: Kuolema by Tolstoy Leo Graf Kianto Ilmari Translator - Russia Fiction; Death Fiction; Sick Fiction; Russian fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

tt? h?nen laitansa on nyt parempi. H?n saattoikin pett?? itsens? niin kauvan kuin ei mik??n h?nen mielt??n ?rsytt?nyt. Mutta heti kun sattui ik?vyyksi? vaimon kanssa, vastoink?ynti virassa, pahoja kortteja ruuvipeliss?, niin h?n heti tunsi sairautensa koko voiman: ennen oli h?n t?llaiset vastoink?ymiset kest?nyt toivossa ett? saa pahat parannetuksi taistelemalla ja ett? vihdoin voittaa menestyksen kruunun. Mutta nyt h?nt? jokainen vastoink?ynti viilsi syd?mmeen ja saattoi ep?toivoon. Ja h?n sanoi itselleen: "siin? sen nyt n?kee, heti kun rupesin paranemaan ja rohdot jo alkoivat vaikuttaa, silloin t?m? kirottu onnettomuus tekee kaikki tyhj?ksi..." Ja h?n suuttui sattuneeseen onnettomuuteen tai ihmisiin, jotka tuottivat h?nelle ik?vyyksi? ja koettivat h?nt? tappaa, ja h?n tunsi ett? t?m? oma suuttumus se h?net juuri tappaa, mutta h?n ei voinut sit? hillit?. Olisi luullut, ett? h?nen itsens?kin olisi pit?nyt tajuta, ett? moinen kiukustuminen olosuhteisiin ja ihmisiin pahentaa h?nen sairauttaan etteik? sent?hden saa k??nt?? huomiota ik?viin sattumiin, mutta h?n harkitsi aivan p?invastoin ja v?itti tarvitsevansa rauhaa, piti silm?ll? kaikkea, mik? suinkin t?t? rauhaa rikkoi ja ?k?mystyi joutavimmastakin h?iri?st?. H?nen tilaansa pahensi my?s se, ett? h?n lueskeli l??ketieteellisi? kirjoja ja neuvotteli tohtorein kanssa. Tilan huonontuminen tapahtui niin tasaisesti, ett? h?n saattoi helposti petty? verratessaan yht? p?iv?? toiseen, sill? erotusta ei paljon ollut. Mutta kun h?n neuvotteli l??k?rien kanssa, silloin h?nest? n?ytti, ett? tila k?y huonompaan p?in, viel?p? kovaa vauhtia. Ja, t?st? huolimatta, h?n alinomaa neuvotteli tohtorein kanssa.

