: Kylätohtori by Svetl Karolina Westerlund Lyyli Translator - Czech fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

tyi h?nen matkustaa Pragiin, ja siell? osasi holhooja aina asettaa niin viisaasti, ettei h?n koskaan j??nyt kahden kesken pojan kanssa niin kauaksi, ett? olisi enn?tt?nyt keskustella vakavasti h?nen kanssaan. H?n palasi aina kotiin raskaalla syd?mmell?, vaikka Otik luki ahkerasti ja edistyi pian, eik? ?iti koskaan kuullut h?nest? mit??n moitteita.

Mutta Mrakot muori oli vaatimaton ja suora. H?nest? tuntui silt? kuin se, mit? Pragissa opetettiin, ei mitenk??n olisi voinut olla Jumalalle mieluista; se oli liiaksi maailmallista ja v??nnelty? h?nen mielest??n. Oikean viisauden h?n luuli l?yt?v?ns? Podhaisky ukon luota, ja hy?dyllisint? ja parhainta oli h?nen mielest??n maanviljelij?n rauhallinen el?m?. H?nest? tuntui my?skin silt? kuin ei poika olisi ollut oikealla tiell?, mutta se tuli kenties vaan siit?, ett? h?n oli mieless??n tyytym?t?n poikaan. H?n ei voinut antaa pojalle anteeksi, ett? t?m? antoi vieraan miehen asettua niin kokonaan heid?n v?lilleen. Pojan kummallinen v?linpit?m?tt?myys kotiseutua kohtaan ja h?nen kasvatuksensa suunta olivat okana muorin syd?mmess? ja naulana h?nen ruumisarkussaan.

N?it? huolia h?n purki Enefalle; n?iden t?hden muori tuli h?nen luokseen lohdutettavaksi. Ja usein t?ytyi Enefan panna ihan viimeiset voimansa liikkeelle saadakseen h?nen raskasmielisyytens? poistetuksi. Leski n?ki edess??n yksin?isen, hyl?tyn vanhuuden, surua ja kaipausta hautaan saakka. Voihan h?n tosin my?d? talonsa tai edes vuokrata sen jollekin ja muuttaa pojan luo Pragiin; mutta h?n ei siet?nyt ajatellakaan, ett? joku toinen johtaisi ja m??r?ilisi tilalla, jossa heid?n esi-is?ns? olivat ahkeroineet ja ty?skennelleet j?lkel?istens? hyv?ksi, jossa he olivat otsa hiess? muokanneet heille maata. H?nen mielest??n se olisi ollut synti?. Sit? paitsi h?n ei voinut siet?? kaupunkia. H?nest? tuntui aina silt? kuin h?n olisi ollut tukehtumaisillaan sakeassa ilmassa, kapeilla kaduilla ja pimeiss? huoneissa, eik? h?n aivan suorastaan tahtonut puhua, mik? kiusa oli k?yd? puettuna pitkiin, kahiseviin hameisiin ja tunkeilla tuntemattomain ihmisten joukossa! Kaikki, jotka h?n n?ki, olivat h?nen mielest??n linnunpel?tti?, ja kaikki, jotka n?kiv?t h?net, nauroivat ja tekiv?t h?nest? pilkkaa. Kun h?n oli ollut kaupungissa nelj?nnestunnin ajan, alkoi kaikki py?ri? h?nen p??ss??n, eik? sek??n auttanut, ett? h?n veti valkean p??hineens? silmilleen ollakseen n?kem?tt? mit??n. H?n ei mitenk??n voinut k?sitt??, miten Otik, joka oli kuitenkin h?nen lihaansa ja vertansa, voi viihty? niin hyvin kaikessa t?ss? korvia s?rkev?ss? melussa ja h?lin?ss?; ja t?m?n nuhteen h?n viel? teki pojalleen loukkaantuneessa, valittavassa ?idinsyd?mmess??n.

