: Vaeltavat teinit: Kertomus rahvaan elämästä by Rydberg Viktor Mannst N Emil Translator - Swedish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

aan puoleen; h?n k??nn?htihen verkalleen teinien astuessa sis??n, ja n?m? tunsivat taas Johanna Brantin.

Huutokauppa.

Vaeltaessaan Montanin seurassa oli Sven ?kki? k??ntynyt sairaaksi ja saattoi viimeiselt? vaivalla kulkea retostella edelleen huolestuneen v?rv??j?n rinnalla. Onneksi ei Kaarinan m?kki ollut kaukana; eukko ei apuansa kielt?nyt h?t??n joutuneelta nuorukaiselta, kuten moni kukaties olisi tehnyt, vaan luovutti h?nt? varten ainoan huoneensa, valmisti h?nelle tilan ainokaisessa s?ngyss??n ja vaali tuntematonta miest? sellaisella hellyydell?, kuin olisi h?n ollut h?nen ainoa lapsensa. Pit?j?n pastori, jonka tapa oli, kuten pappien jokseenkin harvoin on, k?yd? laumansa j?senten luona heid?n majoissaan ja puhua heid?n kanssaan heid?n sek? hengellisist? ett? maallisista tarpeistansa, pist?ysi my?s joskus vanhan Kaarinan luokse ja autteli h?nt? v?h?isill? rahalahjoilla kantamaan uuden kutsumuksensa taakkaa talonem?nt?n? ja sairaanhoitajana, sek? k?ytti tietojansa l??kint?taidon alalla saattaaksensa Svenin j?lleen terveeksi. Sven oli huonona sairaana monta p?iv?? ja houri paljon, mutta v?hitellen lamautui taudin voima nuorukaisen vahvan luonnon sek? Kaarinan ja pastorin hell?n huolenpidon yhteisest? vaikutuksesta. Kun h?n taas oli toipunut tajuntaansa ja saanut tarpeeksi voimia, kyseli pastori h?nelt? h?nen el?m?ns? vaiheita, ja tultuansa ne tiet?m??n, kirjoitti h?n korpraali Brantille kirjeen ja ilmoitti h?nelle asian.

Kirje saapui j?rven rannalla sijaitsevaan v?h?iseen taloon samana p?iv?n?, jona korpraali palasi Veksi?st?, ja vaikka kirje toikin heid?n tiedoksensa surusanoman Svenin palkkautumisesta sotamieheksi ja h?nen sairaudestaan, vaikutti se samalla kuitenkin tyynnytt?v?sti m?kin asujamiin ja eritoten Kersti muoriin, jota hamasta siit? aamusta, jona Sven oli l?htenyt kotoa, kalvoi hillit?n ep?toivon tuska. Kun huhu patruunan ja Svenin v?lill? sattuneesta rym?k?st? ehti Kerstin korviin, oli h?nen ahdistuksensa noussut ylimmilleen. H?n pelk?si Svenin lopettaneen el?m?ns?, ja t?m? pelko se verisen? hirmukummituksena kiusasi h?nt? p?iv?n askareissa ja y?ll? unessa. Kun korpraali palasi kotiinsa huomasi h?n niin muodoin entisen rauhaisan asuntonsa muuttuneen murheiden majaksi. Itsekin tunsi h?n syv?sti masentuneensa Kohtalon raskaiden iskujen painosta, vaan n?ki h?n kuitenkin asian melkoista kirkkaammassa valossa kuin Kersti muori. H?n oli t?ydellisesti vakuutettu siit? ettei Sven ollut eksynyt itsemurhaajan kamalaan rikokseen; h?n koki siis p??st?? Kerstin siit? pelosta ja saattaa samalla vaikenemaan ne ankarat soimaukset, joita eukko itse?ns? vastaan t?ht?si. Kaksi tuntia senj?lkeen saapui kirje, ja sai se aikaan enemm?n kuin korpraali kaikilla puuhillaan. Vanhuspari keskusteli nyt jokseenkin tyynesti mihink? olisi ryhdytt?v?, kun patruunan kiessit heti samassa pys?htyiv?t tuvan eteen ja h?n itse sek? nimismies Sp?kvist n?htiin astuvan korpraalin matalaiseen majaan.

Patruuna Brackander tervehti suopeasti. Vakaisuus ja surunvoittoinen juhlallisuus asuelivat h?nen otsallaan. Soveliaan johdannon j?lkeen alkoi h?n puhua siit? surullisesta metakasta, joka ?skeisin oli sattunut Hupihaittolassa, kun Sven Stool ilman mink??nlaista ymm?rrett?v?? syyt? oli hy?k?nnyt h?nen, is?nn?n, kimppuun ja pidellyt h?nt? sangen pahoin. Patruuna kuvasi Svenin k?yt?st? r?ikeiss? piirteiss?, ja nimismies Sp?kvist loi kuvaukseen sit? tuntuvampia varjoja. Viel? vakuutti patruuna, ett? h?n kunnioituksesta ja yst?vyydest? kunnon Brantia kohtaan, joka tiet?m?tt?ns? oli kasvattanut k??rmett? povellaan, aikoi antaa armon ja olla ryhtym?tt? laillisiin toimenpiteisiin pahantekij?n suhteen. Nimismies n?ki hetken otolliseksi kysy?, miss? Sven mahtoi piileill?, johon korpraali vastasi vasta ik??n saaneensa tiedon ett? kasvatuspoika oli palkkautunut kaartilaiseksi ja oleskeli t?t? nyky? J?nk?pingin seuduilla, -- joka tieto silminn?ht?v?sti huvitti patruunaa sanomattomasti.