Samassa kuussa k??ntyi h?n toisenkin kuuluisan l??k?rin puoleen. Se toinen kuuluisa l??k?ri sanoi h?nelle melkein samaa kuin ensimm?inenkin, asettaen vain kysymyksens? hiukan eri muotoon. Neuvottelu t?m?n kuuluisuuden kanssa vain lis?si Ivan Iljitshin ep?ilyksen ja kauhun kaksinkertaiseksi. H?nen hyv?n tuttavansa hyv? tuttava -- er?s sangen kelvollinen l??k?ri -- h?n taas m??ritteli taudin ihan eri-tavalla, ja siit? huolimatta, ett? lupasi terveeksitulemista, sekoitti kysymyksineen ja otaksumilleen yh? hullummin Ivan Iljitshin mielen, saattaen mies-paran yh? enemm?n ep?ilyksen valtaan. Er?s homeopaatikko m??ritteli taudin viel? eri-tavalla antaen omia l??kkeit??n, ja Ivan Iljitsh nautti niit?kin viikon ajan, tosin salaa kaikilta. Mutta kun h?n ei viikon p??st? tuntenut mit??n helpoitusta, kadotti h?n luottamuksensa sek? entisiin keinoihin ett? t?h?n ja vaipui yh? suurempaan alakuloisuuteen. Kerran er?s tuttu rouvashenkil? kertoi h?nelle ihmeparantumisesta pyh?inkuvien avulla. Ivan Iljitsh eksyi h?r?korvin kuuntelemaan t?t?kin l?rp?tyst? ja uskoi kuin uskoikin tapahtuman todenper?isyyden. Kerrottu tapaus s?ik?ytti h?nt?. "Olenko min? todella niin henkisesti heikontunut?" ajatteli h?n. "Joutavia! Kaikki on roskaa, ei saa antautua luulottelun valtaan, vaan t?ytyy ankarasti pysy? kiinni sen l??k?rin parannuskeinoissa, mink? kerran on valinnut. Ja niin min? teen, se olkoon nyt p??tetty. Pois tuhmat ajatukset, sill? kes??n asti aijon min? t?sm?llisesti seurata ennen annettuja ohjeita. Sittenp?h?n n?hd??n -- ja nyt olkoon loppu n?ille horjuvaisuuksille!..." Helppo oli n?in ajatella, mutta mahdoton panna t?yt?nt??n. Kipu kalvoi yh? kyljess? ik??nkuin voimistuen ja muuttuen yh? pysyv?isemm?ksi, maku suussa tuli yh? kummallisemmaksi, niin ett? h?nest? tuntui kuin suusta lemuaisi inhoittava l?yhk?, ja ruokahalu ja ruumiinvoimat heikontuivat heikontumistaan. Mahdoton oli en?? petty? itsens? suhteen: jotakin hirmuista, uutta ja merkitsev??, millaista ei milloinkaan ennen ollut ollut Ivan Iljitshin el?m?ss?, oli nyt h?ness? tekeill?. Ja h?n yksin tiesi t?st?, ei kukaan ymp?rill? olevista sit? ymm?rt?nyt tai ei tahtonut ymm?rt??, sill? he ajattelivat ett? kaikki mailmassa k?y tavalliseen tapaan. T?m? se kaikista enin kiusasikin Ivan Iljitshi?. Kotiv?ki, varsinkin vaimo ja tyt?r, jotka nyky??n olivat vieraissa-ajelujensa pahimmassa kuumeessa, ei mit??n ymm?rt?nyt, vaan, kuten h?n huomasi, he harmittelivat sit?, ettei h?n ollut yht? iloinen eik? kyl?ilyhaluinen kuin he itse, ik??nkuin h?n olisi ollut siihen syyp??. Vaikka he koetavatkin t?t? salata, niin h?n kuitenkin n?ki, ett? h?n oli heille esteen?, mutta ett? h?nen puolisonsa asettui m??r?ttyyn suhteeseen h?nen sairauteensa ja pysyi siin? riippumatta siit?, mit? toinen puhui tai teki. T?m? suhde oli seuraava: "Te tied?tte", -- puheli rouva tuttavilleen, -- "ett? Ivan Iljitsh ei voi, kuten muut kunnon ihmiset, ankarasti noudattaa annettuja l??kitysohjeita. H?n saattaa t?n?p?iv?n? nauttia rohtoja ja sy?d?, mit? on k?sketty, sek? menn? ajoissa makuulle, mutta huomenna yht?kki?, kun h?nt? tutkin, unohtaa h?n ottamasta tippojaan, sy?d? popsii samminlihaa, jota h?nelle ei ole m??r?tty, viel?p? istahtaa korttia ly?m??n kello 1:een saakka y?ll?."

-- No milloinkas t?ss? sitten saisi! -- sanoo Ivan Iljitsh harmistuneena, -- jos nyt kerran sen teinkin Pjotr Ivanovitshin luona.

-- Ent?p?s eilen Shebekin kanssa?

-- Samapa tuo, en olisi kuitenkaan saanut tuskilta nukutuksi.

-- No olipa nyt miten oli, mutta tuolla tavalla et sin? koskaan p??se parantumaan, ja meit? vain kiusaat.

Praskovja Fjodorovnan ulkonainen suhde miehens? sairauteen oli sellainen, ett? h?n piti Ivan Iljitshi? itse??n syyp??n? tautiinsa, joka h?nest? oli vain uusi kiusanteko vaimoa kohtaan. Mies kyll? tunsi, ettei h?nen vaimonsa syyt?ksill??n mit??n pahaa tarkoittanut, mutta h?nen ei silti ollut helpompi.

