: Tunturikoski: Jemtlantilainen kertomus by Onkel Adam - Swedish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

TUNTURIKOSKI

Jemtlantilainen kertomus

Kirj.

ONKEL ADAM

Suomennos.

Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1881. Emil Hagelberg'in kustannuksella.

SIS?LLYS:

Tuntureilla Oppi ja el?m? Kjell Kjellsson ja h?nen lapsensa Kosken Anna Testamentti Jemtlantilaiset h??t Huvimatkailija Kodeissa Kaksikymment? vuotta j?lkeenp?in

Tuntureilla.

Suvella on tuo pieni j?rvi levoton; olkoon miten tyyni tahansa, niin py?rteilee vesi sen pohjalla ja pinnalla, sill? j?rvi oikeastaan ei ole mik??n muu kun suvantopaikka tunturivirrassa, joka silloin t?ll?in paisuu sen mukaan kuin lumi sulaa ylh??ll? kukkuloilla tahi usvaa j?hmistyy harmaiden kivien syviin pintoihin ja sirisee alas halkeamiin. Silloin liikkuu j?lleen vesi ankarammin; mutta milloinkaan se ei ole oikein hiljaa paitsi taimelta, kun vesi j??tyy melkein pohjia my?ten ja lep?? vakavana ja hiljaisena, kuolleena ja kylm?n? kuin vanha mies, joka t?ydellisell? levolla kokee sovittaa kaikkia niit? hullutuksia, joita h?n on tullut tehneeksi vire?n? ollessaan. Kuitenkin n?ytt?? tuo pieni j?rvi talvella melkein yst?v?llisemm?n n?k?iselt? kuin suvella, jolloin se n?ytt?? l?hes mustalta; sen vaikuttaa osaksi sen alituinen liike ja pienet katkonaiset laineet, osaksi sen ylt'ymp?ri kiert?v? melkein musta havu-mets?, joka kuvastuu j?rven veteen. Tuolla ylh??ll? tuntureilla, maan loppukohdilla, n?kee kasvikunnan k?yhyyden, samoin kuin n?hd??n suurinta ihmisellist? kurjuutta yhteiskunnan alimmissa kerroksissa. T??ll? n?hd??n kuusia, jotka sammaleisina ja vanhoina, vaivaskasvuisina typistyneine oksineen ja murtuneine kuorineen seisovat ja kerj??v?t l?mmint? ja kev?tt?, ja pienen pieni? koivuja, jotka ik??n kuin kauniit kerj?l?islapset kapuilevat esiin tunturiroukkioiden v?lilt?, kurottavat hienoja oksiansa aurinkoa kohden ja rukoilevat: "hyv? herra, anna meille v?h?n kullastasi!" Tuollainen kasvullisuus peitt?? koko someroisen tunturiseudun tuon pienen j?rven ymp?rill?, ainoastaan yhdell? kohdalla n?kyy aukea paikka ja siin? on pieni tupa; se on uudisasunto.

Nyt oli y?, tyyni ja juhlallinen talviy?. Lietunturia ja Norjaa kattaa tuolla ylh??ll? kirkas, lempe? valo: se on revontulien loisto; se on hiljaista ja tyynt?, t?hdet vilkkuvat sen l?vitse ik??nkuin ne olisivat hopeaharson takana, ja kuitenkin on niin valoisa, ett? voi n?hd? pienimm?nkin esineen. Etenkin j??kiteet v?lkkyv?t oivallisesti; pieni j?rvi ja puiden latvat s?teilev?t ik??n kuin ruusutimantit tuossa lumoavassa valossa ja tuolla korkealla p??n p??ll? aivan l?hell? n?ytt?? leijuilevan ilmassa lumikupooli juuri kuin v?sym?tt?m?in k?sien kannattamana; se on er?s tunturihuippu, johon on t?lt? paikalta kaksi penikulmaa, -- sill? tavalla pett?v?t silm?t et?isyyden suhteen, kun ne eiv?t ole tottuneet tunturiseudun luontoon. Tuvan ainoasta pienest? akkunasta loistaa valo kirkkaasta liekist?, joka palaa liedell?; tuo loiste tekee kummallisen seoituksen noille kiiluville t?hdille ja ihanille revontulille, jotka johtuvat taivaan korkeimpaan kohtaan ik??n kuin liehuvilla silkkik?ynnyksill? verhoillut hopeapylv??t. Tuo punertava valo tuvan akkunasta vilkahtelee niin huolellisena puiden v?lill? noiden suurten taivaalla loistavien valojen suhteen, juuri kuin ihmisen himme?t ajatukset verrattaessa niit? Jumalan omien ajatusten selkeyteen.

Tuvan matalasta savutorvesta tuli savua, sill? huoneessa paloi muutamia hyvi? "kuivia juuria" liedell? ja "vuolukivi," s.o. pata t?st? kivilajista Hand?l'in vuolukivilouhoksesta, riippui sangastaan sit? varten laitetulla vivulla valkean p??ll?. Lieden edess? istui keski-ik?inen nainen puhtaine ja kauniine muodonpiirteineen, jommoisilla jemtlantilaiset talonpoikaisnaiset ovat merkityt. Rehellisyys, uskollisuus ja urheus esiytyi noissa sinisiss? silmiss? ja uljuus n?kyi kirjoitettuna tuohon valkeaan otsaan ja kuvautui py?reiden huulien kaarevuudessa. Nainen, min? sanon, oli kuitenkin jo nelj?nkymmenen vuoden ik?inen ja siis oli nuoruuden sek? ensim?inen ihanuus ett? kukoistus k?ynyt lopulleen; sill? kovassa ilmanalassa kovettuvat my?skin muodot; mutta kuitenkin n?kyi j?ljell? olevan viel? jotakin nuorenmoisuutta: sit? ilmestyi katsannossa, joka on viimeinen kauneuden hengett?ren turvapaikka, kun h?n muuttelee, viimein varsin pois paetakseen.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!