: Murrosaikana by Nielsen Zakarias - Danish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

ja kauniille el?m?ss? ja antaa sen l?mmitt?? syd?mmi?mme. Silloin her?? ajatuksia t??ll? rinnassa, silloin veri valtimoissa pulppuaa. Me emme saa pysy? vieraina ei enemm?n kirkolliselle el?m?lle kuin yhteiskunnalliselle kehitysty?llek??n. Meid?n on perehdytt?v? runoilijaimme ja taiteilijaimme teoksiin ja opittava ihailemaan luonnon suuruutta. Meid?n on murtauduttava vanhasta, kuluneesta kotelostamme ulos valoon ja vapauteen. Meid?n on n?ytett?v?, ett? me talonpojat sek? tahdomme, ett? voimme k?ytt?? niit? oikeuksia, mit? meill? ihmisin? on, ja ett? me kykenemme el?m??n t?ysin?ist? ihmisel?m??."

Samassa h?n katsahti Emmaan ik??nkuin n?ytt??kseen, ett? h?n hyvin tiesi h?nen kuulevan kaikki. Mutta mit? n?ki h?n! Innostuneena Knuutin l?mpimist? sanoista oli tytt? vaistomaisesti oikaseutunut istuimellaan ja melkein kuin kallistunut Knuuttia kohti. Ivahymyn asemasta, jota Knuut oli odottanut, kohtasi h?nt? ihastunut, hyv?ksyv?, l?mmin ja innostunut katse. Mutta ?kisti, ik??nkuin h?net olisi saatu kiinni jostain luvattomasta teosta, loi Emma silm?ns? maahan, s?v?hti punaiseksi korviaan my?ten, nousi ja meni huoneesta heitt?en p??t??n omalla erikoisella tavallaan.

H?mm?styneen? katsoi Knuut h?nen j?lkeens? ja unohti koko ymp?rist?ns?.

"Herra siunatkoon, mik? sinulla on, Ellen?" huudahti samassa toinen Ellenin edess? seisova vaimo kauhuissaan. "Sin? olet aivan kalpea... Tartu minuun, lapsi! Sin? kaadut!... Kristen, nouda joutuin vett?!"

"Mit? turhaa!" kuiskasi Ellen h?t?isesti. "On t?m? nyt... on t?m? nyt asia, mist? nostaa semmoista melua! Minulla on vaan v?h?n kuuma... P??st?k?? minut puutarhaan!"

Knuut ei ollut h?lin?n aikana ollenkaan huomannut, mit? tapahtui h?nen takanaan. H?n tuiotti yh? oveen, mist? Emma oli kadonnut. Mit? merkitsi katse, jonka h?n vahingossa sai n?hd?? Olisiko h?n taistelussa mukana ja h?nen puolellaan? "Oh, mik? hullu min? olen!" ajatteli h?n ja alkoi taas keskustella ylioppilas Holstin ja toisen puhetoverinsa kanssa.