Virastossaan oli Ivan Iljitsh my?s huomaavinaan tuon saman kummallisen suhteen itse??n kohtaan: milloin h?nest? n?ytti ett? h?neen tirkistell??n kuin mieheen, joka pian aikoo j?tt?? paikkansa tyhj?ksi, milloin taas h?nen toverinsa alkoivat yht?kki? laskea yst?v?llist? pilaa h?nen luulevaisuudestaan, ik??nkuin tuo kauhea ja kamala, ennenkuulematon ilmi?, mik? h?ness? oli tekeill?, ja joka lakkaamatta imi h?nt? hillitsem?tt? vieden h?nt? jonnekkin, olisi ollut mit? hauskin ja sopivin pilanesine. H?nt? ?rsytti varsinkin Shvarz, joka leikillisyyksineen, el?m?nhaluineen ja seuravaatimuksineen muistutti h?nt? itse??n kymmenen vuotta takaperin.

Saattoi toisinaan saapua yst?vi? ly?m??n korttia h?nen luokseen. Kortit jaettiin, uudet kortit sekoitettiin, ruudut erotettiin l?jiins?, niit? oli 7. Pelaaja sanoi: ilman valttia -- ja kannatti 2:ta ruutua. Viel?k? enemp?? tarvittiin? T?m? oli hauskaa, pulskaa, kerrassaan loistavaa peli?! Vaan silloin Ivan Iljitsh yht?kki? tuntee tuon kalvavan kivun kyljess??n, tuon tympe?n maun suussaan ja h?nest? n?ytt?? siin? olevan jotakin raakaa, ett? h?n sellaisessa tilassa voipi riemuita korttipelist?.

H?n tuijottaa Mihail Mihailovitshiin, pelitoveriinsa, kuinka t?m?, k?si t?ynn? voimaa, ly?d? l?isk?yttelee p?yt??n ja kohteliaan-alentuvaisesti pid?ttyy tempaamasta kaatoja, siirt?en ne Ivan Iljitshi? kohti, rasittamatta kuitenkaan itse??n tai kurottamatta k?tt??n kovin kauvas. "Mahtaneeko h?n luulla minua niin heikoksi, etten jaksa kurottaa k?tt?ni", ajattelee Iljitsh unohtaen valtit ja ly? liikakerran valttia omillaan sek? h?vi?? pelins? kolmella harhaly?nnill?, ja mik? kaikista kauheinta, huomaa, kuinka Mihail Mihailovitsh k?rsii, vaikka tappio h?nest? on yhdentekev?. Ja se on kauheata ajatella, miksi h?nest? nyt tuntuu yhdentekev?lt?.

Kaikki n?kev?t, ett? h?nen on raskasta olla, ja sanovat h?nelle: "me voimme keskeytt??, jos olette v?synyt. Olkaa hyv? ja lev?ht?k??". Lev?ht??kk?? Ei, eih?n h?n ole v?h??k??n v?synyt, he pelatkoot robberttinsa loppuun. Kaikki ovat synk?t ja vaiteliaat. Ivan Iljitsh tuntee itse saattaneensa heid?t synk?lle mielelle, vaan ei voi sit? korjata. He saavat illallisensa ja l?htev?t kukin kotiinsa. Ja Ivan Iljitsh j??pi yksikseen kotiinsa, sielussaan tajuten, ett? h?nen el?m?ns? on myrkytetty ja ett? h?n myrkytt?? el?m?n muiltakin, ja ettei t?m? saasta h?vi?, vaan tunkeutuu yh? syvemm?lle koko h?nen olemukseensa.

Ja t?m? tunto mieless? sek? lis?ksi tuntien ruumiillista kipua ynn? sielun kauhua, t?ytyy h?nen menn? vuoteeseen ja usein tuskien tautta valvoa suurin osa y?t?. Ja aamuksi t?ytyy j?lleen nousta jalkeille, pukeutua, ajaa oikeuteen, puhua, kirjoittaa, tai jos ei sinnekk??n l?hte?, niin olla kotona nuot kaksikymment?nelj? vuorokauden tuntia, joista jokainen on h?nelle kidutus. Ja n?in t?ytyi el?? turmionsa partaalla ilman ainoatakaan ihmist?, joka olisi ymm?rt?nyt tai h?nt? s??linyt.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!