: Kasakat: Kaukasialainen kertomus by Tolstoy Leo Graf Kalima Jalo Lahja Translator - Russia History Nicholas I 1825-1855 Fiction; Caucasus Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Pitkill? matkoilla on aina niin, ett? kahdella-kolmella ensi kyytiv?lill? mielikuvitus pysyy siin? paikassa, josta olet l?htenyt, mutta ensim?isen matkalla viett?m?si aamun tullen se yht?kki? siirtyy matkan m??r?paikkaan ja rakentelee jo sinne tulevaisuuden tuulentupia. Niin k?vi Olenininkin.

Kun h?n oli p??ssyt kaupungin ulkopuolelle ja n?ki lumisia kentti? niin h?n ilostui siit?, ett? oli yksin keskell? noita kentti?, k??riytyi turkkiinsa, laskeutui reen pohjalle, mieli tuli levolliseksi, ja h?n vaipui uinailuun. Yst?vien j??hyv?iset liikuttivat h?nt? ja h?nelle alkoi tulla muistoon koko viime talvi, jonka oli viett?nyt Moskovassa, ja h?m?rien ajatusten ja soimausten keskeytt?min? alkoivat kutsumattomat kuvat tuosta kuluneesta ajasta tulla h?nen mielikuvitukseensa.

Aamu valkeni kun Olenin oli ehtinyt kolmanteen pys?hdyspaikkaan. H?n joi teet?, asetti uudestaan s?lyt ja kaps?kit paikoilleen ja istuutui niiden keskeen j?rkev?n?, suorana ja huolellisena, selvill? siit? miss? mikin on: miss? on rahat ja paljonko niit? on, miss? passi ja matkakuitti -- ja kaikki tuntui h?nest? niin k?yt?nn?llisesti j?rjestetylt?, ett? h?n tuli hyv?lle tuulelle, ja kaukainen matka tuntui vain jonkunmoiselta kest?v?lt? k?velyretkelt?.

Toisena aamuna tapahtuu aivan sama: samallaiset asemat, tee, hevosten liikkuvat lautaset, lyhyt sananvaihto Vanjushan kanssa, samat ep?selv?t unelmat ja horroksiin vaipuminen iltaisin ja raskas, terve, tuores uni y?n kest?ess?.

Vasta Donin joukkojen maassa vaihdettiin reki rattaihin, ja Stavropolin tuolla puolen tuli ilma jo niin l?mpim?ksi, ett? Olenin ajoi ilman turkkia. Oli jo kev?t -- odottamaton, iloinen kev?t Oleninille. ?isin ei en?? laskettu l?htem??n kasakkakylist? ja iltaisin sanottiin, ett? on vaarallista kulkea. Vanjushaa alkoi silloin t?ll?in peloittaa ja pyssy oli ladattuna mukana rattailla. Oleninin ilo kasvoi. Er??ss? majapaikassa tarkastusmies kertoi ?skett?in matkalla tapahtuneesta kauheasta murhasta. Vastaan tulijat alkoivat olla aseilla varustettuja. "Vai t?ss? se alkaa!" -- sanoi Olenin itselleen ja alati odotti milloin n?kyisiv?t lumipeitteiset vuoret, joista oli niin paljon h?nelle puhuttu. Kerran iltapuolella p?iv?? nogajilainen kyytimies piiskallaan viittasi pilvien takaisiin vuoriin. Olenin alkoi ahneesti t?hystell? mutta oli pilvinen p?iv? ja pilvet puoleksi verhosivat taakseen vuoret. Oleninin silmiin siinsi jotain harmaata, valkeata, kutrista, ja kuinka olisi koettanutkin, h?n ei voinut huomata mit??n kaunista vuorien n?yss?, vaikka oli niist? niin paljon lukenut ja kuullut. H?n arveli, ett? vuoret ja pilvet n?ytt?v?t aivan samanlaisilta ja ett? tuo h?nelle uskoteltu lumivuorten erityinen kauneus on samanlainen keksint? kuin Bachin musikki ja rakkaus naiseen, joihin h?n ei uskonut. Ja h?n herkesi odottamasta vuoria. Mutta seuraavana p?iv?n? varhain aamulla h?n rattaillaan her?si viileydest? ja v?linpit?m?tt?m?sti katsahti oikealle. Aamu oli aivan kirkas. Yht?kki? h?n n?ki, noin kahdenkymmenen askeleen p??ss? itsest??n, kuten h?n luuli ensi n?kem?ll?, puhtaan valkoisia r?ykki?it? hienon hienoine rajapiirteineen ja kangastuksen tapaisen, selv?n eetterim?isen viivan niiden harjain ja kaukaisen taivaan v?lill?. Ja kun h?n tajusi koko et?isyyden itsens? ja vuorten sek? taivaan v?lill? ja vuorten koko mahtavuuden ja kun h?n alkoi tuntea ett? tuota kauneutta oli koko loppumattomuus, niin h?n pel?styi, ett? se onkin n?ky?, unta. H?n ravistelihe her?t?kseen. Vuoret vaan pysyiv?t samoina.

-- Mit? se tuo on? Mit? ihmett? tuo on? -- kysyi h?n kyytimiehelt?.

-- Vuoria vaan, -- vastasi nogajilainen v?linpit?m?tt?m?sti.

-- Min?kin olen niit? pitk?n aikaa katsellut, -- sanoi Vanjusha: -- onpa se kaunista! Kotona eiv?t uskoisi.

