: Country Life in the Poetry of John Clare by Coen Mildred M - Nature in literature; Pastoral poetry English History and criticism; Country life in literature; Clare John 1793-1864 Criticism and interpretation

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

LUKKARIN MARI

Kyn?ily

Pehr Thomasson'ilta

Suomentanut S. Hirvonen.

Tampereella, 1882. J. F. Olan'in kustannuksella. Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa.

Kaukana Pohjolassa leve?n ja kirkkaan Ongermanjoen ?yr??ll? viheri?itsevine saarineen, on pieni punaiseksi maalattu huone, jossa on monta Herran vuotta asunut seurakunnan lukkari, tuo kunnioitettu Grang?rdin Per, joksi h?nt? yleisesti kutsuttiin.

Oli kaunis lauantai-ilta kes?syd?mell? vuonna 1851.

Grang?rdin Per, eli lukkari-ukko, joksi me lyhyesti tahdomme h?net nimitt??, istui parin muun henkil?n kanssa pihalla seisovan suuren ritvakoivun lehv?in alla ja katseli tyytyv?isen? sit? juhlallista kuvaa, joka leveni heid?n silm?ins? eteen. Se olikin semmoinen kuva, jonka vertaista ei n?hd? monessa paikassa Jumalan raittiissa, juhlallisessa luonnossa. Molemmin puolin jokea yleni korkeita vuorenselki?, joilla kasvoi isoja, yksitotisia honkia ja solakoita, vaalean-viheri?isi? koivuja, jotka suloisesti kuvastelivat itse?ns? ohitse juoksevassa joessa, joka loisti suloisen ilta-auringon valossa niin kirkkaasti ja valoisasti, kuin kullattu "Jumalan huoneen tornikukko". Ja kaiken t?m?n ylitse kaareusi sininen taivahan kansi niin suloisesti vieh?tt?v?n?, kuin sininen silkkihuntu, joka poimuelee kauniin, vapaamielisen naismuodon ymp?rill?. Ei yksik??n tuulen heng?hdys r?yhelt?nyt veden pintaa eik? soittanut puiden kieli?. Ainoasti yksi ja toinen laululintunen viserti lyhyen laulunsa lukkariukolle ja h?nen seurallensa, josta nyt aiomme v?h?n l?hemmin selitt??, sill? n?m? kolme henkil?? ovat kielt?m?tt? sen pienen luonnonkuvauksen loistekohtana, jota t?ss? olen kokenut lukian silm?in eteen esitell?.

Lukkariukko oli el?ht?nyt, vahvaruumiinen mies, rehellisell? ja kunnioitusta vaikuttavalla ulkomuodolla. Hopeanharmaa tukka ymp?r?itsi avonaisia, rehellisi? kasvoja, jotka vaikuttivat kunnioitusta ja luottamusta. H?nen vasemmalla puolella oleva naapurinsa oli sit? vastaan noin parinkymmenen vanha, hienosti kalveakasvoinen nuorukainen, jolla oli isot, tunnokkaat silm?t, mitk? todistivat, ett? h?n tiedossa ja ymm?rryksess? oli paljon ylitse nuoruuden ij?n. Mit? taas oikeanpuolimaiseen naapuriin tulee, ei h?nt? miss??n suhteessa voinut verrata kehenk??n edell?mainittuun, sill? h?n oli tytt?, nuori, kuvankaunis tytt?, raitis iloisa, niinkun oikea Norrlannin impi yhdeks?ntoista vuoden ij?ss? tavallisesti on.

T?mm?inen oli se pieni seura, ja kun he nyt istuivat siin? kauniina kes?iltana, muodostui heist? yhteens? pieni joukko, joka oli t?ydellisess? sopusoinnussa ihanan ymp?rist?n kanssa, kuitenkin sill? eroituksella, ett? kun, miten edell? on huomautettu, luonnon valtakunnassa oli tyyneys ja hiljaisuus, t??ll? pidettiin varsin vilkasta keskustelua.

"Min? en voi mitenk??n k?sitt??", sanoi lukkariukko, "kuinka ihmisill? saattaa olla syd?nt? j?tt?? syntym?maansa ja muuttaa kauas vieraisiin maihin; sill? niin hyv?? ja kaunista, kuin meill? t??ll? on, en luule miss??n maailmassa olevan. Eik? sinullakin ole sama usko, hyv? Knutson?"

"Ei aivan sama", vastasi t?m?, joka oli seurakunnan kansakoulun opettaja. "Kyll? on maailmassa monta parempaakin paikkaa".

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!