: Le Calvaire by Mirbeau Octave - France Social life and customs 19th century Fiction FR Littérature

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Translator: Julius Krohn

IVANHOE

Kirj.

Walter Scott

Alkukielest? suomentanut J. Krohn

Ilmestynyt ensimm?isen kerran Helsingiss? G. W. Edlundin kustantamana v. 1885.

ENSIMM?INEN LUKU.

N?in puhuivat he; ajoivatpa n?in kyll?ist? sikokarjaa kotiin p?in; hangoittain vastaan, vinkuin, r?hkien, palasi lauma harjaksellinen.

Sill? miellytt?v?ll? kulmalla iloista Englantia, jonka l?pi Don-joki virtailee, oli entisaikoina laaja mets?. Se peitti enimm?n osan niit? kauniita kunnaita ja laaksoja, mitk? levi?v?t Sheffieldin ja hauskan Doncasterin kaupungin v?lill?. Viel? nytkin on t?m?n laajan mets?n t?hteit? n?ht?v?n? Wentworthin ja Wharncliffe Park'in komeiden herraskartanoiden ymp?rill? sek? Rotherhamin seudulla. N?ill? tienoin asusti muinoin tarukuulu Wantleyn lohik??rme. Siell? oteltiin monet Ruusujen sis?llissodan tuimimmista taisteluista. N?ill? seuduin oli my?s muinoin pes?paikkansa niill? rohkeilla rosvoparvilla, joiden teot ovat Englannin kansanlauluissa saaneet niin suuren maineen. T?m?n seudun ollessa tapaustemme p??n?ytt?m?n? vie kertomuksemme ajankohta meid?t takaisin Rikhard I:n hallitusajan loppupuoleen, jolloin ep?toivoiset alamaiset kuninkaan poissaollessa valtoinaan is?nn?ivien pikkutyrannien sortamina ik?v?iv?t hartaasti h?nen palaamistaan pitk?st? vankeudesta, vaikkakin alkaen jo ep?ill? sit? koskaan n?kev?ns?. Aatelisherrat, joiden valta Tapani-kuninkaan aikana oli paisunut kohtuuttomaksi ja jotka Henrik II:n valtioviisaus t?intuskin oli saanut lannistetuksi jonkinlaiseen kuuliaisuuteen kruunua kohtaan, olivat nyt taas yltyneet entiseen vallattomuuteensa. Ylenkatsoen Englannin valtioneuvoston heikkoa valtaa, he vahvistivat linnojansa, enensiv?t palvelijajoukkojaan, pakottivat kaikki ymp?rill? asujat vasalleikseen ja koettivat kukin kaikin mahdollisin keinoin hankkia itselleen tarpeeksi suuren mahdin voidakseen ottaa tehokkaasti osaa niihin kansakunnan sis?isiin myllerryksiin, jotka n?yttiv?t olevan tulossa.

Alhaisen aateliston eli niin sanottujen vapaatilallisten asema k?vi nyt sangen turvattomaksi, vaikka Englannin perustuslain sek? kirjaimen ett? hengen mukaan heid?n olisi pit?nyt olla aivan itsen?isi? ja l??ninherrojen tyranniudesta vapaita. He saattoivat tosin, niinkuin he enimm?kseen tekiv?tkin, ostaa itselleen joksikin ajaksi rauhan, asettumalla jonkun l?heisen pikkuhallitsijan suojeluksen alaiseksi, ottamalla vastaan l??nitysvirkoja h?nen hovissaan tai sitoutumalla molemminpuolisin liitto- ja puolustussopimuksin auttamaan h?nt? h?nen hankkeissaan. Mutta t?m?n rauhan hintana oli luopuminen itsen?isyydest?, joka on niin kallis jokaiselle englantilais-syd?melle, sek? varma vaara joutua osallistumaan jokaiseen hurjaan yritykseen, mihin kunnianhimo saattoi suojelusherraa yllytt??. Toiselta puolen oli mahtavilla paroneilla niin monet ja monenlaiset rasitus- ja sortokeinot k?siss??n, ettei heilt? koskaan puuttunut tekosyyt? ja harvoin haluakaan ahdistaa ja vainota h?vi?n partaalle saakka jokaista heikompaa naapuriansa, joka yritti irtautua heid?n valtiudestaan sek? luottaa siihen, ett? h?nen viattomuutensa ynn? maan laki turvaisivat h?net melskeisenkin ajan vaaroilta.