Koko se Tersk'in jakson osa, jota pitkin sijaitsevat grebenil?is- kasakkakyl?t, on melkein 80 virstan pituudelta pinnanmuodostuksen ja asutuksen puolesta samann?k?ist?. Terek, joka eroittaa kasakat vuorelaisista, virtaa sekaisena ja vuolaana, mutta jo leve?n? ja levollisena, lakkaamatta kulettaen harmahtavaa hiekkaa matalalle, kaislaa kasvavalle oikeanpuoleiselle rannalle, ja sy?den jyrkk??, joskaan ei korkeata, vasenta rantaa ja sen satavuotisten tammien, m?t?nevien platanien ja nuorten vesojen juuria. Oikealla rannalla ovat tosin nyt jo rauhassa mutta viel?kin levottomina el?v?t paimentolaiskyl?t; pitkin vasenta rantaa, puolen virstan et?isyydess? vedest?, seitsem?n ja kahdeksan virstan p??ss? toisistaan, ovat kasakkaosastojen kyl?t eli stanitsat. Ennen aikaan suurin osa noita stanitsoja oli aivan rannalla, mutta Terek vuosi vuodelta siirtyen pohjoiseen p?in vuorista huuhtoi ne ja nyt saattaa n?hd? vain tihe??n kasvettuneita vanhojen kaupunkien j??nn?ksi?, puutarhoja, p??ryn?puita, yrttej? ja pyramidipoppeleja, joiden ymp?rille sinivattupensaat ja villin? kasvavat viinik?ynn?kset ovat kietoutuneet. Ei kukaan asu en?? siell?, ja hiekassa n?kyy vain paikkaan mieltyneiden hirvien, susien, j?nisten ja fasanien j?lki?. Stanitsasta toiseen kulkee tie, joka on hakattu mets??n tykin kantaman pituiseksi. Tien varrella on vartiopaikkoja, joissa kasakat palvelevat; vartiopaikkojen v?lill? on vahtitorneja, joissa on vartioita. Vain kapea, noin kolmensadan sylen levyinen kaistale mets?ist? hedelm?llist? maata on kasakkain aluetta. Pohjoiseen heist? alkaa Nogaiskin tai Mozdokskin aron aaltomainen hiekka-aavikko, joka ulottuu kauas pohjoiseen Truhmenin, Astrakanin ja Kirgiz-Kaisakin aroihin. Terekin takana etel?ss? on Iso-Tshetshnja, Kotshkalosovin harjanne, Mustat vuoret, viel? jokin harjanne ja vihdoin lumivuoret, jotka vain n?kyv?t mutta joilla ei kukaan koskaan viel? ole k?ynyt. T?ll? hedelm?llisell?, mets?isell? ja kasvillisuudesta rikkaalla kaistaleella asuu ikimuistoisista ajoista sotaisa, kaunis ja rikas vanhauskoinen ven?l?inen v?est?, jota kutsutaan grebenil?iskasakoiksi.

Novomlinin stanitsa on kolmen virstan p??ss? Terekist?, josta sen eroittaa sankka mets?. Toisella puolen stanitsan l?pi kulkevaa tiet? on joki, toisella vihert?? viini- ja hedelm?tarhoja ja v?lkk?? Nogaiskin aron hiekkaburuneja . Stanitsaa ymp?r?i multavalli ja pist?v? orjantappuramets?. Stanitsan sis??n ja sielt? pois p??st??n korkean pylv?ill? lep??v?n portin kautta, jota peitt?? pieni kaisloilla p??llystetty kansi, ja portin vieress? puisella jalustalla on tykki, k?mpel?nn?k?inen, sata vuotta ampumatta ollut, jonka kasakat jolloinkin ovat ottaneet saaliikseen. Kasakka palveluspuvussaan miekkoineen ja pyssyineen v?liin seisoo, v?liin ei, vahtipaikalla portin luona; milloin tekee kunniaa rintaman ohi kulkevalle upseerille, milloin j?tt?? tekem?tt?. Portin kamaran valkeaan alalautaan on mustalla kirjoitettu: taloja 266, miespuolista v?ke? 897 henke?, naispuolista 1,012. Kasakkain asunnot ovat pylv?iden p??ll?, maasta melkein metrin korkeudella, niit? peitt?? siisti kaislakatto korkeine harjoineen. Kaikki asunnot ovat, joskaan ei uusia, niin puhtaita, ja niiss? on erilaisia korkeita kuisteja eiv?tk? ne ole toisissaan kiinni, vaan v?lj?ll??n, siev?sti leveiden katujen ja v?likujain varrella. Valoisain, suurten ikkunain edess?, kasvitarhain takaa, kohoaa useissa kodeissa majain yli ulottuen tummanvihreit? poppeleja, hentoja vaalealehv?isi? akasioita valkeine lemuavine kukkineen sek? r?ikein? loistavia keltaisia auringonkukkia ja kiertohein?in ja viiniryp?leen kiemurtelevia k?ynn?ksi?. Avaralla torilla n?kyy kolme pient? kojua, joissa on punaista rihkamaa, auringonkukan siemeni?, liskoja ja prenikoita; korkean muurin takaa, vanhojen poppelien keskelt? n?kyy kaikkia muita korkeampi rykmentin komentajan talo kaksipuolisine ikkunoineen. V?ke? ei stanitsan kaduilla arkip?ivin?, etenk??n kes?ll?, n?y paljon. Kasakat ovat palveluksessaan: vartioissa ja sotaretkill?; vanhukset ovat mets?ll?, kalassa tahi vaimojen kanssa ty?ss? puutarhoissa ja kasvismailla. Vain ik?loput, pienokaiset ja sairaat j??v?t kotiin.

Kasakka-vaimo, vanha, pitk?, miehek?s nainen vastap??t? olevasta talosta, l?hestyy Ulitka-eukkoa ja pyyt?? tulta; h?nell? on k?dess??n riepu.

-- Joko teill? on ty?t tehty? -- sanoo h?n.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!