi? hyvin miellytti t?m? puhe ja h?n arveli ?sbj?rninkin olevan siit? mieliss??n. Sigrid kumminkin melkein enemmin pelk?si kuin rakasti h?nt? ja siksip? h?nen t?t? ajatellessaan tuntui silt?, kuin raskas painajainen olisi h?nt? unessa rasittanut. Vaan kumminkin pysyiv?t nuo suuret, kirkkaat ja mustat silm?t aina h?nen mieless??n; niin valveilla kuin maatessakin johtuivat h?nen ajatuksensa tuon k?sitt?m?tt?m?n tunteen salaisiin salalokeroihin. Usein aikoi Sigrid muuttaa pois pappilasta, mutta aikomukseen se aina raukeni. Nuo silm?t yh? enemm?n kietoivat h?nen pauloihinsa; h?n n?ytti aina enemm?n ja enemm?n joutuvan h?nen valtaansa ja siksip? pappilasta poismuuttaminen j?ikin aina tuonnemmaksi. Sattuivatpa he er??n? iltana olemaan kahden kesken. Silloin esitti ?sbj?rn kosimistuumansa Sigridille. T?st? pel?styi tytt? ensin suuresti, mutta h?n my?ntyi siihen kumminkin ihan tahdottomasti. Sittemmin olivat he usein yhdess?. Syksyn joutuessa, kansa alkoi jo huomata, ett? Sigridill? oli syd?mmens? alla taakka kannettavana, ja t?m? yh? vaan lis?si sit? juopaa mik? oli kansan ja ?sbj?rnin v?lill?. H?n osti sitte laakson perimm?ss? pohjukassa olevan Hegglidin kartanon, jossa h?n sai asua yksin?isyydess?, kaukana muista ihmisist?. Nyt vietti h?n h??ns? ja muutti Sigridins? kanssa uuteen taloonsa. Jonkun ajan kaluttua t?m?n j?lkeen sai Sigrid lapsen ja kuoli kohta sen j?lkeen. Poika sai kasteessa nimeksens? Leiv. Vanhat ?mm?t ennustivat pojalle kovaa kohtaloa. Sill? h?n oli syntyper?isin huonosta suvusta, sanottiin, ja peri siis syntym?ss??n is?ns? ja ?itins? h?pe?n.

?sbj?rn otti itselleen rengin ulkopit?j?st?, sill? laaksossa ei kukaan tahtonut ruveta Mustan ?sbj?rnin palvelukseen. H?n otti my?skin itselleen palvelustyt?n nimelt? Gro. Leiv kasvoi is?ns? ja n?iden ihmisten parissa isommaksi. Renki, jonka nimi oli Hans, oli luonteeltaan raskasmielinen ja synkk? mies. Ty?ss??n h?n oli hyvin j?ykk?. Mutta toisinaan katosi h?n ja oli poissa pari kolme p?iv?? per?kk?in, ja kotiin tultuaan oli h?n aina juovuksissa. Juovusp?iss??n oli h?n h?ijy, raaka ja ilke?. H?n haukkui ja kirkui, l?i rikki mit? tapasi ja tahtoipa k?yd? k?siksi is?nt??ns?kin. "Sin? lurjus Musta Aasinp??", sanoi h?n, "is?si oli varas ja sin? itse olet varas; sinun poikasi on kunniaton, jos tahdot selk??si, niin tule, voidetta olet sin? ansainnut ja sit? sin? tulet saamaankin." Silloin heitti ?sbj?rn aina h?net ulos ja antoi h?nen ulkona r?hist? siksi, kunnes h?nelle tuli n?lk?. T?mm?ist? sai Leiv usein n?hd? ja kuulla suuremmaksi tultuaan. H?n ei tosin ihan tarkoin tiennyt, mit? se oli, vaan rumalta ja ilke?lt? se ainakin h?nest? n?ytti. Ja t?t? kun h?n rupesi aprikoimaan ja tuumimaan, tuli h?n ennenaikojaan t?ysikasvuiseksi.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!