: Life and Death and Other Legends and Stories by Sienkiewicz Henryk Curtin Jeremiah Translator - Polish fiction Translations into English

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Translator: Martti Raitio

ABSALOMIN TUKKA

Kirj.

Bj?rnstjerne Bj?rnson

Kokoelmasta Nye fortaellinger suomensi Martti Raitio

WSOY, Porvoo, 1916.

Harald Kaas oli tullut kuudenkymmenen vuoden ik??n. H?n ei en?? viett?nyt raisua nuorenmiehen-el?m??ns?, joka oli hyljeksinyt kaikkinaista arvostelua ja harkintaa. H?nen huvipurttaan ei en?? n?hty rannikolla kes?isin, h?nen talvimatkoistaan Englantiin ja etel??n oli tullut loppu, eik? h?nt? edes klubissaan Kristianiassa en?? n?hty kuin harvoin.

Ei my?sk??n h?nen sankarivartalonsa en?? tarvinnut kumartua ovissa niinkuin entisin? aikoina; h?n oli pienentynyt. L?nkis??rinen oli h?n aina ollut, mutta polvien v?liaukko oli nyt tullut suuremmaksi ja py?re?mm?ksi. Sel?n herkulesmainen kaarre oli my?skin tullut py?re?mm?ksi; h?n kulki kumarassa. H?nen otsansa oli ennen ollut leveimpi?; kenenk??n toisen hattu ei ollut sopinut h?nelle. Mutta nyt se oli kaikkein korkeimpia. H?nell? nimitt?in ei ollut tukkaa j?ljell? muuta kuin pienet tupsut korvallisilla ja ohut seppele niskassa. Nyt tarttui h?n pikariin mieluimmin molemmin k?sin, sill? h?nen k?tens? vapisivat. Hampaatkin, jotka olivat olleet pienet, mutta vahvat ja tupakan mustaamat, alkoivat putoilla.

Kun h?nen piti sanoa "hiis viek??n", niin h?n sanoi "hiish viek??n". K?mmeni?ns? h?n aina oli pit?nyt puoleksi suljettuina, ik??nkuin jotakin niiss? kantaen; nyt h?nen k?sivartensakin koukistuivat eik? h?n en?? voinut ojentaa niit? suoriksi. Vasemman k?den sakarisormen oli muuan tappelutoveri, jonka Harald Kaas l?i lattiaan, palkinnoksi purrut poikki. Kaas oli maksanut kohteliaisuuden pakoittamalla k?lmin nielaisemaan sormen. Nyky??n Kaas kernaasti istui sormentynk?? hieroskellen. Usein johtui t?st? puhe h?nen mainetekojensa tarustoon, joka kasvoi ja kasvoi, sik?li kuin h?n vanheni ja pysyi aloillaan.

H?nen pienet, viekkaat silm?ns? olivat syv?ll? p??ss? ja katsoivat jokaista raskaan kiinte?sti. H?nen olemuksessaan oli voimaa ja mahtia ja h?nen kallossaan kiehuvaa j?rke?; niinp? h?n muun ohessa oli etev? mekaaninen kyky. H?nen j?rk?ht?m?t?n itseihailunsa ei ollut vailla suuruutta, ja voiman vuoksi, jota h?nen sek? ruumiinsa ett? henkens? tiukkui, h?nt? pidettiin merkkihenkil?n?, erikoisihmisen?. Mink?vuoksi h?nest? ei tullutkaan enemp???

H?n asui kartanossaan Hellebergeness?. Tilaan kuului suuria metsi? pitkin rannikkoa ja ulkotiloja sis?maassa joiston varrella. Kerran tila kuului Kurtien suvulle, ja nyt se oli tullut n?ille takaisin, sill? kaikki tiesiv?t, ett? Harald Kaas ei ollut mik??n Kaas, vaan Kurt. H?n kokosi tilan j?lleen yhteen, ja h?nen t?ss? k?ytt?mist??n keinoista ja tempuista voitaisiin kirjoittaa kokonainen kirja.

Tilan p??rakennus sijaitsi lahdelle p?in. Lahtea reunusti sikerm? saaria; niiden takana oli viel? saaria ja lopuksi aava meri. Suhteettoman pitk?ss? rakennuksessa, joka oli rakennettu uudestaan vanhalle linnanvallille, oikea siipi vain puolitekoisena vasen Harald Kaasin asuntona, -- siin? h?n eli el?m??ns?. Rakennuksen molempia siipi? yhdisti kaksi umpinaista, aivan samanlaista verantaa, joiden p?iss? oli portaat. Omituista kyll? verannat eiv?t olleet meren, siis etel?n puolella, vaan peltojen ja mets?in, siis pohjoisen puolella.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!