: Lähtevien laivojen kaupunki by Kallas Aino - Short stories Finnish; Finnish fiction 20th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

tasalla. Armollinen herra oli ?sken tehnyt tavallisen aamuisen tarkastusk?velyns? ja taas poistunut; ty? k?vi v?h?n veltompaa vauhtia, ruoka rupeamaa odotellessa.

Lastukasalla navetan sein?m?ll? seisoskeli vanha Org, moision entinen paimen, virsut jalassa. Parina viime vuonna h?n ei ollut en?? paimenessa k?ynyt, vaan sai elinaikaisesta raatamisestaan moisiolta pienen el?kkeen.

Siit? huolimatta h?n kes?isin omaksi ratokseen seurasi karjan j?lki?. Sinne h?nt? alati veti, suoreunaisille rinteille, siell? h?n kannon nen?ss? yh? p?iv?ns? vietti, suokoivujen harmahtavaa tuohta n?perteli ja katseli, kuinka nuoremmat nyt juosta kipittiv?t lehmi? suon reunalta h?tyytt?m??n.

H?n kiroili kirkkaasti lehmi?, s?tti niit? kuin j?rkevi? olentoja, joitten pit?isi k?sitt?? h?nen sanansa ensi kuulemalta; vihaisina hyrr?siv?t kurkku?rr?t h?nen suustaan, mutta huolimatta karkeista kirouksistaan, h?n ei milloinkaan ly?nyt lehmi?.

Siit? asti kuin navettarakennukseen oli ryhdytty, ei h?nt? en?? muualla n?kynyt. Jo perustaa pantaessa h?n oli ollut l?sn?, h?nen virsunsa l?ntystiv?t hitaasti ja s??nn?llisesti rakennuspaikalle, jossa h?n p?iv?npaahtaman hirren nen?n istuimekseen valitsi. H?n puhui harvoin ty?miesten kanssa, k?rsi heid?n kompasanansa hievahtamatta, ilman ett? olisi tutissut harmaata s?nke? ty?nt?v? leuka. Itsekseen mit? v?h?n joskus pakinoi, mutta ei paljoa kysellytk??n, p?iv?kaudet vain istuskeli piippunys? suussa. Joskus meni itse rakennukseenkin, tarkasteli ep?luuloisena tornia ja hanoja, joitten merkityst? ei ymm?rt?nyt. Sattui toisinaan joku hyv?nsuopa mies h?nelle niitten merkityst? selitt?m??n, silloin h?n urahti hyvill??n, t?ynn? kunnioittavaa ihmettely?. Tekiv?t h?nelle joskus koiranhampaat pilaakin, ilveiliv?t ja valehtelivat suut silm?t t?yteen; ukko ensin uskoi, mutta keksi kuitenkin vihdoin kepposen ja p??sti kuuluville kaikki kuratinsa.

P?iv?llislypsylle, joka pihan toisessa p??ss? toimitettiin, h?n sent??n malttoi lastukasaltaan k?mpi?, -- kun luuli piikahepakkojen korvien v?ltt?v?n, niin puheli lehmille, kullekin erikseen, nimitteli niit? kaikkein koreimmilla kiroussanoilla, kuten lempinimi? olisi jaellut. Sitten alkoi murahdellen kertoa niille navetasta, saisivat asua kuin saksat ik??n, ei ollut papillakaan sellaista linnaa, muuta kuin sunnuntaisin, kun saarnastuolissa seisoi. Katsella saisivat alati lystiksens? maantielle suurista ikkunoista, -- niinkuin armolliset rouvat salin ikkunoissa hepeniss??n istuvat ja ohikulkijoita tirkist?v?t. Pakisi lopuksi viel? kaikista uusista laitoksista, vesijohdosta ja ilmanvaihtajasta, -- lehmien liikkumattomat silm?t katsoa muljottivat, ja leuat m?rehti? jauhoivat, -- kauempaa kuului maidon tasainen sohina.

Kerran joku sattui h?nelle kertomaan er??n paroonin tallista, jossa pilttuut olivat mustaa, kallista kive?, -- se pilasi h?nen hyv?n tuulensa pariksi p?iv?ksi, -- kell?k??n ei olisi saanut olla parempaa kuin h?nen lehmill??n.

Nyt h?n tapansa mukaan taas seisoskeli lastukasalla, jota aurinko paahtoi, niin ett? olisi luullut sen tuleen r?s?ht?v?n, -- katolla kalkahtelivat s??nn?lliset vasaraniskut, ja kurkihirsi lyheni, valkoisten p?reitten peittoon kadoten.

Joku mies tuli kivikuormaa ajaen m?ke? yl?s. Hevonen teki keskim?ess? ten?n, seisahtui ?kki?. Mies sivalsi ruoskalla koninsa laihoja kupeita, joitten nahan alta kuultavat lihakset heti uuteen ponnistukseen pingottuivat.

"Ved?kin, -- kuka k?ski hevoseksi ruveta, -- olisit ruvennut lehm?ksi, jos laiskotella tahdot!"

Miehen kokkapuhe kuului navetan katolle saakka, josta vastaukseksi p?r?hti monikurkkuinen naurun r?m?kk?. Olisit lehm?ksi ruvennut, -- hevosraiska!

Org lastukasallaan muikautti my?s suutaan, se oli h?nest? sukkela sana.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!