: Sihteeri Lundbergin häät: Kertomus kansan elämästä by Axelson Maximilian Hirvonen Simeon Translator - Swedish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

asessori Jalopeuransyd?nkin, asui maalla samassa seurakunnassa, kuin entinen is?nt?ns?kin.

"Hyv?? p?iv??, sihteeri Lundberg!" huusi luutnantti nyt pys?ytt?en hevosensa. "Oletteko tavanneet ?skett?in is??ni?"

"Eilen viimeksi oli minulla kunnia tavata herra asessoria, ja h?n jaksoi, Jumalan kiitos, silloin hyvin."

"Kiitoksia ilmoituksesta, herra sihteeri! Suokaa anteeksi, ett? minulla nyt on niin kiire; mutta kyll? me pian taas toisemme tapaamme."

Heti k?skettiin hevonen taas liikkeesen, ja niin kiireesti, ettei sihteeri Lundberg enn?tt?nyt lausua, mit? n?ht?v?sti liikkui jo huulillaan.

Tuulimyllyn kohdalla, joka sin? aikana seisoi ja hosui ilmaa siivill?ns? heti l?ntisen esikaupungin ulkopuolella, pelk?si hevonen eik? tahtonut mielell??n menn? myllyn ohitse. T?m? taas matkaansaattoi seisahduksen, joka viel? venyi siit? pitemm?ksi, kun pari p?ihtynytt? talonpoikaa samassa tuli ajaen "Talavidin" kuuluisasta kapakasta, ja t?ytt? laukkaa ajoivat ohitse. Vihdoin tuli toki t?m?kin este voitetuksi, ja kyytikoni-parka sai kaksinkerroin korvata viipymisen. Mutta kun matkustaja ei edes Karhuvuoren rinnett? noustessakaan mielinyt hiljent?? ajoa, lausui kyyditsi? tyytym?tt?m?ll? ??nell?:

"Min? n?en, ett? herra ajaa oikein kiireesti."

"Mit? tuhmuuksia l?rp?ttelet?" vastasi luutnantti aivan levollisesti. "Etk?h?n sin? itse aja yht? kiireesti kuin min?kin?"

T?m? syy lienee sattunut hyvin paikalleen, sill? ei mit??n vastav?itteit? en?? sen j?lkeen kuulunut, eritt?inkin kun Jalopeuransyd?n nyt, ainakin niin kauan kun yl?sp?in mentiin, lempe?mmin kohteli vet?j?parkaa.

Kaunis on t?m? seutu, t?m? rantamaa J?nk?pingist? L?nsig?tlannin rajaan: kukkuloita ja laaksoja alinomaa vaihetellen kesken?ns?; sievi? maanseutuja, joissa suhisevat koivut ja tammet; ja kaiken t?m?n lis?ksi levi?? juhlallinen n?k?-ala majesteetilliselle Vetterij?rvelle. Nuori sotilaamme ei my?sk??n ollut tunteeton luonnon suloisuudelle; koko nuoruutensa l?mpimyydell? nautti h?n sit?, ja mielikuvitus loihti t?ss? esiin yhden tulevaisuuden tuulilinnan toisensa per??n.

Kun h?n nyt katsahti j?rvelle, jossa pari valkeaa purjetta hiljaa kulki edelleen kirkkaalla veden sinipinnalla, ja h?n hetkeksi luovutti huomionsa siit? tiest?, jota h?n vaelsi, her?tti h?nen ?kki? unelmistansa kyytimies, joka osoittaen eteenp?in tielle, lausui:

"Kas, tuolla on herrasv?ki ajanut vaununsa rikki!"

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!