: Sanomalehtimiehen seikkailuja: Ranskalainen kertomus by Jacquin J Joseph - France Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

kuoli. Se oli kova isku ravintolaliikkeenkin menestymiselle. Surupukuinen rva Mirande, jonka silm?t kaikista hillitsemiskokeista huolimatta tuon tuostakin kyyneltyiv?t, synkistytti vierasten mielet; lohduttoman lesken l?sn?ollessa ei kenell?k??n ollut halua nauraa tai laulaa, ja niin poistuivat huviretkel?iset ja matkailijat talosta. Yksi ainoa lohdutus oli rva Mirandella: pikku Madeleine, joka kasvoi ja varttui kuin nuori taimi terveellisess? ilmanalassa.

Kaksi vuotta my?hemmin kuoli rva Miranden nuorempi veli Louis, jolta j?i orvoksi pikku Jean, vasta kahdeksan vuotias poika. Rva Mirande ja vanhempi veli kohtasivat toisensa hautajaisissa. Sielt? ei sent??n set? Oidipuskaan kehdannut olla poissa. Kun keskustelu k??ntyi pikku Jeanin kohtaloon, selitti set? heti jyrk?sti ettei h?n voinut ottaa huolehtiakseen orvosta. Ehk? my?hemmin, jos kauppa k?visi paremmin, h?n voisi tehd? jotakin h?nen hyv?kseen. -- Hyv? on, sanoi rva Mirande. -- Olen t?h?n asti keneenk??n turvautumatta tullut toimeen. Talossani on tilaa kahdellekin lapselle. Veljeni poika on oleva minunkin poikani. -- Ja kelpo nainen ponnisteli nyt kahden edest?.

Niin kului aika. Madeleine t?ytti kymmenen vuotta ja Jean, joka oli p??tt?nyt kansakoulun, oli kolmentoista. Nyt t?ytyi ruveta vakavasti ajattelemaan pojan tulevaisuutta. Rva Mirande, joka oli huomannut Jeanin hyv?p?iseksi ja ?lykk??ksi, halusi ett? poika oppisi jonkun ammatin, joka soveltuisi h?nen lahjoilleen. T?m? oli mahdollista vain siin? tapauksessa, ett? h?net l?hetett?isiin Parisiin. Siihen ei rva Mirandella ollut varoja. Silloin ajatus, jonka h?n alussa oli torjunut mielest??n, alkoi tuon tuostakin viekotella h?nt?. Miksi h?n ei voisi viel? viimeist? kertaa koettaa k??nty? Leonard veljens? puoleen? Niin p??tti rva Mirande vihdoin kirjoittaa hra Carcelille. H?n pani koko syd?mens? kirjeeseen, koettaen koskea johonkin kieleen veljens? turtuneissa tunteissa. Kului viikko, toinen, hra Carcelin vastausta ei kuulunut. Rva Mirande katui turhaa n?yrtymist??n. Mutta er??n? sunnuntaina p?iv?llisaikaan hra Carcel saapui Velizyyn. Vaikka rva Mirande ei erikoisesti luottanutkaan veljens? hyv?ntahtoisuuteen, h?n otti h?net vastaan syd?mellisell? yst?vyydell?:

