: Haudankaivajan kertomuksia by Gummerus K J Kaarle Jaakko - Finnish fiction; Short stories Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

HAUDANKAIVAJAN KERTOMUKSIA

Kirj.

K. J. Gummerus

K. J. Gummerus, Jyv?skyl?, 1899.

SIS?LLYS:

Alkulause. Luutnantin tyt?r. Kilmalan seksmanni. M?rk?-Maija. H?nen kostonsa. Kirje haudasta. Iso-is?n testamentti. Papinvaali.

Alkulause.

Harva oli se p?iv?, jona ei h?nen ty?t??n kysytty, harva se p?iv?, jona h?nen lapionsa ei ollut avaamassa uusia leposijoja maailman myrskyiselt? tantereelta l?hteneille. Mutta jos jokin p?iv? j?i h?nen omaan haltuunsa, niin ei malttanut h?n sittenk??n kauan olla poissa kuolleitten likeisyydest?. Sill? hautaa, mink? h?n oli avannut ja j?lleen t?ytt?nyt, n?ytti h?n rakastavan.

Siin? oli kirkkomaan it?isell? rannalla paikka, joka enemm?n kuin mik??n muu veti h?nen huomiotaan puoleensa. Siell? oleskeli h?n enimm?t aikansa. Se antoi h?nelle ty?t?. Se k?tki k?yhimpien luut. Siin? lep?siv?t vierett?in pitkiss? riveiss? ne, joiden taistelut, surut ja ilot eiv?t olleet ulottuneet heit? itse?ns? etemm?ksi ja jotka tuntemattomina olivat el?neet ja viel? tuntemattomampina kuolleet. Siin? oli heid?n yhteinen leposijansa. Kuinka itarasti h?n kullekin jakoi maata! Arkku makasi siin? arkun vieress?, pienet miltei suurempain peitossa. Pelk?sik? h?n, ettei alaa kaikille riitt?isi?

Kauimpana, kirkkomaan pohjoisimmassa kolkassa, jossa ei risti?, ei haudan j?lke? n?kynyt, kasvoi yksin?inen tuuhea lehmus ja sen juurella rehev? ruusupensas. Ensi silm?ys jo sanoi, ett? t?m? paikka oli muistolle pyhitetty, ettei hoitajan k?si siit? kauaksi aikaa erossa ollut. Niin, jos aamuisin, kun p?iv? valkeni, sinne silm?si loit, tahi illoin, kun aurinko mailleen meni, n?it siin? vanhan haudankaivajan, n?it h?nen kastelevan ja vaalivan ruusupensastansa, n?it h?nen hetkisen aikaa avop?in seisovan, harmaat, tuuheat kutrinsa tuulelle alttiina; n?it h?nen sitten hiljaan etenev?n. Lep?sik? kerran elossa ollut t?m?n ruusupensaan alla, t?m?n tuuhean lehmuksen suojassa -- t?ll? paikalla, johon ei kukaan vapaaehtoisesti vainajiensa j??nn?ksi? k?tkenyt? -- Niin pitk?lle, kuin taap?in muistan, oli ukko pit?j?n vainajille viimeisen palveluksen tehnyt -- t?ytt?nyt heid?n hautansa. H?n oli tuntenut jokaisen, ja jokainen n?ist? vainajista oli tuntenut h?nen. Olisi luullut, ett? h?nen teht?v?ns? olisi synkistytt?nyt h?nen mielt??n, karkoittanut kauaksi ilon h?nen likeisyydest??n; mutta niin ei ollut laita. H?nen suurissa silmiss??n oli jotakin, joka sanoi, ett? niiden takana asui puhdas sielu, ett? h?n ja kuolema olivat sovinnon tehneet. H?nen ??nens? soi niin yst?v?lliselt?: koko h?nen olennossaan oli jotakin, joka veti puoleensa ja l?mmitti, ja h?nen k?yt?ksens? ja puheensa ilmaisivat, ett? h?nen syd?mess??n asui rauha.

Kuha h?n oli ja mist? h?n oli tullut, sit? ei kukaan varmaan tiennyt. Mutta puhe, joka oli kulkenut miespolvesta toiseen, tiesi kertoa, ett? h?n oli saapunut seurakuntaan samaan aikaan, jolloin siihen paikkaan, mihin sittemmin tuuhea lehmuspuu ilmestyi, haudattiin nuori tytt?, joka itse oli p?iv?ns? lopettanut. -- Likell? kirkkomaata seisoi pienen koivikon keskell? vanhuksen matala maja, josta aikaisin aamulla ja my?h??n illalla kuului kahden ??ni -- h?nen ja h?nen vanhan sisarensa -- mitk? virrell? alkoivat ja virrell? lopettivat p?iv?n.

Oli omituista n?hd? n?it? molempia vierekk?in. Haudankaivaja oli pitk?, hartiakas ja suora kuin honka, vaikka h?nen ihka harmaat hivuksensa, samaten kuin h?nen kasvonsakin, jotka aina lempeytt? ilmaisivat, selv??n osoittivat, ettei h?nell? en?? voinut olla j?ljell? pitk?? aikaa siihen p?iv??n, jona h?n itse oli lep??v? vainajien vieress?; sisar taasen oli pieni, k?yryinen ja vapiseva nainen, joka tuvassa matalalla rahilla istuen sukkien kutomisella vietti niit? hetki?, mitk? eiv?t h?nelt? menneet koti-askareihin ja ruoan laittamiseen.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!