Kello kaksitoista tuli Knuut kotiin. H?n ei saanut paljon nukutuksi sin? y?n?. Soittoa ja tanssin t?min??, naurua ja melua humisi sekaisin h?nen korvissaan. H?nest? tuntui, kuin kuuluisi se jostain aivan l?helt? ja kumminkin tuntui se kuin tuhat??niselt? kaukaiselta sorinalta. Ja keskell? h?lin??, keskell? mielikuvien kirjavaa sekamelskaa seisoi er?s tytt? ja katseli h?nt? suurilla, tarkkaavilla silmill?. Knuut nojasi kyyn?sp??ll??n p??naluseen ja lep?si siin? katse kiintyneen? poikki lattian v?lkkyv??n kuutamojuovaan, jonka valossa pihkapisarat lautasein?ss? hehkuivat kuin pienet jalokivet. Tunteiden aallot nousivat ja laskivat h?nen rinnassaan. H?n muisti ajan, jolloin tuon tyt?n viaton veitikkamaisuus ja lumoava elonhaluisuus oli hurmannut h?net, ja h?n tunsi uudelleen silloista rakkauden huumausta. Mutta samassa pudisti h?nt? j??t?v? muisto, muisto er??st? jouluaamusta. H?nen otsansa vet?ytyi ryppyihin ja h?n tunsi taas vihlaisevaa tuskaa syd?mmess??n. H?n muisti joukon ivallisia hymyj? ja halveksuvia p??nheittoja ja h?nen sisunsa kuohahti. "Mit?p? h?n on tehnyt muuta kuin pilkannut minua kaiken ik?ns?! Mutta t?st? puoleen h?n ei pane en?? p??t?ni py?r?lle!" -- Silloin n?ki h?n uudelleen nuo l?pitunkevat, ruskeat silm?t. Ajatukset h?mmentyiv?t taas ja alkoivat risteill? h?nen aivoissaan huumaavassa sekamelskassa. Suloinen, mutta toivoton kaiho taisteli katkeruuden kanssa h?nen rinnassaan. Mielikuvitus heitteli h?nen ajatuksiaan, niinkuin myrsky kiid?tt?? vaahtoa meren pinnalla. H?n kuuli h?nen hel?htelev?n ??nens? ja n?ki h?nen tumman tukkansa s?teilev?n auringon valossa, ja h?n tunsi taas tuota samaa selitt?m?t?nt?, huumaavaa, raikasta tuoksua, joka aina t?ytti ilman tyt?n l?heisyydess?. H?nen syd?mmens? kiivasta tykytyst? s?estiv?t mit? miellett?mimm?t mielikuvat. Tytt? tuli h?nt? vastaan silm?t itkusta punaisina. "Anna minulle anteeksi, Knuut, min? en kest? t?t? en??!" -- Sitten oli h?n h?nen vaimonsa. He istuivat sylikk?in lieden ??ress? ja puhuivat onnestaan, laulusta, valistuksesta, vapaudesta ja kaikesta hyv?st? ja kauniista el?m?ss?. -- "Niin", sanoi h?n, "is? ei sit? ymm?rr?, sin? yksin olet oikeassa." Mutta juuri kun h?n kokonaan eli mielikuvien maailmoissa, huusi huuhkaja ikkunan takana ja hajoitti n?kyjen sarjan. Tuntui, kuin joku olisi huutanut apua. Knuut sy?ks?hti pystyyn ja katseli ymp?rilleen. Silm?nr?p?yksess? selvisi h?nelle kaikki: Frits, Lystrup -- koko todellisuus muuttuneena yhdeksi ainoaksi tuskalliseksi tunteeksi. "Min? olen hullu -- mielet?n!" huudahti h?n, heittihe takaisin vuoteelleen ja puristi molemmin k?sin p??t?ns?.

Sill? v?lin kuin taistelua kesti Knuutin pieness? kamarissa, t?misyttiv?t saappaat ja puukeng?t yh? viel?kin J?rgen Siversenin vierastuvan lattiaa. Lystrup seurueineen oli jo mennyt kotiin, mutta useimmat vieraat, etup??ss? nuoret, viipyiv?t viel? aamuy?h?n saakka.

Ennen lystrupilaisten l?ht?? oli tapahtunut seikka, joka oli v?h?ll? tehd? lopun koko hauskuudesta. Frits, joka oli saanut tarpeeksi riihenpuijasta, tunsi vastustamatonta halua p??st? k?siksi johonkin uuteen narrattavaan. Juuri silloin, kuin nuoren miehen ivaamishalu oli ylimmill??n, sattui J?rgen Siversen kulkemaan ohitse h?yry?v? punssilasi k?dess?. Frits hyp?hti seisoalleen, l?i h?nt? olalle niin, ett? l?mmin juoma l?ik?hti ukon k?sille ja sanoi:

"No, vanha herra Drivertsen... hee... hee, Siversen, piti minun sanoa... miten on p??n laita?"

J?rgen, jolta ei ollut j??nyt huomaamatta, miten Frits v??nteli h?nen vanhaa, kunniallista nime?ns? ja joka sit?paitsi oli v?h?n suutuksissaan siit?, ett? suurin osa punssista oli kaatunut lattialle, ?r?hti:

"Hei, hei! Ei pid? m?tt?? maahan Jumalan lahjaa!"

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!