P?iv?llinen sy?tiin ??nett?myyden vallitessa, sill? lapsiin vaikutti sed?n l?sn?olo aristuttavasti. Jean huomasi, ett? heid?n ?iti??n vaivasi jokin seikka, vaikka h?n koettikin tehd? itsens? levolliseksi. -- Nyt, lapset, saatte menn?, -- sanoi rva Mirande, kun kahvin vuoro tuli. -- Minulla on sed?n kanssa hyvin t?rkeit? asioita puhuttavana. -- Lapset poistuivat. -- No niin, Julie parka, -- sanoi hra Carcel, kun h?n vihdonkin saattoi puhua vapaasti. -- Huomaatko nyt, ett? olin oikeassa, kun sanoin, ett? ottamalla kasvattaaksesi Louisin lapset otat liian raskaan taakan harteillesi? -- En kadu mit? olen tehnyt, -- vastasi rva Mirande. -- Kielt?ytym?ll? itse v?ltt?m?tt?m?st?kin olen voinut kasvattaa molemmat lapset niin, ettei heilt? ole mit??n puuttunut. Nyt on Jeanin opittava jokin ammatti toimeentullakseen el?m?ss?. Mutta min? en voi kustantaa h?nen oppivuosiaan h?nen ollessaan poissa luotani. -- Min? voin j?rjest?? asian, -- sanoi hra Carcel. -- Mit? arvelet sellaisesta paikasta, jossa Jean saisi ilmaisen asunnon, ruuan ja vaatetuksen, ja jossa h?nelle opetettaisiin hyv? ammatti? -- Se olisi liiankin onnellista, ja jos olet sellaisen hankkinut h?nelle, olen sinulle ikuisesti kiitollinen. -- No, silloin on asia selv?. Min? tied?n er??n orpokodin... -- Hra Carcel ei kerinnyt lopettaa lausettaan. Rva Mirande nousi seisomaan aivan vavisten. -- Orpokoti! Seh?n on viimeinen turvapaikka niit? varten, joilla ei ole m?t??n muuta tukea maailmassa ja joiden on pakko turvautua vieraiden ihmisten armoon. Jumalan kiitos minulla on viel? voimia. Min? lopetan liikkeeni, tahi, -- h?n jatkoi ivallisesti, -- ehk? sin? kunnollista palkintoa vastaan hankit sille ostajan, koska se on sinun toimesi. Sitten muutan lasten kanssa Parisiin ja teen mit? ty?t? tahansa. Heid?n vuokseen rupean vaikka kadunlakaisijaksi ja t?yt?n loppuun saakka perheen ?idin velvollisuudet. Ja nyt mene heti tiehesi. Pelk??n etten voi enemp?? hillit? sanojani. -- Rva Mirande ojensi ?llistyneelle hra Carcelille t?m?n hatun ja kepin ja avasi oven, puhumatta en?? sanaakaan. Mutta hra Carcel ei siit? suuria v?litt?nyt. Nytp? h?n oli kaikiksi ajoiksi vapaa tuosta k?yhyydess??nkin niin ylpe?st? sisarestaan. Se oli ainoa vaikutus, mink? t?m? ik?v? kohtaus teki h?neen.

Jean oli sattumalta kuullut heid?n keskustelunsa. Ja nyt h?n tiesi, ett? h?n oli jo kauan ollut taakkana rakkaalle ?idille ja ett? ?iti oli valmis uhraamaan kaikkensa s??st??kseen h?net orpolasten kohtalolta, joiden on pienest? pit?en ansaittava leip?ns?. Niin ei saanut k?yd?! H?nen velvollisuutensa oli nyt j?tt?? t?m? rakas koti, menn? maailmalle ja ty?skennell? kuin mies. Jean p??tti kaiken t?m?n yhdess? hetkess?. Mutta k?yt?ksess??n h?n ei ilmaissut mit??n, niin etteiv?t rva Mirande ja Madeleine voineet aavistaakaan, ett? t?m? p?iv? oli viimeinen, jonka h?n vietti heid?n kattonsa alla. Kun ilta tuli ja h?n oli kuten tavallista toivottanut hyv?? y?t? ja suudellut kasvatus?iti??n ja kasvinsisartaan, meni h?n makuuhuoneeseensa, riisui keng?t jalastaan ja sammutti valkean, istuutuen sitten s?ngynlaidalle odottamaan, ett? muut olisivat vaipuneet uneen. Niin istui h?n kaksi tuntia pime?ss?, p??t?ksens? rohkaisemiseksi kerraten mieless??n niit? seikkoja, jotka h?n oli kuullut syrj?korvalla. Kello l?i puoliy?n hetken. Kaikki oli hiljaista. Jean sytytti kynttil?n, istuutui p?yd?n ??reen, jossa h?n niin usein oli lukenut l?ksyj??n ja kirjoitti paperipalaselle: "Rakas ?iti, anna minulle anteeksi. Min? olen kuunnellut oven takana, mit? Sin? ja set? puhuitte. Min? en tahdo olla en?? Sinulle rasitukseksi enk? tahdo, ett? Sin? j?tt?isit Velizyn minun takiani. L?hden siis. Kun luet t?t? kirjett?, olen min? jo kaukana. Mutta ole aivan huoletta, rakas ?iti. Kun olen ty?ll?ni ansainnut niin, ett? voin sinulle satakertaisesti palkita kaikki, mit? minun takiani olet tehnyt, palaan luoksesi ja me olemme silloin kaikki onnellisia. L?het?n suudelman sinulle ja Madeleinelle. N?kemiin. -- Jean."

