: Annan unelmavuodet by Montgomery L M Lucy Maud Kalima Toini Translator - Orphans Fiction; Prince Edward Island History 20th century Fiction; Interpersonal relations Fiction; Canada History 1914-1945 Fiction; Self-perception Fiction; Universities and colleg

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

sa pakaasiin ja sanoa h?t?isesti j??hyv?iset Dianalle sek? kiivet? er??n vaunun takasillalle. H?n olisi tahtonut p??st? takaisin Avonleahin Dianan kanssa -- h?n tiesi tulevansa menehtym??n koti-ik?v?st?... Kunpa edes tuo kauhea sade lakkaisi. Oli aivan kuin koko maailma olisi virtanaan itkenyt mennytt? kes?? ja p??ttynytt? iloa. Gilbertin l?sn?olokaan ei tuottanut h?nelle mit??n lohdutusta, kun Charlie Sloane my?skin oli l?sn?, jota saattoi siet?? vain kauniilla ilmalla. Sadeilmalla semmoinen seura tuntui kerrassaan siet?m?tt?m?lt?.

Laivan k??nt?ess? kokkansa ulapalle Charlottetownin satamasta k?vi taivas valoisammaksi, eik? vain taivas. Sade lakkasi, pilviin ilmestyi suuria aukkoja, ja niist? pilkisti aurinko n?kyviin vallan py?re?n? ja kirkkaana, luoden kuparinpunaisen loiston harmaille laineille ja h?lvent?en sumuharsot, jotka siihen saakka olivat peitt?neet saaren punahohteisia rantoja. N?ytti siis kuitenkin tulevan kaunis p?iv?. Charlie Sloane tuli heti niin merikipe?ksi, ett? h?nen t?ytyi menn? alas hyttiin. Anna ja Gilbert j?iv?t siis kahden kannelle.

-- Mainiota, ett? kaikki Sloane-nimiset tulevat merikipeiksi heti kun joutuvat johonkin alukseen, ajatteli Anna syd?mett?m?sti. -- En olisi voinut oikein sanoa j??hyv?isi? n?ille rakkaille seuduille, jos Charlie olisi istunut vieress?ni ja koettanut n?ytt?? tunteelliselta.

-- No niin, nyt me olemme matkalla, virkkoi Gilbert hilpe?sti.

-- Niin, minusta tuntuu aivan samoin kuin Childe Haroldista -- ero on vain siin?, ettei t?m? kuitenkaan ole oikean "is?nmaani rantama", virkkoi Anna r?p?ytt?en ahkeraan silm?luomiaan. -- Se on Nova Scotia. Mutta se maa, josta me eniten pid?mme, tulee meid?n "is?nmaamme rantamaksi", ja siksi on vanha herttainen Prinssi Edvardin saari minulle sit?. On vaikea ajatella, etten ole aina siell? asunut. Ne yksitoista vuotta, jotka kuluivat ennen tuloani sinne, tuntuvat tuskalliselta unelta. Seitsem?n vuotta sitten tulin t?nne juuri t?ll? samalla laivalla -- samana iltana rouva Spencer nouti minut Hopetownista. Muistan niin selv?sti vanhan, kauhean kotikutoisen hameeni ja haalistuneen merimieslakkini ja kuinka juoksentelin ihastuneena nuuskimassa kaikki kolkat sek? kannella ett? hyteiss?. Oli kaunis ilta, voit kuvitella kuinka punaisina rantakalliot hehkuivat auringonpaisteessa! Nyt l?hden taas samaa tiet?, vaikka p?invastaiseen suuntaan. Oi, Gilbert, toivoisin niin ??rett?m?n mielell?ni viihtyv?ni Kingsportissa ja korkeakoulussa, mutta tied?n varmasti, etten voi viihty?.

-- Mutta Anna, mihin on filosofiasi livist?nyt?

-- Se on hukkunut kauheaan, kaikkinielev??n yksin?isyyden ja koti-ik?v?n hy?kyaaltoon. Olen kolme vuotta toivonut p??sev?ni korkeakouluun -- nyt olen matkalla sinne, ja tahtoisin kovasti taas saada istua kotona, omassa pieness? huoneessani. Mutta yhdentekev??! Hyv? tuuleni ja filosofiani kyll? tulevat takaisin, kun kerrankin olen saanut itke? kunnollisesti... Minun t?ytyy tehd? se, mutta on pakko odottaa kunnes p??see illalla johonkin t?ysihoitolan s?nkyyn, olipa se sitten miss? tahansa. Sen j?lkeen olen taas entinen Anna. Olisi hauska tiet??, onko Davy jo ry?minyt esiin vaatekaapista.

Kello oli jo yhdeks?n illalla, kun juna puhisten saapui Kingsportin asemalle. Pian seisoivat matkatoverukset kupus?hk?lamppujen sinert?v?ss? valossa ihmisi? t?ynn? olevalla asemasillalla. Anna tunsi olevansa aivan ymm?ll? ja p??st? py?r?ll?, mutta ?kki? h?nt? syleili Priscilla Grant, joka oli saapunut Kingsportiin jo lauantaina.

-- Tervetuloa, rakas yst?v?! Sin? olet varmaankin yht? v?synyt kuin min? lauantaina t?nne tullessani.

-- V?synytk?! ?l? puhukaan, Priscilla! Olen kuolettavasti n??ntynyt ja maalaistollo ja vain kymmenen vuoden vanha. Vie n??ntynyt ja rusikoitu yst?v?parkasi jonnekin, miss? taas tulee tajuihinsa.

-- Vien sinut suoraap??t? meid?n t?ysihoitolaamme. Minulla on ajuri odottamassa, t??ll? ulkopuolella.

-- On suorastaan siunattu asia, ett? sin? olet t??ll?, Prissy. Ellet sin? olisi t??ll?, niin min? luultavasti istuisin ruskealle matkalaukulleni ja rupeaisin ulvomaan. Kyll? on suuri lohdutus n?hd? edes yhdet tutut kasvot koko t?ss? myllert?v?ss? vieraassa ihmismeress?!

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!