Read this ebook for free! No credit card needed, absolutely nothing to pay.
Words: 29953 in 11 pages
This is an ebook sharing website. You can read the uploaded ebooks for free here. No credit cards needed, nothing to pay. If you want to own a digital copy of the ebook, or want to read offline with your favorite ebook-reader, then you can choose to buy and download the ebook.

: Absalomin tukka by Bj Rnson Bj Rnstjerne Raitio Martti Translator - Families Fiction; Parent and child Fiction; Norwegian fiction Translations into Finnish; Attitude (Psychology) Fiction
ulee vastakkain, syntyy s??nn?llisesti riitaa kaikesta mist? he keskustelevat; mutta juuri riita lujittaa heid?n yhteenkuuluvaisuuttaan. Niin, heid?n silmiss??n ei mik??n muu suku voi olla "rep?isev?" -- k?ytt??ksemme aito ravnilaista adjektiivia.
Ymp?rist???n kohtaan h?n oli yst?v?llinen, tasainen ja hiljainen; aina oli h?nell? jotain askaretta, aina oli h?nen silmiss??n kummasteleva katse. H?nen erikoiset, salamyhk?isen tapaiset, tarkoin punnitut lauseensa eiv?t olleet usein kuultua. Sek? h?nen harvapuheisuutensa ett? koko olemuksensa vaikuttivat, ett? ihmiset eiv?t oikein uskaltaneet h?nt? l?hennell?. Varsinkaan ne, jotka tiesiv?t kuinka viisas t?m? nuori nainen oli ja kuinka laajat tiedot h?nell? oli.
H?n oli el?v? taideteos, sen ja sen hintainen, ihailtu ja ihmeen siro, -- jokainen heist? toki tahtoi kantaa h?net kotiinsa ja nauttia h?nest? yksin??n. H?ness? t?ytyi olla runsaasti vetovoimaa, salaper?ist? itseens? k?tkeytymiskyky?, -- mik? juuri on maailmaanv?syneiden korkein ihanne.
H?nen kanssaan he voisivat viett?? mit? tyylikk?int? el?m?? taiteessa, maussa, mukavuudessa; h?nen sivistyksens?h?n oli mit? hienointa ja t?ydellisint? ja vapautuneinta,... meid?n pieni maamme ei niihin aikoihin voinut tarjota maukkaampaa makupalaa. Kun he n?kiv?t h?net, eiv?t he tienneet kuinka esiinty?, mit? tehd?, n?ytt?yty?k? sivultap?in vaiko p?in naamaa, hymyill?k? vai murjottaa, puhuako vai vaieta. Olen kerran n?hnyt hyvin suuren narttukoiran, jota liehakoi suuri joukko uroksia, jotka olivat sille kaikki aivan liian pieni?. Mink?vuoksi ei kukaan maalari ole ikuistanut t?t? koomillista aihetta? H?n ik?viss??n liehuen puolelta toiselle kuin sairaloinen laulu, l?yt?m?tt? --! He ik?v?ivin? mukana liehuen, juopuneina hajusta ja halusta, pian raivokkaasti kesken??n tapellen, tuottamatta kenellek??n hy?ty?, vain itselleen vahinkoa.
Kuva ei ole sopiva, mutta se on valittu tarkoituksella. Ei ollut kaikkein hienointa laadultaan se, mit? n?m? joutilaat kosijat istuttivat h?nen kertomuksiinsa, h?nen omituiseen vaatetukseensa, h?nen kummastuneisiin silmiins? ja h?nen hiljaisiin unelmiinsa. He sill? tavoin koettivat parantaa toiveitansa ja lis?t? tarmokkuuttansa. Mutta ajatelkaakin heid?n h?mm?styksens? rajattomuutta, kun syksypuoleen kerrottiin, ett? --
Neiti Kirsten Ravn oli naimisissa Harald Kaasin kanssa!
Naurettiin raivokasta r?h?naurua, ivattiin, kiljuttiin. Aluksi ei saatu muuta selityst? kuin ett? tuo kaljup?? haikara oli uskaltanut enemm?n kuin muut.