Mytty olalla ja keng?t k?dess? h?n varovaisesti avasi ovet ja meni tielle. Oli syyskuun t?htikirkas y?. Jean katseli viimeisen kerran taloa, jossa h?n oli ollut niin onnellinen, ja l?hetti hell?n lentosuukkosen sit? ikkunaa kohden, jonka takana rva Mirande ja Madeleine nukkuivat. Sitten vedetty??n keng?t jalkaansa h?n l?hti taipaleelle tukahduttaen nyyhkytyksen, joka kohosi h?nen kurkkuunsa.

Hra Carcelia ei liikuttanut, mit? h?nen l?ht?ns? j?lkeen tapahtui Velizyss?. H?nen elintapansa olivat niin s??nn?lliset ja piintyneet, ettei h?nelt? liiennyt ajatustakaan toisten k?rsimyksille. Sen jouto-ajan, joka kauppa-asioilta h?nelle j?i, h?n k?ytti niiden kilpateht?v?in ratkaisemiseksi, joita suurin osa sanomalehti? ja muita julkaisuja pani toimeen. T?m? ty? ja rahan kokoaminen oli h?nen ainoa harrastuksensa. Sill? kilpateht?v?in ratkaiseminen ei maksanut h?nelle mit??n, p?invastoin h?n oli jo voittanut muutaman kerran sievoisia rahasummia. T?n? aikana, josta nyt on puhe, h?n ei viel? ollut saavuttanut sit? kuuluisuutta kaupunkialueellaan, josta Trublet kertoi tutkintotuomarille. Ja t?m? mainekin olisi pian vaihtunut v?linpit?m?tt?myyteen, elleiv?t erikoiset asianhaarat olisi tehneet sit? suorastaan puolueasiaksi osalle Montrougen kaupunginosan yleis??. Asia vaatii hiukan selityst?.

Grivollet'n osoittama henkil? oli noin kolmenkymmenen ik?inen, suurikokoinen ja puettu rihkamakauppiaan loistonhaluisella, mutta huonolla aistilla. H?nen partansa oli kokonaan ajeltu, mik? teki ulkonevat poskip??t ja kotkannen?n sit? huomattavammiksi. Leuka oli voimakas ja silmiss? ep?m??r?inen, v?lttelev? katse. -- Mist? tulette, Le Hupp?? -- kysyi Grivollet k??ntyen h?nen puoleensa, -- On enemm?n kuin viikko siit?, kun te viimeksi olitte Villacoublayssa. -- Min? olen ollut Lontoossa, josta palasin vasta t?n? iltana. Menin sinne is?nt?ni kutsusta suorittamaan lentoja, mutta kova tuuli ja sade tekiv?t ne tyhjiksi. Palasin t?nne odottaakseni parempia ilmoja, -- J?ik? Grippon sinne? -- Kyll? muutamiksi p?iviksi. Jos pahaa s??t? jatkuu, palaa h?nkin.

-- Tied?ttek? uutista? -- kysyi Grivollet k??ntyen toveriinsa, kun he olivat maistaneet lasista. -- Hra Carcel, teid?n entinen is?nt?nne on kuollut. -- Kuullessaan n?m? sanat nielaisi Paimpol olutta henkeens?, niin ett? oli v?h?ll? tukehtua. -- Hra Carcelko kuollut? -- kysyi Grivollet'n toveri h?mm?styneen?. Onko siit? kauan? Kymmenkunta p?iv??. -- Sep? omituista. N?in h?net juuri ennen l?ht??ni ja silloin h?n n?ytti olevan aivan terve. Mutta h?nen ij?ll??n tulee kuolema helposti v?h?isest?kin aiheesta. -- N?ytt?? silt? kuin t?ss? olisi jotakin erikoista, -- sanoi Grivollet. -- Vai niin, -- sanoi Le Hupp? hiukan ihmetellen. Sitten h?n jatkoi pienen vaitiolon j?lkeen: -- Kuulkaahan, Grivollet, er?s meid?n tuttavamme ei mahtane surra sit?, mik? on tapahtunut. -- Oh, Jeanjeannot'in tapana ei ole toivoa kilpailijoilleen kuolemaa! --

Kun Paimpol erosi molemmista ilmailijoista, olivat he kesken??n sopineet kohtauksesta huomenna Villacoublayn kent?ll?. Paimpol oli helposti ja luontevasti p??ssyt ilmailijain pariin, ilman ett? mit??n ep?luuloja h?nen tarkoituksistaan her?si. Viel?p? h?nell? oli sekin onni, ett? h?nen opastajinaan lentokent?ll? olivat Sfinksin l?heisin yst?v? ja h?nen kadehtijansa.