T?t? aateliston sortoa ja alhaisen kansan kurjuutta oli viel? omansa pahentamaan er?s Normandian herttuan Wilhelmin valloituksesta johtuva seikka. Nelj? miespolvea ei ollut riitt?nyt sekoittamaan normannien ja anglosaksien toisilleen vihamielist? verta taikka yhdist?m??n yhteisen kielen ja yhteisten etujen siteill? kahta vihamielist? rotua, joista toinen yh? rehenteli voitoistaan ylpeillen, toinen huokaili kaikkien tappion seurausten alaisena. Hastingsin tappelussa saavutettu voitto oli antanut kaiken vallan normannilaisen aateliston k?siin, ja t?t? valtaansa, sen historiamme todistaa, he eiv?t olleet k?ytt?neet pehme?ll? k?dell?. Saksilaiset ruhtinas- ja ylimyssuvut, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, olivat sukupuuttoon h?vitetyt tai menett?neet kaiken omaisuutensa. Ei my?sk??n ollut monta toiseen tai viel? alhaisempaan kansanluokkaan kuuluvaa, jotka olisivat hallinneet omia tiluksiaan isiens? maassa. Hallitus oli kauan aikaa katsonut tarpeelliseksi kaikin keinoin, niin laillisin kuin laittominkin, v?hent?? sen kansanosan voimaa, jonka arveltiin, ja syyst? kyll?, hautovan syd?mess??n sammumatonta vihaa voittajia kohtaan. Kaikki normannilaissukuiset kuninkaat olivat selv?sti osoittaneet suosivansa normannilaisia alamaisiaan. Mets?styslait ynn? monta muuta saksilaisten perustuslakien lempe?mm?lle, vapaammalle hengelle yht? vierasta s??nn?st? oli s?lytetty kukistettujen asukkaiden hartioille ik??nkuin lis??m??n l??nityskahleitten jo muutenkin rasittavaa painoa. Kuninkaan hovissa ja ylimysten linnoissa, miss? hovin komeutta ja loistoa matkittiin, ei kuulunut muuta kielt? kuin normannilaisranskaa. Oikeusistuimissa annettiin lausunnot ja p??t?kset samalla kielell?. Sanalla sanoen, ranska oli arvokkuuden ja ritarillisuuden, viel?p? oikeudenkin kielen?, samalla kuin paljon miehekk??mpi ja ytimekk??mpi anglosaksin kieli oli j??nyt yksist??n talonpoikien ja palvelijoiden k?ytett?v?ksi, jotka eiv?t muuta osanneet. V?ltt?m?t?n kanssak?ynti maan valtiaiden ja niiden poljettujen, alhaisten olentojen v?lill?, jotka tuota maata viljeliv?t, loi kuitenkin v?hitellen ranskan ja anglosaksin kielten sekamurteen, jolla kumpaisetkin saattoivat ilmoittaa ajatuksensa toisilleen. T?m? v?ltt?m?tt?myys muodosti n?in v?hitellen meid?n nykyisen englanninkielemme, jossa voittajain ja voitettujen kielet ovat niin onnistuneesti sulautuneet yhteen ja joka sittemmin on saanut runsaita lis?varoja sek? klassillisista ett? Etel?-Euroopan kansojen el?vist? kielist?.

Laskeutuva aurinko loi viimeisi? s?teit?ns? er??lle rehev?ruohoiselle aukeamalle luvun alussa mainitsemassamme mets?ss?. Sadat leve?latvaiset, lyhytrunkoiset, laajalehv?iset tammet, jotka kenties olivat aikoinaan n?hneet roomalaissoturien uljaan marssinnan, ojentelivat pahkuraisia oksiaan mit? suloisimman vihre?n nurmimaton ylitse. Paikoittain niiden v?liss? kasvoi py?kki- ja p?hkin?puita sek? monenlaisia pensaita niin tihe?ss?, ett? laskevan auringon vaakasuorat s?teet eiv?t p??sseet tunkeutumaan l?pi. Toisin paikoin ne olivat et??mp?n? toisistaan, j?tt?en v?lilleen tuollaisia pitki?, mutkittelevia lehtokujia, joiden sokkeloihin silm? niin mielell??n eksyy, kuvaillen niit? viel? jylhempiin, autiompiin mets?n k?tk?ihin johtaviksi poluiksi. Paikoin auringon punertavat s?teet loivat taittuneen kelme?n valojuovan, joka osaksi ik??nkuin takertui puiden murtuneille oksille ja sammaltuneille rungoille, paikoin ne valaisivat loistaviksi l?ikiksi ne nurmikon kohdat, joihin ne osuivat. Jokseenkin avara, aivan lakea paikka keskell? t?t? aukeamaa n?ytti ennen muinoin olleen pyhitettyn? druiidien pakanallisille menoille, sill? siin? n?kyi yh? viel?, pienell? kummulla, joka muodoltaan oli niin s??nn?llinen, ett? se n?ytti k?sin tehdylt?, muutamia piiriin asetettuja hakkaamattomia, suuria kivi?. Seitsem?n seisoi viel? pystyss?; muut olivat poissa paikoiltaan, arvatenkin jonkun uskonintoisen kristinoppiin k??ntyneen vy?rytt?min?, viruen mik? kyljell??n liki entist? paikkaansa, mik? kummun vietteelle sortuneena. Vain yksi iso kivi oli vierinyt aivan alas, ja osuen tukkeeksi pieneen puroon, joka hiljaa pujottelihe kummun juuritse, nostatti vastustuksellaan heikon, solisevan ??nen rauhallisesta ja muuten ??nett?m?st? purosta.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!