: Kaksi vankia: Novelli by Heyse Paul - German fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

a pitkin ketoja ja joent?yr?it? loisti ylh??ll? kunnaalla linnanen hele?ss? illanruskossa salamoivin ikkunoin, ymp?rill? kasvavien puitten latvojen kylpiess? l?mpim?ss? hehkussa.

Kaikki t?m? n?ytti olevan vieraalle tuttua, sill? h?n jatkoi nopeasti kulkuaan katsahdettuaan ensin nopeasti ymp?rilleen, ik??nkuin vaihtelevan suloinen seutu olisi ollut toisarvoinen mielt? virkist?v?n kuljeskelun rinnalla. H?n hengitti usein t?ysin siemauksin, pys?htyi silloin t?ll?in, sulki silm?ns? ja heilutti omituisesti molempia k?si??n ilmassa, kuten lintu, joka paettuaan h?kist? koettelee siipi??n, ennenkuin antautuu vapaitten tuulien tuuditettavaksi.

Niin saapui h?n vihdoin joelle, joka rauhallisesti tasaisin lainein virtasi pensaita kasvavien t?yr?itten lomi. Hirsilautta kulki paraillaan laaksoa kohti. Toinen lauttamies oli per?simess?, jota h?nen tuskin tarvitsi liikuttaa, ja toinen loikoi peitteell?, hehkuva piippunys? huolimattomasti suussa. H?n oli juuri nukkumaisillaan, sill? h?n tunsi olevansa niin huoleton t?ll? seudulla n?in tyynen? iltana. Yksin?inen nainen rannalla ep?r?i hetken n?hdess??n ohi lipovan lautan, huutaisiko per?miehelle, ett? t?m? pys?htyisi ja ottaisi h?net mukaansa. Niin h?n p??sisi jokea alasp?in -- suureen virtaan, johon joki laskee -- ja merelle -- yh? kauemmas kohti tuntemattomuutta ja rajattomuutta. --

Lautturit olivat jo aikoja sitten liukuneet lauttoineen ohi, kun h?n irtautui haaveiluistaan; h?n jatkoi kulkuansa. Tie johti kivisillalle ja sielt? kaupunkiin. H?n kulki ohi puutarhojen ja maatalojen, jotka h?n kaikki tunsi ja h?n tarkkasi kaikkia muutoksia, jotka viime aikoina olivat seudulla tapahtuneet. Vihdoin h?nen katseensa pys?htyiv?t er??seen suurempaan rakennukseen, joka oli aivan ?skett?in rakennettu.

Siin? oli pylv?sk?yt?v?, jossa oli kuusi hentoa kauniisti marmorin tapaiseksi maalattua puupylv?st?. Pylv?itten yl?puolella oli laakea kreikkalainen p??ty, jonka k?rjess? oli jonkunlainen vertauskuvallinen olento, jonka selk??n oli pistetty tukea varten luja rautakanki, mutta jonka valitettavasti huomasi molemmin puolin. Leve?ss? arkkitradissa pylv?itten yl?puolella oli piirretty ?skett?in kullatuin kirjaimin p??llekirjoitus: "Teatteri". Pari paperiliuskaa molemmissa ??rimm?isiss? pylv?iss? ilmoitti, ett? t?n??n illalla tulisi esitett?v?ksi kansallisrunoilijamme Fr. von Schillerin klassillinen murhen?ytelm? "Kavaluus ja rakkaus".

N?yt?nt? oli jo puoli tuntia aikaisemmin alkanut ja kassanhoitaja aikoi juuri sulkea lippuluukun ja laskea t?m?np?iv?iset tulot, kun vieras nainen saapui ja pyysi saada piletin permannolle. Etsiess??n rahaa laukusta n?ytti nainen ?kki? h?pe?v?n kudottuja k?sineit??n ja muutakin pukuaan. Mutta h?n oli jo ottanut lipun vastaan, ja kun siin? oli korkea numero, voi h?n luottaa siihen, ett? h?n t?ydess? huoneessa p??sisi huomaamatta sekaantumaan ihmisjoukkoon.

Ei kukaan todellakaan huomannut, ett? keskell? ensi n?yt?ksen loppukuvaelmaa ovi permannolle viel? kerran avattiin ja ett? vaatimaton nainen kuulumattomasti otti paikkansa viimeisell? penkill?. Heti senj?lkeen kajahti k?sien paukuttelemisesta ja esiinhuudoista johtuva huumaava melu; innostus n?ytti jo olevan hyvin korkealla ja yleis? erinomaisen tyytyv?inen taiteilijoihin.