-- Yst?v? hyv?, sanoi h?n korpraalille, -- huomaattehan nyt kuinka suuresti olette pettynyt toiveessanne saada kasvatuspojastanne hyv?? ja kunnollista miest?. H?n on huonosti palkinnut huolenpitonne ja rakkautenne. Kaikki siteet h?nen ja teid?n v?lilt?nne tulee t?st? hetkest? asti olla katkaistuina; varsinkaan ette suinkaan en?? koskaan voine antaa Johannaa semmoiselle kadotetulle olennolle. Niin on siis poistettu sekin ainoa este, jonka tunnollisuutenne asetti minun ja Johannan naimisen v?lille, ja vaikka edellisen ep?yksenne kautta tulinkin syv?sti loukatuksi, niin tulen min? nyt toistamiseen anomaan teid?n ja vaimonne my?nnytyst? avioliittoomme. Olen vakuutettu ettei asiain t?ll? kannalla ollen mit??n estett? Johannan omalta puolelta tule kohtaamaan, vaan tahdon sittenkin antaa h?nelle pitk?llist? ajatusaikaa. Aikomukseni on n?etten teid?n luvallanne l?hett?? Johanna johonkin parempaan perheeseen saamaan sivist?v?n kasvatuksen ja sen kautta tulemaan ansiolliseksi vastaanottamaan sen yhteiskunnallisen aseman, jonka min? h?nelle tarjoon.

-- Mik? jalo mies tuo Brackander! sanoi Sp?kvist ihmettelev?sti.

Mutta korpraali ja etenkin Kersti muori, joka viime aikoma oli saanut vallan toiset ajatukset asiassa, eiv?t n?ytt?neet niink??n halukkailta tarttumaan koukkuun. Kersti piti kiivaasti Svenin puolta arvellen, ettei poika silti ollut niin kadotettu olento, joksi patruuna h?nt? oli sanonut, vaikkei h?n voinutkaan puolustaa h?nen k?yt?st?ns? is?nt??ns? kohtaan. Sven oli kaiketi kovasti ?rtynyt, arveli h?n; muuten ei h?n kuuna p?iv?n? olisi sill? tavalla k?ytt?ytynyt, mutta kaikissa tapauksissa pyysi Kersti ett? patruuna antaisi h?nelle anteeksi ja ajattelisi h?nest? parempaa, sill? sen olihan ansainnut.

Korpraali lausui melkein saman kuin Kersti, mutta lausui sen tyynemmin, j?rkev?mmin ja melkoista p??tt?v?mmin. Patruuna saattoi sanomattomaksi mielikarvaudekseen hyvin havaita, ett? h?n kaikesta juonittelustaan huolimatta ei ollut askeltakaan l?hemm?ksi maalia p??ssyt. H?n loi Sp?kvistiin salamielisen silm?yksen, jonka j?lkeen nimismies nousi seisoalleen ja puhui niinkuin seuraa:

Kun korpraali Brant kuuli Sveni? syytett?v?n varkaudesta, rypistyiv?t siin? tuokiossa h?nen tuuheat kulmakarvansa sangen uhkaavalla tavalla. H?nen sisunsa kuohahti niin kuin se h?nen nuoruutensa ajoista asti ei ollut kuohahtanut, sill? h?nen vakuutuksensa kasvatuspojan rehellisyydest? oli juurtunut yht? voimakkaasti kuin h?nen uskonsa Raamattuun, ja loukata Svenin kunniaa oli yht? kuin loukata h?nen omaa kunniaansa. H?n kaappasi r?yhke?t? nimismiest? k?dest? kiinni ja ty?nsi h?net jokseenkin s??lim?tt?m?sti ulos ovesta, joka heti samassa vedettiin kiinni h?lmistyneen kruununpalvelijan nen?n edess?. Kun patruuna sen n?ki, huomasi h?n ett? oli paras aika h?nenkin l?hte?, liiatenkin kun Kersti kyynelin ja ter?vin sanoin alkoi purkaa mielikarvauttaan h?vytt?m?n syyt?ksen johdosta. Brackander mumisi jotakin, ett? korpraali syytt?isi itse?ns? siit? mit? h?nen menettelytapansa johdosta mahdollisesti tulee seuraamaan, ja l?hti. Kohta sen j?lkeen vieriv?t kiessit pois.

Illemmalla saapui Johanna vanhempien taloon. Patruuna oli n?et heti kotiin p??sty?ns? kutsuttanut tyt?n luoksensa, maksanut h?nelle j??nn?ksen vuosipalkasta ja k?skenyt h?nen heti l?hte? Hupihaittolasta. Johannalle oli ero enemmin iloksi kuin mielipahaksi, ja saatuansa tiet?? kirjeen sis?ll?n, kiitti h?n syd?mest?ns? Jumalaa siit?, ett? h?n palvelustoimensa est?m?tt? saattoi rient?? minne syd?mens? h?nt? kutsui, nimitt?in Svenin sairasvuoteen ??reen. H?n ilmoitti vanhemmillensa p??tt?neens? jo t?n? iltana l?hte? matkaan; korpraali tahtoi ett? h?n odottaisi aamuun, niin ett? k?visi hommaaminen sit? t?t? matkalle ja matkan p??ss? tarvittavaa kalua, mutta Kersti vastusti viipymist?.

-- Kukapa tiet??, eik? poika mahdollisesti kuole ennenkun h?n ehtii perille, sanoi eukko vesiss? silmin.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!