: Fabiola eli katakombien kirkko by Wiseman Nicholas Patrick Mannst N Emil Translator - Historical fiction; Church history Primitive and early church ca. 30-600 Fiction; Christian fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

suostumaan johonkuhun h?nen kosijoistaan, siihen houkuteltuina n?ilt? saamiensa lahjojen kautta.

"Kuinka suloista olisikaan, jalo valtijatar", aloitti musta orjatar, "jos saisin n?hd? sinua astuessasi trikliniumiin ja millaista h?mm?styst? t?m? uusi stibiumi on her?tt?v? vieraissa! Paljo on minulta kysytty vaivaa sit? niin kauniiksi saadakseni, mutta niinp? uskallankin v?itt??, ettei sen tapaista ole ennen Roomassa n?hty".

"Mit? minuun tulee", virkkoi viekas kreikkatar, "en koskaan tohtisi vaatia itselleni niin suurta kunniaa. En huoli muusta kuin ett? saisin esiripun l?pi katsoa, millaisen ihastuttavan vaikutuksen t?m? tunikka on tekev?, joka saapui Aasiasta viime kultalanka-l?hetyksen mukana. Se on verrattoman kaunis. Paljo vaivaa on minulle tuottanut sen valmistaminen semmoisella tavalla, joka soveltuu t?lle oivalliselle silkkikankaalle".

"Minulla ei ole muuta toivomusta sinulle, korkea valtijattareni, kuin ett? aina olisit onnellinen", vastasi puhuteltu, "ja mit? itseeni tulee, niin en ole tehnyt mit??n, mill? kannattaisi kehua. Olenhan tehnyt vain velvollisuuteni".

Orjattaren vaatimaton ja suora vastaus ei kuitenkaan n?ytt?nyt olevan ylpe?n em?nn?n mieleen, ja h?n jatkoi ?rtyis?ll? ??nell?: "Minusta n?ytt??, orja, niinkuin et liiaksi tuhlaisi kiitostasi. Harvoin kuulee suustasi lauhkeata sanaa".

Orjakumppanit loivat uhkaavia vihansilm?yksi? toveriin, ja em?nt? oli miltei yht? paljon suutuksissaan siit?, mink? h?n piti itse??n kohtaan sinkautettuna moitteena. Miten uskalsi orja ajatella ja puhua sill? tavalla!

"Tosin kyll?", vastasi Syra tyynesti ja arvokkaasti, "henkeni on sinun, samoin kuin kaikki, mik? t?m?n el?m?n mukana lakkaa: aika, terveys, voimat, ruumis ja henki. Kaiken sen olet sin? hankkinut itsellesi kullallasi, se on tullut sinun omaisuudeksesi. Mutta minulla on kuitenkin j?ljell? jotakin, jota ei kukaan keisari voi kullallaan ostaa, ei orjakahleet sitoa, jotakin, mik? ei ole t?m?n el?m?n kanssa loppuva".

"No, ja mit?h?n se olisi?" kysyi Fabiola ivallisesti.

"Sieluni!"

"Minusta ei ole oppineiden puheiden pit?j?ksi", vastasi puhuteltu; "mutta sen tied?n, ett? povessani asuu jotakin, mik? ei voi p??tty? t?m?n el?m?n kanssa, mit? kuolema ei voi h?vitt??. Sent?hden ett? minulla on t?m? n?kym?t?n aarre, on kaikkinainen valhe ja imartelu minusta inhottavaa".

Orjakumppanit olivat toverinsa uhkarohkeudesta niin ymm?ll?, etteiv?t olisi saaneet sanaa suustaan. Fabiolankin mieleen oli t?m? peloton vastaus n?ht?v?sti vaikuttanut; mutta valitettavasti tekiv?t ylpeys ja p?yhkeys t?m?n vaikutuksen tyhj?ksi, ja h?n huudahti ter?v?sti ja halveksivasti: "Mist? olet oppinut moisia hullutuksia? Kelt? olet oppinut puhumaan tuolla tavalla? Min? olen opiskellut vuosikausia ja tullut siihen johtop??t?kseen, ett? kaikki k?sitykset sielusta ja sen kuolemattomuudesta ovat haaveita ja valekuvia, runoilijain unelmia ja sofistain viisasteluja, ja semmoisina halveksin niit?. Mutta sin?, sivistym?t?n, taitamaton orja, sin? luulet r?yhkeydess?si enemm?n tiet?v?si kuin valtijattaresi! Vai luuletko todellakin, ett? kun ruumiisi heitet??n toisten orjain ruumiitten sekaan, jotka ovat surmanneet itsens? tai tulleet ristiinnaulituiksi tai ruoskituiksi hengilt?, heitet??n palamaan samalle h?pe?lliselle polttolavalle -- luuletko, ett? kun tuhkasi yhdess? heid?n tuhkansa kanssa haudataan samaan kuoppaan, sin? kuitenkin yh? olet elossa, viel?p?, ett? sinulla on toiveita saavuttaa vapaa, riemullinen el?m??"

"Min? en ole kokonaan kuoleva, kuten muuan runoilijoistanne sanoo", vastasi orjatar, tosin kaikessa n?yryydess?, mutta tyynesti ja silm?t vakaasti luotuina ivalliseen hallitsijattareensa. "Enemm?nkin", jatkoi h?n luottavaisesti; "min? tied?n ja uskon, ett? voimallinen ??ni on kutsuva tuhkani esiin tuosta kauheasta kuopasta! Min? tied?n lunastajani el?v?n; ja h?n on viimeisen? p?iv?n? her?tt?v? minut maasta; ja min? olen saava uuden ruumiin ja olen lihassani n?kev? Jumalan. H?nen min? olen n?kev?, ja minun silm?ni katsovat h?nt? eik? ket??n vierasta! Ei orjana, vaan vapaana, iankaikkisessa riemussa ja kirkkaudessa, rakastavana ja rakastettuna iankaikkisesti, semmoisena olen katseleva h?nt? -- t?m? varma toivo el?? minussa".

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!