Siin? laskiaisen tienoilla on Jeshtshediss?mme Jumala paratkoon aina paha ilma, mutta t?n? vuonna se vasta oli p?in m?ntyyn. Lunta tuli yhten??n, ja tuuli vaan vinkui ja ulvoi. Pahinta kuitenkin oli laskiaislauantaina. Vuorilla raivoili, ik??nkuin kaikki mets?t olisivat joutuneet ep?sopuun ja ruvenneet tappelemaan, ja aina v?liin kuului rusketta ja jyrin??, samanlaista kuin silloin kun myrskytuuli nousee kaukaa ja tulla viuhahtaa vastaan. Silloin t?ll?in kuului muutakin ryskett?: puut ruskivat myrskypuuskien heitelless? niit? kumoon. Jos ei mets? olisi ollut suojelemassa Podhaiskyn tupaa, olisi heille varmaankin k?ynyt onnettomasti, mutta nyt ei tuuli onneksi voinut siihen tarttua sellaisella voimalla kuin se veijari olisi tietysti tahtonut. Siit? syyst? se kosti t?st? toisaalla ja tempasi kyl?ss? maahan kaikki katot, joita ei oltu nidottu kahleilla, toivossa, ettei se kuitenkaan nousisi niin pahaksi. Sanalla sanoen oli oikea tuomiop?iv?.

"Kunpa vaan Mrakot muori ei vilustuisi Pragissa ja saisi takaisin leini? sormiinsa, jota minun oli niin vaikea parantaa kev??ll?", sanoi Enefa, kun tuuli kerran painalsi entist??n kovemmin. H?nell? oli n?ht?v?sti suuri huoli vanhuksesta.

Noin viikko takaperin oli Mrakot muori saanut ?kkiarvaamatta kirjeen pojalta, joka oli ihastuksissaan ilmoittanut tulevansa n?in? p?ivin? vihityksi tohtoriksi. ?idin t?ytyi pakostakin tulla Pragiin ollakseen l?sn? juhlallisuuksissa, jatkoi h?n, muutoin olisi juhla h?nest? aivan pilalla. Mit? voikaan Mrakot muori muuta kuin totella sellaista rukousta! H?n antoi valjastaa vaunujensa eteen ja l?ksi matkalle talvesta ja rajuilmasta v?litt?m?tt?.

"Pragissa ei mahtane olla t?llainen ilma; olen kuullut kerrottavan, ett? kaikki tuulet lent?v?t Pragin yli", rauhoitti ukko vaari poikansa tyt?rt?. H?n istui Enefan vierell? ja kyni h?yheni? p?yd?ll? tuikkavan talikynttil?n ??ress?. Vanhain tapaan h?n ei suonut itselleen hetkenk??n lepoa; olisipa hyv?, jos nuoret edes osaksi tahtoisivat olla heid?n kaltaisiaan.

"Sill? siell? ei ole ollenkaan niinkuin meill?", jatkoi isois?, Enefan ahkerasti ommellessa, "t??ll? on vanhastaan kaikilla talvikummituksilla pes?paikkansa. Me saamme taistella tuulta ja pakkasta ja pyryj? vastaan, samalla kun ihmisill? toisessa paikassa maata on p?iv?paistetta ja leutoa s??t?. Jos ei ole ollut t??ll? lapsuudesta asti, niin ei t?t? kest?, mutta meid?n mielest?mme on kaikki niinkuin pit??kin olla, emmek? me v?lit? paljoa nurkkiemme ulkopuolella olevista rauhattomuuksista. Mrakot muorista et tarvitse olla huolissasi; h?n ei sit? paitsi liiku paljon ulkona."

"Ei, se on totta. Mit?p? h?n tekisi ulkona? Juhlallisuudet pidet??n tietystikin jossain l?mpim?ss? ja hauskassa huoneessa, jossa ei tiedet? talvesta eik? tuulesta. Voi, miten olisi hauskaa saada joskus n?hd? sentapaista! Tai kunpa edes Mrakot muori muistaisi, mit? on n?hnyt! Mutta h?n ei v?lit? sellaisesta eik? ole edes iloinen poikansa menestyksest?. Ajatelkaas, miten erilaisia ihmiset voivat olla! Minun mielest?ni ei voisi ?idill? olla onnellisempaa hetke? kuin silloin kun h?nen poikansa tulee tunnustetuksi opintonsa p??tt?neeksi. Sill? sit? kai tohtorin arvo tarkoittaa? Min? olen aina ajatellut, ett? se on samanlaista kuin se kun miehi? tehtiin ennen muinoin ritareiksi. Eik? niin, isois??",

Enefaa v?risytti ja h?n jatkoi ahkerasti ompelemistaan. Mutta miten lie ollutkaan, h?n vaan ei voinut olla kuuntelematta mit? ulkona tapahtui.

Isois? suostui, vaikka vastenmielisesti.

"Mutta tee, mit? aijot, pian", kehoitti h?n.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!