: Uhkapeli: Arnold Bromanin papereista by Kara Jalmari - Finnish fiction 20th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

ta suuren puun sis??n. Ihana laakso aukeni eteeni. P?iv? paistoi. Linnut visertiv?t. Kukat heiluivat hiljaa tuulessa ja niiden keskell? kirkas puro lirisi. Nurmikolla lep?si mets?nneito vaaleanviheri??n harsoon k??riytyneen?. H?nen valkeat j?senens? s?teiliv?t auringon kimalteessa. Min? konttasin h?nen luokseen. "Antakaa minun juoda, mets?nneito, n?etteh?n, ett? olen uuvuksissa." "Mit? sanotte?" "Pyyt?isin vain juoda purostanne, jos sallitte." H?nen smaragdinvihre?t silm?ns? s?ihkyiv?t. H?n taittoi vierest??n suuren kellokukan, jonka ter?lehdet olivat kultaa ja hetein? rubinit kimmelsiv?t. H?n t?ytti sen vedell?. "T?ss?, olkaa hyv?." Min? join juomistani. Neste ei loppunut kasvin terien maljasta, mutta janonikaan ei sammunut. Silloin ojensi h?n minulle punaset huulensa... Katsoin h?nt? kasvoihin. Tuuheat kulmakarvat... Hyv?nen aika, M?rtan piirteet... Her?sin ja pyysin ?idilt? lasin vett?.

Sitten ei tapahtunut mit??n elokuuhun asti. Sain vaan tiet??, ett? M?rta ja Henrik usein k?veliv?t puistossa iltasin. Ja kun istuin kotini pieness? puutarhassa katsellen, miten kuu valoi hopeitaan yli Alhon ja kuunnellen, miten sorsat ruohikossa ??nteliv?t, niin sekavin tuntein min? ajattelin heit? ja puiston varjoisia k?yt?vi?. "Olenhan siell? min?kin viett?nyt hetki?, joita muistellessani en oikein tied? riemustako vai murheesta hymyilisin", olen niihin aikoihin kirjottanut p?iv?kirjaani.

Mutta elokuussa oli kamppitanssit kartanon suuressa vaunuvajassa. Ja kaikki mit? siell? tapahtui on ilmiel?v?n? mieless?ni. Koko illan sin?, M?rta tuijotit minua ihmeellisill? silmill?si, jotka lumosivat minut. Ah, mutta en tullut sinua tanssiin pyyt?m??n, olihan sinulla Henrik. En voinutkaan tulla, sill? min? vapisin kauneutesi tenhoamana. Mutta ?kki? sin? astuit luokseni. Minun silmiss?ni pimeni, ja tuskin tiesin py?riv?ni kanssasi, ennenkuin kuulin ??nesi: "Sin? et ollenkaan tanssita minua en??, Aarne." Sinuttelit minua j?lleen, M?rta. Mutta min? vastasin tukahtuneesti, n??ntym?isill?ni valkean k?tesi hiljaisesta v?rin?st?. "Eih?n minun sovi tulla neiti? pyyt?m??n." Varjo lensi sinun kasvojesi yli; olit kauan vaiti. "Henrik ei en?? taida olla yst?v?nne?" kysyit. "Ei, ei h?n tunne minua en??." Seurasi taas ??nett?myys. ?kki? sin? kalpenit ja silmiesi syvyydet kimalsivat kuin mets?l?hteet. Hiljaa kuiskasit "Aarne." Korvissani humisi. "Mutta etk? sitten n?e, ett? rakastan sinua viel?", sin? vaivoin ja vavahtelevin huulin sanoit. Vaistomaisesti pusersin sinun k?tt?si. Kuin jostain kaukaa kuulin ??nesi: "Huomenna, orapihlajan alla."

Ah, M?rta, miksi l?henit minua vain kiduttaaksesi minua. Sin? sait minut pois suunniltani ja pakotit minut mielett?miin tekoihin. Mutta en jaksa niihin kajota. Ne ovat liian l?hell? viel?.

Irtonaisia lehti?.

Min? hiivin puistoon kiduttavan j?nnityksen vallassa ja asetun orapihlajapensaan varjoon. Ei hiiskahdustakaan, ainoastaan syd?meni sykkii levottomana. Kuu paistaa, mutta pensaan takana on pime??. Korvani tavottaa jokaisen ??nen, jokaisen pienimm?nkin rasahduksen, ja s?ps?hd?n jos lehtikin liikahtaa.

Kuulen askelia hiekkak?yt?v?lt?... Sitten hiljaista keskustelua... Juoksen kiireesti v?h?n matkaa pois ja heitt?ydyn spireapensaan juurelle pitk?kseni.

Tunnen M?rtan ja Henrikin kuun valossa. He kulkevat k?si k?dess? ohi orapihlajan, ja M?rtan nauru helisee. N?en M?rtan vilkuvan sivulleen salavihkaa, ja h?n on l?hell? Henrikki?, aivan kiini Henrikiss?. Min? makaan kuin kivettynyt; onpa hyv?, etteiv?t he voi minua huomata. Vai niin. M?rta on taas katunut sanojaan, eilist? rohkeuttaan. H?n tahtoo n?ytt?? miten kokonaan olen h?nen vallassaan ja miten v?h?n merkitsen h?nelle. No hyv?. En min?k??n valita...

Olen menossa kartanoon k?sin. Kalliolla, v?h?n ylemp?n? lehtokujan alap??t?, huomaan M?rtan vattuja sy?m?ss?. Kumma kyll?, h?n on aivan yksin. Henrikki? ei n?y miss??n.

Omituinen ajatus p?lk?ht?? ?kki? p??h?ni. Jaha!... Ja min? rienn?n h?nen luokseen.

Tartun omin lupineni h?nen k?teens? tervehtiess?ni.

-- Minun piti vain pyyt?? anteeksi sinulta, M?rta, En voinut silloin illalla tulla sinua tapaamaan. Olin estetty. ?l? ole pahoillasi.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!