: Kolme miestä matkalla Kertomus Juhanin Tuomaan ja Simeonin pikaretkestä pyramiideille by Railo Eino - Voyages and travels Fiction; Finnish fiction 20th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

i merkille ne kymmenet ja sadat temppelien tornit, joiden ohitse junat kiit?v?t. Simeonin mielest? ne olivat kuin k?si?, jotka maan pinnalta, p?lyst? ja arkisen aherruksen keskelt?, kohoavat kohti taivasta todistuksena paremman toivosta, pyh?st? aavistuksesta ja uskosta. "Jos voisi", alkoi h?n runollisesta mielikuvastaan innostuneena selitt?? Juhanille ja Tuomaalle, "yhdell? silm?yksell? n?hd? samalla kertaa koko Europan pinnan, antaisivat kirkkojen tornit sille varmaankin erikoisen luonteen piirteen..." -- "Aivan niin", huomautti aina asiallinen Tuomas, "piirteen, joka olisi henkev? ja kaunis, ellei uusi aika olisi pyrkinyt sit?kin kuvaa s?rkem??n. Muistettava nimitt?in on, ett? temppelien tornien rinnalla on nykyisin sarja viel? korkeampia tehtaanpiippuja, jotka parhaansa mukaan suitsuttavat sinitaivaalle mustaa nokea ja usein ovat todistuksia kaikesta muusta kuin pyh?st? uskosta ja aavistuksesta." T?m?n kielt?m?tt? oikean huomautuksen johdosta h?m??ntyiv?t Simeonin romanttiset tunnelmat; h?n ryk?isi hiukan nolostuneena, pisti tupakaksi ja rupesi katselemaan, mit? muuta ymp?rill? mahtaisi n?ky?.

Tyynen el?m?n ylistyslaulua. -- Saksan varallisuus ja nousukyky. -- Suomalaisten suhteet saksalaisiin. -- Er?s, joka aikoi ??nest?? puolalaisia.

Merelt? oli tultu, mutta meri oli tavallaan taaskin edess?. Sen laineet olivat kuitenkin j??hmettyneet rauhallisiksi, pehme?piirteisiksi kummuiksi, jotka olivat vain peltoa, niin pitk?lle kuin silm? kantoi ja juna jaksoi halki menn?. "T?m? rupeaa olemaan valmiinpuoleista maata", arvosteli Juhani, jonka maanviljelyksellisi? vaistoja tuo valtavien vainioiden n?ky kiihoitti. Kahden ja kolmen hevosen vet?mi? auroja kulki pelloilla kaikkialla, verkalleen k??nt?en muheata multaa sopivaksi ottamaan vastaan kylv??; kynt?j?n tanakka vartalo leikkautui v?liin taivasta vasten tukevana varjokuvana, ja pitkill?, puiden reunustamilla viertoteill? menn? k?r?tteli lihavien hevosten vet?mi? nelipy?r?isi?, ajajan istuimella nukkuva, aivan kuin Fliegende Bl?tterist? leikattu mies, suussa posliinipiippu. Koko n?ky oli kuin porvarillisen, kuohahtelemattoman, ruisleiv?n nojassa vaeltavan tyynen el?m?n ylistyslaulua. Samoin kuin Sk?nessa ja viel? enemm?nkin ihmetteli ja h?mm?steli Simeoni n?iden viljelyksien suuruutta, joissa pellon pinta joka paikassa todisti aivan erikoisesta huolellisuudesta ja perinpohjaisuudesta ty?n teossa. T??ll? n?kyy maanviljelij? kehittyneen jo niin pitk?lle, ettei h?n voi siet?? mit??n roskia, turpeita, mutkaisia lahtia peltojen reunoissa, vaan vaatii, pit?en joka neli?metrin alaa kalliina, kaikessa loppuun viety? j?rjestelm?llisyytt?, siisteytt? ja perinpohjaisuutta. Maan, jossa on t?llaiset alueet tuollaista peltoa, t?ytyy, ainakin suomalaisen silmill? katsottuna, olla rikas.

Mutta miss? asuvat ihmiset, jotka kaiken t?m?n viljelysty?n suorittavat? Kolmiliitto teki t?m?n kysymyksen melkein yhtaikaa, sill? ihmisasuntojahan n?kyi per?ti harvassa. Suomessa on totuttu siihen, ett? vainioittensa keskell? on punasein?inen ja valkonurkkainen talo, kuin lehm? apilamaassa, ja viitan v?lin p??ss? taas toinen, kujat t?ynn? multaisia, kirkuvia lapsia. T??ll? ei n?y merkki?k??n sellaisesta -- niin, kyll? n?kyy: tuolta kaukaa kohoaa kirkontorni ja rakennusten p??tyj?, puita ja muita asumuksen merkkej?; kaipa ihmiset siis ovat kokoontuneet tuollaisiin kaupunkimaisiin kyliin, sielt? pit?en hoitaen viljelyksi??n. Maatahan siin? s??styy paljon, mutta viljelyksille tulee melko pitk?t matkat. Simeoni ei kuitenkaan uskalla ruveta tuota asianhaaraa arvostelemaan, ep?illen mieless??n, ett? luultavasti sekin on harkittu t?ten parhaaksi.

