: The Black Buccaneer by Meader Stephen W Stephen Warren - Adventure stories; Pirates Juvenile fiction; Bonnet Stede -1718 Juvenile fiction; Buccaneers Juvenile fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

SOLJALAN EM?NT?

Kirj.

OSMO IISALO

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1919.

Er??n? kev?isen? iltap?iv?n?, jolloin aurinko valaa maisemille surunvoittoisinta kullanhohtoansa, istui pienen pappilan akkunan ??ress? mietteisiins? vaipuneena nuori nainen. H?nen ulkon??ss??n oli samalla sek? ylh?iseen vivahtavaa kauneutta ett? maalaismaista rotevuutta ja terveytt?. Nen? oli hiukan ky?my, suu eritt?in kauniisti muodostunut, kulmakarvat ja pitk?t silm?ripset varjostivat jotenkin ylpe?sti tummansinisi? silmi?, ja tukka oli solmittu koruttomalle, mutta naisellisesti arvokkaalle laitteelle. Yksinkertainen ja siisti arkipuku osoitti huolellisuutta ja hyv?? makua. H?n oli solakka, mutta samalla terveesti ja luonnollisesti t?ytel?inen, ja hameen alta esiin pist?ytyv? kapea nilkka, siev?sti ja joustavasti kaareva jalkap?yt? ja pieni sek? j?ntev? jalkater? muodostivat h?nen olemukselleen ik??nkuin sopusointuisen ja sopivan loppukohdan. Ilta-auringon s?teiden rusottaessa h?nen hiuksissaan ja silmien tuijottaessa uneksivalla ilmeell? kauas j?rven toiselta puolen h??m?tt?viin sinert?viin vaaroihin, muodosti h?n siin? vieh?tt?v?n kuvan, jota ei olisi mielell??n h?irinnyt. H?n oli siin? istuessaan kuin laulu.

Niin oli nyt el?m? johtanut siihen, ett? h?n oli yksin. Useita viikkoja oli h?nell? jo ollut aikaa t?h?n tottua, mutta yh? uudelleen unehtui h?n odottamaan, eik? kanslian puolelta rupeaisi kuulumaan p?iv?llislevoltaan her??v?n vanhan harmaap?isen pastorin laulun hyrin??, noita rakastettavia pieni? Bellman-palasia, jotka seurasivat pastoria vieh?tt?v?n? nuoruuden ajan perint?n? ja jotka kertoivat menneitten polvien el?m?nilosta ja kulttuurisaavutusten erikoisesta siroudesta. Mutta ei! Ei hymissyt sielt? en?? koskaan "Nouse Amaryllis", vaan "vartova Tuoni" oli vienyt vanhan laulajan maan poveen. Tuolla i?kk??n valkoisen kirkon juurella, jonka sein?t niin kauan olivat kuulleet uskollisen paimenensa lempe?t? ja sovinnollista evankeliumia, makasi h?n nyt k?det ristiss? ja hymy huulillaan, todistaen sopusointuisen ja puhtaan el?m?n ihanasta pys?htymisest?.

Rakas is?! Evalla herahtivat kyyneleet silmiin ja h?n heitti kirkkoa kohti lentosuukkosen. He kaksi olivat olleet toisilleen kaikki kaikessa. Ei voinut lapsi vanhempaansa suuremmalla hellyydell? rakastaa kuin Eva is??ns?, eik? is? suuremmalla rakkaudella lastansa kuin vanha pastori ainoaa tyt?rt?ns?. Jo aikoja ennen oli kirkkomaahan k?tketty ?iti ja veli, ja niin oli kohtalo kiertynyt omituisesti, ett? is? ja tyt?r olivat kokonaan yksin?iset ja orvot maalimassa. Yst?vi? oli kyll?, mutta sukulaisia ei sanottavasti ollenkaan. Sit? enemm?n olivat he turvautuneet toisiinsa ja l?yt?neet toistensa rakkaudesta rikkauden, joka oli kasvattanut heid?n syd?mens? suureksi.

Mutta is?n kuolema ei ollut raskas isku ainoastaan Evan tunteille, se oli musertava h?nelle my?skin taloudellisesti. Niin kauan kuin vanha pappa oli el?nyt, oli h?n uskollisesti ja uhrautuvasti hankkinut syd?mens? lapselle kaikki t?m?n kasvatukseen ja opintoihin menev?t varat, mutta h?nen kuollessaan kuivui se l?hde. Vanha pastori ei ollut j?tt?nyt mit??n muuta omaisuutta kuin nuo kuluneet, mutta silti niin rakkaat huonekalut, ja siit?, oliko h?nell? p?invastoin velkoja, ei Eva t?ll? hetkell? ollut ollenkaan varma. Ne asiat oli yst?v?llisesti ottanut hoitoonsa naapuritalon, suuren Soljalan is?nt?, tehd?kseen niist? my?hemmin h?nelle tilit.

Soljalan suku oli alkuisin samasta juuresta kuin Evankin. Jo ammoin oli siit? talosta l?htenyt toinen veli opin teille, toisen j??dess? viljelem??n perint?tilaansa, ja tietoisuus suvun samasta juuresta oli vuosisatojen kuluessa unohtunut, niinkuin oli unohtunut opin teille menneelt? isien nimikin. Vasta vanha pastori oli aikoinaan pit?j??n tullessaan ottanut sukunsa juuren selville ja mennyt sukutaloonsa syd?n t?ynn? rakkautta ja romantiikkaa. Ja h?net oli otettu siell? vastaan kuin sukulainen, vaikka t?lle suvun asteelle ei en?? m??ritelm?? l?ytynytk??n. Siit? asti oli Soljalan vanha is?nt? ollut pastorin paras yst?v?, jota h?n nyt oli seurannut samaan vanhaan kirkkomaahan, miss? suurin osa n?ist? juurevan suvun jykevist? j?senist? odotti yl?snousemusta.

Eva katsoi Soljalaan p?in, joka pilkotti kaukaa tuolta laakson toiselta puolen. Soljalan nuori is?nt?, Juho, oli ottanut is?ns? yst?vyyden ik??nkuin perinn?ksi ja ilmestynyt pastorin sairastuessa pappilaan tyynen? ja harteikkaana. El?v?sti muisti Eva sen illan Helsingiss?, jolloin h?nt? tultiin hakemaan puhelimeen. "Se on maalta", oli sanottu, ja h?n oli iloinnut, luullen saavansa puhua is?ns? kanssa. Mutta sielt? olikin kuulunut syv? ja kumiseva miehen??ni. "Min? olen Soljalan Juho... Hyv?? p?iv??, Eva-neiti... T??ll? on..." Sitten oli ??ni hiukan ep?r?inyt, kunnes oli lausunut vakavasti ja hiljaisesti: "Is?nne on sairastunut ja pyyt?? Evaa kotiin. Tulkaa heti. Hevonen on vastassa asemalla."

Ja niin oli kaikki tapahtunut, eik? sit? voinut auttaa. Hautajaisten j?lkeen oli Juho tullut Evan luo ja sanonut tyynesti ja vakaasti: "Tahtoisin mielell?ni auttaa Eva-neiti? n?iss? k?yt?nn?llisiss? asioissa. Is?mmeh?n pitiv?t toisiaan sukulaisina ja is?ni varmasti tekisi samoin kuin min? nyt."

Ja Eva oli katsonut h?nt? silmiin ja sanonut vain: "Kiitos, Juho!"

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!