V?li-ajalla nousivat kaikki paikoiltaan osaksi saadakseen hieman heng?ht?? vapaudessa tai tervehti? tuttavia ymp?rill?. T??ll? luonnollisesti kaikki tunsivat toisensa. Vieras nainen oli jo sis??nastuessaan laskenut hunnun kasvoilleen, ja nyt h?n syventyi hartaasti lukemaan teatterilippua, ik??nkuin h?n olisi pel?nnyt, ett? joku olisi h?net tuntenut. Vain naapuriaan h?n salaa tarkasti ja huomasi h?mm?styksell?, ett? t?m? teki kuten h?n itsekin: istui katsomatta ymp?rilleen ja tervehtim?tt? tuttavia ylemmill? riveill?. Huomasi ilmeisesti, ett? mies tunsi olonsa ep?mukavalta.

H?n oli varmaankin outo t??ll?, kuten h?n itsekin. N?ytelm?n lopussa ei h?n liikuttanut k?tt??n, vaikka h?nen kukoistavat, nuoret kasvonsa olivatkin suunnatut suurella j?nnityksell? n?ytt?m?? kohti. Muutenkin oli h?ness? paljon kummallista. H?nen suuret, voimakkaat j?senens? olivat kes?puvun peitt?m?t, joka yltyleens? oli h?nelle liian ahdas ja lyhyt. Sininen silkkinen kaulahuivi oli solmittu k?mpel?sti h?nen kaulalleen. Olkihattu lep?si polvilla ja k?dess? oli hopeap?inen keppi. Mutta ihmeellisint? h?ness? oli, huolimatta muhkeasta ja terveest? ulkomuodosta -- h?n ei varmaankaan ollut yli kahdenkymmenen seitsem?n ik?vuoden -- ett? h?nell? oli tekotukka, ja viel? lis?ksi semmoinen, joka ei v?rilt??n ollut h?nen oman tukkansa kaltainen, vaan vivahdukselta vaaleampi eik? oikein sopinut p??h?nk??n.

Kaikki t?m? pisti naapurin silmiin permannon h?m?r?ss?, mutta kun mies istui viimeisell? penkill? ei kukaan muu sit? huomannut. Ensim?inen suosiollinen vaikutus, jonka tuntemattoman nuorekkaan voimakkaat kasvot ja h?nen puoliksi aatteelliset ja puoliksi naivit ilmeens? tekiv?t, katosi, kun nainen huomasi kaikki n?m?t omituisuudet, ja h?n oli iloinen, ett? mies osotti yht?v?h?n halua puhelun alkamiseen kuin h?n itsekin. Mik? h?n on? Mik? asema ja virka h?nell? on? N?m?t kysymykset panivat naisen hiljaisuudessa arvelemaan, viel?p? seuraavan n?yt?ksen ensi kuvaelman aikanakin, kunnes kappale kokonaan veti h?nen ajatuksensa puoleensa.

Ihmeellinen n?ytelm?! Ainoa laatuaan. Miss? l?ytyy niin paljon nuoruuden haaveilua, niin paljon kiihtynytt?, intohimoista el?m?n vasta-alkajan tunnetta yhdistettyn? niin kyps??n taiteelliseen voimaan, niin mestarilliseen vaikutuksen herruuteen yhdess? ja samassa teoksessa? Ei ennen eik? j?lkeenk??n ole ilmestynyt vertaista t?lle hengelle, ja sill? v?lin kun h?nen muut luomansa onnistuvat ilmiel?viksi n?ytt?m?ll? vain onnellisissa olosuhteissa, voivat t?m?n nuoruusteoksen henkil?t pienen maaseututeatterin kurjimmassakin esityksess? olla varmat valtavasta vaikutuksesta; ne vet?v?t hajamielisimm?n ja v?linpit?m?tt?mimm?nkin katselijan vastustamattomasti piiriins?.

Niin tapahtui t??ll?kin. Ferdinandin esitt?j? oli hoikka nuorukainen, jolla oli ohut, kime? ??ni; h?nen Louisensa oli kellerv? pieni olento kivettynyt tuskanilme kasvoissaan, joka pikemmin n?ytti olevan hammass?rky? kuin lemmenkaihoa. Lady Milfordilla oli kaula-ajoksen alkua, jota leve? musta samettinauha ei t?ysin voinut peitt??, mutta kuitenkin seurasi yleis? hartaana hengityst? pid?tellen, ja matkustava neiti viimeisell? penkill? oli kokonaan unohtanut ep?mieluisan vaikutuksen, jonka naapuri oli h?neen tehnyt, kun t?m? seuraavalla v?liajalla ?kki? k??ntyi h?nen puoleensa ja lausui hiljaisella, kauniisti sointuvalla ??nell? arvelunsa kappaleesta ja sen esityksest?.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!