: Väsyneen haudalla: Alkuperäinen novelli by Karikko Kaarle - Finnish fiction 19th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

V?SYNEEN HAUDALLA

Alkuper?inen novelli

Kirj.

KARIO

Tampereella 1897, Hj. Hagelberg'in kustannuksella. G. C. Jansson & Kumpp. kirjapainossa.

Kulkiessa N:n avaraa ulappata, er??n lahden rannalla vet?? huomiota puoleensa komeasti rakennettu talo. Sen et??lle ulottuneet, laajat vainiot ovat silm??n pist?v?t, sill? niiss? huomaat paljon ty?n ja toimen j?lki?. Talo itse on rakennettu nykyajan sivistyksen ja vaatimusten mukaan rikkaalta n?ytt?v?ksi: kaksi punaiseksi maalattua asuinhuone-rivi? rajoittaa komeata pihaa, jota viel? kaunistaa vuosia takaperin istutetut, tuuheat pihlajapuut, joita katsellessa n?et, ett'ei talon asujamilta ole puuttunut kauneuden aistiakaan. Toisen asuinrakennuksen seinustalla on soma kukkamaa. Siin? viihtyy silm?si hetken, sill? sit? katsellessasi huomaat hell?in k?tten ty?t?, huomaatpa viel? kukkia akkunoillakin, joita suojelee kotikutoiset varjostimet liialta auringon paisteelta.

Antti Niemel?inen, joksi t?m?n talon is?nt?? nimitet??n , on 60 vuotias ukko. Hiuksensa ovat jo aikaa vaalistuneet, ja muutenkin j?yk?t j?ntereens? ovat kangistuneet paljosta ty?st?, sill? Niemel?inen ei ollut niit?, jotka vain ovat k?skij?n?, vaan h?n on tahtonut itse n?ytt??, kuinka ahkera ty?mies vastuksetkin voittaa, vaikka usein saikin kokea pohjolan halla?itten kovuutta, mutta sit? uutterampi ja s??st?v?isempi oli ukko. Tarkalla huolella ja j?yk?ll? pontevuudella olikin h?n koonnut Niemel?ss? melkoisen rikkauden. Luonnoltaan oli Niemel?inen suora, itsen?inen ja sanansa pit?v?. Mit? h?n sanoi, niin se oli tavallansa oikeen, jolla teeskentelem?tt?m?ll? k?yt?ksell??n h?n oli voittanut pit?j?l?isten kunnioituksen.

Niemel?isell? on kaksi lasta: tyt?r Maria, 22 vuoden vanha, ja poika Heikki, 13 vuotias. Viisi vuotta on kulunut siit?, kun lasten ?iti, Leena, k?tkettiin maan poveen. Siit? pit?en katosi Niemel?st? hellyys ja avuliaisuus, paitsi lapsiaan h?n rakasti l?mpim?sti, -- eritt?inkin Mariaa. Niin j?r?m?inen kuin olikin, voi h?n t?lt? tuskin mit??n kielt??. Aina uneksi ukko Marian rikkaista ylk?miehist?, ja monta niit? oli jo k?ynytkin, eik? ihmek??n, sill? Maria oli kaunis, milt'ei mit? ihanimpana pidetty kaunotar. Kultasuortuvina valuivat h?nen ruskeat hiuksensa py?re?lt? p??laeltaan valkoiselle kaulallensa. H?nen ryhtins? oli siev? ja vieh?tt?v?. Neitsyellisen syd?mens? puhtaus loisti h?nen tummista, kirkkaista silmist??n. Eip? ihmek??n, ett? moni poika oli onneansa koittanut h?nt? kosimalla, sill? h?nen erinomainen kauneutensa oli nuorten miesten syd?miin lempe? sytytt?nyt, jos oli niit?kin joukossa, jotka halusivat niit? tuhansia, jotka tiesiv?t Mariata seuraavan.

Oli er?s toukokuun lauvantaip?iv?. Niemel?n is?nt? oli itsekin v?en kanssa mets?ss?, ulkot?itten toimessa. Maria, joka piti em?nnyytt? talossa, oli yksin kotona, paitsi ruotimummoa, joka istui nurkassa. Maria on puhdistanut huoneet ja pessyt astiat, kaikki on j?rjestetty siev?sti. N?it? kaikkia tehdess??n hyr?ili Maria iloisia lauluja, sill? h?nen nuori syd?mens? oli viel? vapaa huolista, vaikka h?n ehk? aavistikin tuonnempana tulevansa vastuksiakin kokemaan el?m?ns? tiell?, Mutta siit? huolimatta nautti h?n nuoruutensa onnea, antamatta sit? mink??n h?irit?. -- Johtuipa Marian mieleen, ett? mummo mielell??n ennusteli k?sien juonteista, sent?hden p??tti h?n tehd? pilkkaa mummon taikauskosta ja vei k?tens? h?nen tutkittavakseen, pyyt?en h?nt? siit? sanomaan, mit? tulevaisuudessa oli tapahtuva. Mummo hetken tirkistelty??n Marian k?tt?, sanoi h?nen pian joutuvan naimisiin ja siten muka p??sev?n mahtavaan taloon em?nt?ksi. Maria keskeytti ennustuksen kysym?ll?, miten sitten k?visi, jos h?nell? jo olisi k?yh? poika sulhasena.

-- Mit? joutavia, sanoi mummo, mit? rikkaan ja kauniin tyt?n tarvitsee kest??n k?yh?st? huolia, onhan sill? rikkaitakin. Sep? oli kehumista, joka saattoi Marian syviin ajatuksiin ja j?tt?m??n sikseen koko ennustustoimen.

Maria toi mummolle kupillisen kahvia ja l?ksi rannasta noutamaan vett? kukilleen, ajatellen, ett? Jumala sen tiet??, miten komea on tuleva miehens?. Tytt? ei malttanutkaan rannasta pian palata, vaan istautui raidan-juurella olevalle kivelle, nauttiakseen kev?isen luonnon ihanuutta.

Mets? ja nurmikot jo alkoivat vihannoida. Linnut lauloivat kilvassa sulo??nisesti. Tuuli henk?ili vienosti. Aallot loiskuivat hiljaa rantaan, vapaina ?sken p??sseist? j??kahleistansa. Kaikki oli vieh?tt?v?n lumoavata. Marian mieleen johtui seuraavat s?ikeet, jotka h?n lauloi naisen kimakalla ??nell?:

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!