Mutta v?hemm?n kauhistuneita eiv?t olleet nek??n, jotka tunsivat Kirstenin ja kunnioittivat h?nt?. He olivat enemm?n kuin h?mm?styneit?, sill? t?m? sana on t?h?n tapaukseen liian v?rit?n, heist? monet alkoivat suorastaan surra. Mik? kaiken nimess? oli t?m?n aiheuttanut? Sill? kaikkihan, paitsi h?n itse, tiesiv?t etuk?teen, ett? h?n hukkasi el?m?ns? t?ll? teolla. Kirsten Ravnin taloudelliseen riippumattomuuteen, vahvaan luonteeseen, itsen?iseen rohkeuteen, tietoihin, lahjakkuuteen ja tarmokkuuteen olivat monet, ja erikoisesti naiset rakentaneet toiveita naisasian hyv?ksi: h?nh?n jo oli kirjoittanut h?ik?ilem?tt?m?sti sen puolesta. H?nen taipumuksensa kaikkeen erikoiseen ja arvoitukselliseen tietysti ajan mittaan silenisiv?t pois sik?li kuin taistelu toisi h?net yh? enemm?n esille, ja lopuksi t?ytyisi h?nest? tulla asian etumaisia taistelijoita. Kirsteniss? toki kaikki hieno ja jalo lopulta saisi ylivallan.
Mutta nyt --?
Ne harvat, jotka koettavat selitt?? el?m?n ilmi?it? mieluummin kuin tuomitsevat niit?, huomasivat kaikki, ett? h?nen kertomustensa uhma ja oppositsioni suurin piirtein katsoen olikin turhamaisuutta, joka saattoi johtaa pahoihin erehdyksiin. Toiset v?ittiv?t, ett? h?n oli kauttaaltaan romantillinen luonne, joka aina ja joka paikassa arvioi sek? omat voimansa ett? el?m?n olosuhteet liian suuriksi. Taas toiset olivat kuulleet jostakin, ett? aviopuolisot eliv?t erill??n, kumpikin eri p??ss? rakennusta, ett? kummallakin oli omat palvelijat ja ett? kumpikin eli omilla varoillaan; toiset my?s v?ittiv?t ett? Kirsten oli pannut omilla varoillaan ja oman p??ns? mukaan rakennuksen toisen sivustan kuntoon ja siten perustanut uuden laadun avioliittoa. Mutta jotkut v?ittiv?t my?skin, ettei mik??n n?ist? seikoista aiheuttanut t?t? avioliittoa, vaan ett? siihen olivat syyp?it? suuret lehmuspuut Hellebergenen it?isen sivustan edustalla. N?m? puuthan suhisivat niin omituisesti kes?iltoina ja niiden oksain v?litse vilahteleva meri kertoi mielt? h?mment?vi? tarinoita. Vanhat mets?t olivat h?nelle muka paljon arvokkaampia kuin mies, Harald Kaas; semmoisia metsi? ei olekaan monta koko k?yh?ss? Norjanmaassa. H?nen mielikuvituksensa muka aina askarteli puissa; niin, ja sitten tuli Harald Kaas ja vei. Mutta h?n oli valinnut seudun, kartanon, ilmanalan ja vapaan aseman omassa sivustassaan. Kaas oli jonkunlainen tonttu-ukko, joka pakosta tuli talon mukana.
Mutta oli suuresti ep?ilt?v??, osuiko t?m? arvelu oikeampaan kuin muutkaan; asiasta ei nimitt?in koskaan p??sty selvyyteen. H?n ei ollut niit?, joilta on helppo kysy? ja helppo saada vastaus.
Kaikkeen katujuoruun, mielenkiintoisimpaankin, ihmiset lopulta kyll?styv?t. Lopulta k?vi niin, ettei en?? tahdottu kuulla h?nen nime??nk??n mainittavan, -- kunnes h?n nelj? kuukautta naimisiinmenonsa j?lkeen istui Kristianian teatterissa aivan samanlaisena kuin ennen vanhaan, vain v?h?n kalpeampana. Kaikki kiikarit suuntautuivat h?nen punaisia hiuksiaan ja leve?? otsaansa kohti. H?n ei piiloutunut viuhkansa taakse; h?n loisti vaaleassa, melkein valkeassa puvussaan, joka ylh??lt? oli nelikulmaisesti avoin kuten aina. H?n katseli ymp?rilleen kummastelevin silmin, aivan kuin ei olisi ollenkaan tiennyt ett? teatterissa istui muitakin tahi ett? kenenk??n p??h?n p?lk?ht?isi katsella h?nt?. Ja raivokkaimpainkin t?ytyi tunnustaa, ett? h?n sek? ruumiiltaan ett? sielultaan oli ainokainen ja lajissaan sangen vieh?tt?v?.
Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg
More posts by @FreeBooks

: Eläinten nahoissa: Tarina Ruijasta by Aikio Matti Siljo Juhani Translator - Love stories; Sami (European people) Fiction; Reindeer herders Fiction; Norway History Fiction