Toverukset punnitsevat siin? mieless??n tuota samaa kysymyst?, joka on aina saksalaisista puhuttaessa ihmisten huulilla: miten on Saksan varallisuuden ja nousukyvyn laita? He huomaavat kyll?, ett? esim. rautateill? viel? n?kyy kaikkialla merkkej? joko sitten k?yhyydest? tahi johdonmukaisesta ja ankarasta s??st?v?isyydest?: vaunujen sohvat on p??llystetty jonkunmoisella sijakekankaalla; ikkunoiden remmit ovat paperia eiv?tk? nahkaa; mukavuuslaitoksessa ei ole saippuaa eik? k?siliinoja; asemarakennukset ovat sangen vanhan maalauksen varassa j.n.e. Mutta toiselta puolen t?ytyy panna merkille kaikkialla huomattavissa oleva j?ykk? ahkeruuden ja ty?nteon leima. Stralsundin asemalla esim. joukko ty?miehi? sijoitti vaunuun jotakin raskasta konetta, joka sai katsojan ep?ilem??n, oliko se ollenkaan liikutettavaksi tarkoitettukaan. Siin? ei seisottu ja katsottu, ei liioin syljeksitty ja kohauteltu liian alas valahtaneita housuja -- ei, vaan siin? yritettiin todella hikip?in ja samalla neuvokkaasti ja taitavasti. Ja koko meno tapahtui hiljaisesti, ilman mit??n ?rr?p?it? ja meill? tehokkaiksi huomattuja aatteellisia voimalauseita. Simeonista, joka ep?ili itse??n puolueelliseksi sen my?t?mielen vuoksi, jota h?n aina oli tuntenut saksalaisia kohtaan, n?ytti silt?, ettei kylmink??n, vihamielisink??n arvostelija olisi voinut kielt?? kaikessa t?m?n matkan varrella Saksassa n?kem?ss??n vallitsevan toimellisen, viisaan ja sivistyneen ahkeruuden leiman. Jos niin on, ja Simeonin mielest? oli niin, on Saksan tulevaisuus taattu, sill? juuri t?h?n seikkaanhan ehk? ratkaisevasti perustuu kansan todellinen voima ja menestys.

T?ten siin? Meklenburgin ja Brandenburgin vainioiden l?pi kiit?ess??n kuin Saksan maanviljelyksen ylitarkastaja, mietiskeli Simeoni Suomen ja suomalaisten suhdetta ulkomaalaisiin. H?n muisti ?skeiset kokemuksensa Ruotsista, mutta tunnusti huoaten, ett? asiain nykyisill??n ollen ovat v?lit sinne kylm?t. T?ll? hetkell? on suhteemme sittenkin -- ehk? virolaisia lukuunottamatta -- l?heisin saksalaisiin, eik?h?n se ole kummakaan: ovathan he tosiasiallisesti Suomen vapauttajia ja pelastajia ryss?n kynsist?. Ja onhan saksalainen muutenkin meille niin tavattoman tuttu ja l?heinen, koskapa olemme vuosisatojen kuluessa saaneet sielt? ratkaisevia kulttuurivaikutelmia, el?neet niin sanoaksemme saman lieden l?mm?st? ja valosta. Se on t?rke? ja vaikuttava tosiasia.

Niinp? tunsi Simeoni jo ensi tunneilla Saksassa ollessaan tuota samaa yksinkertaisen ja koruttoman, mutta sivistyneen ihmisen ymp?rilleen ja el?m??ns? luomaa kodikkuutta, rauhallista viihtyv?isyytt?, jota h?n ennenkin oli siell? kokenut. Mutta nyt se oli jollakin tavalla viel? syd?mellisemp??, heit? suomalaisia kohtaan ainakin. Oli kuin olisi entinen, mahtavuudesta johtunut pikku korskeus pudonnut kokonaan pois ja nyt paljastunut se, mik? sis?ll? aina on ollut: gemyyttinen ja hyv?ntahtoinen, rauhallinen saksalainen, tunnettu siksi ammoisista ajoista. Ja kun t?m? suuri kansa maailmansodan vaiheissa katseli ymp?rilleen ja huomasi, ettei sill? ollut ket??n muuta yst?v?? kuin tuo piskuinen Suomi, se ik??nkuin her?si huomaamaan t?llaisen yst?vyyden merkityksen ja on sit? hoitanut siit? asti huolella ja arvonannolla. Se on nyt kuin h?kiss??n makaava leijona, joka ilokseen ja suojellen seuraa ja katselee ainoan yst?v?ns?, pikku hiiren, leikki? ja puuhia.

Juna menee eteenp?in t?sm?llisesti aikataulun mukaan. Toverusten huomiota her?tt?? se, ett? asemat on koristettu k?ynn?ksill?, seppeleill? ja lipuilla: sekin tarkoittaa Schlesiaan matkustavien innostamista. Heit? kulkeekin sinne n?in? p?ivin? junittain. Tuomas k?y katselemassa ter?vin silm?yksin er?st? asemaa, huomaa sen olevan kaikin puolin kunnossa ja palaa vaunuun kainalossa tukku kirjallisuutta, jonka laatua h?n ei ollut ehtinyt ottaa l?hemmin selville. Ruvetaan sit? nyt miehiss? katselemaan.

Simeonin k?teen osuu er?s lentokirjanen, joka on kirjoitettu, kuten h?n sen asiasis?llyksest? arvaa, sill? saksankielen murteella, jota hyv?ss? Schlesiassa puhutaan. Siin? on sekaisin suorasanaista ja runoa, ja kaiken esineen? on se kulttuurikanta, jonka puolalainen kansallisuus on t?h?n maailmanvaiheeseen p??sty??n ehtinyt saavuttaa. Loppupiikki on aina kohdistettu henkil??n, joka tottelee nime? Korfanty ja joka on ehtinyt tehd? itsens? kuuluisaksi koko maailmassa. Kun nyt t?st? lentokirjasesta tuulahti vastaan aito Simplicissimuksen henki ja viel? suuntaan, jota Simeoni jyrk?sti kannatti, vaikka kukaan ei h?nen kannatustaan kysynytk??n, hihitti h?n pian tahdissa junan jyskytyksen kanssa. Mutta k??nnetty??n sitten er?st? lehte? vaikeni h?n ?kki? ja kalpeni, kuten sanan sattuessa oikealle paikalleen usein tiedet??n tapahtuvan.

Lehdell? oli koko sivun t?ytt?v? kuva ja allekirjoituksena ainoastaan kolme sanaa. Simeoni tirkisteli kuvaa r?pytellen silmi??n ja ajatellen, ett? tuo elukka tuossa on ehdottomasti tutun n?k?inen, mutta vaikea on muistaa, miss? sen viimeksi olisi n?hnyt ja mik? sen nimi on. Mutta kun h?n tarkemmin katseli sen valkoista, soikeahkon pitkulaista, ilke?t? ruumista, pient? p??t? ja p??puolessa olevia, ter?v?kyntisi? jalantapaisia, kirkastui asia h?nelle pian ja h?n sanoi jyrk?sti: "T?m? on t?i". Huudon kuultuaan kiiruhtivat Juhani ja Tuomas ilostuneina paikalle, ottivat hekin kuvan silm?m??r?isen tarkastuksen alaiseksi ja sanoivat olkap?it??n nyk?isten: "On noita jo toki kerennyt Suomessakin n?hd?!" Mutta silm?tty??n allekirjoitukseen painautuivat he masentuneina ja ly?tyin? paikalleen.

Allekirjoituksena oli nimitt?in: "Min? ??nest?n puolalaisia!"

T?m? el?in, joka on ihmisen uskollisimpia tovereita, seuraten h?nt? pohjoisnavalta p?iv?ntasaajalle ja edelleen, katoaa h?nen seurastaan ainoastaan sik?li ja siin? tapauksessa, mik?li h?n kylpyjen ja kaikinpuolisen, luonnonvastaisen ja keinotekoisen kulttuurin mukanaan tuoman puhtauden kautta itsess??n ja ymp?rist?ss??n tulee esi-isiens? tavoille ja menoille uskottomaksi. T?in ??nestysaikomus osoittaa n?in ollen selv?sti, kuinka perinpohjaisesti puolalainen kansanaines oli pysynyt uskollisena esi-isiens? tavoille, sallimatta vietell? itse??n kulttuurin liukkaille poluille, joilla ei t?i, ter?vist? kynsist??n ja vakavamielisest?, rauhallisesta luonteestaan huolimatta voi pysy?, vaan horjahtaa syrj??n k?rsi?kseen kurjan ja h?pe?llisen kuoleman.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!