Paimpolin tullessa Gripponin katoksesta Jeanjeannot'n apulaiset olivat jo kuljettaneet kent?n keskelle yksitason, jolla oppilaan oli noustava. Koneen luona seisoi Jeanjeannot'n m??r?yst? odotellen oppilas, joka oli pukeutunut ilmailupukuunsa, nahkakyp?r??n, josta j?i n?kyviin vain hiukan kasvoja ja silm?t suojeltuina suurilla laseilla. Kun Jeanjeannot oli tarkastanut koneen kaikki osat, asettui oppilas lentokoneeseen, ja h?nen opettajansa tarttui propelliin ja py?r?ytti sit? voimakkaasti. Moottori alkoi surista ja potkuri muodosti py?riv?n keh?n: konelintu vapisi, ja t?r?hteli ja apulaisilla oli t?ysi ty? pidell? sit? kiinni. Jeanjeannot'n m??r?yksest? apulaiset hellittiv?t ?kisti ja vapautettu lentokone sy?ksyi kent?lle. Sitten se ?kki? irtaantui maasta ja alkoi nousta siroissa kierroksissa yh? korkeammalle. Jeanjeannot'n oppilas oli jo aika taitava. H?n nousi ja laski, teki rohkeasti ?killisi? k??nteit? ja kaarroksia. Oikein kauhistutti kelpo Paimpolia, joka seurasi h?nen liikkeit?ns? nen? taivasta kohden, ja kelpo poliisia alkoi kaduttaa, ett? h?n oli antautunut t?h?n leikkiin. Ellei h?n nopeasti p??sisi p??m??r??ns?, niin h?nen oli ep?ilem?tt? mieli n?ytell? osansa loppuun saakka, noustava lentokoneeseen, mik? ei tuntunut ollenkaan hauskalta. Tosin h?n oli urhea mies ja el?m?ns? varrella ollut monissa vaaroissa taistellessaan pahantekij?in kanssa, mutta ei ollut mit??n miellytt?v?? uskaltautua hennon koneen varaan ilmojen korkeuksiin, kun ei tiennyt, oliko siit? mit??n todellista hy?ty?, viel?p? p?invastoin saattoi kokonaan joutua harhapoluille. Se, mit? h?n nyt n?ki, ei ollut omiaan t?t? tunnetta haihduttamaan. Ilmailija oli lakannut kaartelemasta ja suuntasi kent?n keskustaa kohti. ?kki? kone k??ntyi kohtisuoraan maata vasten ja sy?ksyi hirvitt?v?ll? nopeudella p?istikkaa alas. Paimpolilta p??si kauhun huuto. Mutta samassa lentokone j?lleen k??ntyi ja laskeutui siev?sti kent?lle, johon pys?htyi. Kaikki l?sn?olijat, joukossa Paimpolkin kiiruhtivat sen luo. Yhdell? hypp?yksell? oli ilmailija-oppilas kent?ll?. -- Hei, hra Arthur, -- virkkoi h?n, kyp?r? yh? p??ss?, astuen poliisin luo ja ly?den t?t? tuttavallisesti olalle. -- Mit? sanotte t?st?? -- Paimpol s?ps?hti. Tuo ??ni oli tuttu... Mutta se ei voinut olla mahdollista, h?n oli varmaankin jonkun harhan??n uhri.... Ilmailija luki poliisin ajatukset h?nen kasvoistaan. -- Ette ole erehtynyt, -- h?n sanoi. -- Katsokaa. -- H?n riisui kyp?r?ns? ja silm?lasinsa ja Paimpol n?ki hra Tapinois'n hiukan ivalliset kasvot. -- Tunnetteko toisenne? -- kysyi heilt? Grivollet h?mm?styneen?, saattaen Paimpolin kysymyksell??n pahaan pulaan, -- Totta kai, -- vastasi reportteri luontevasti. -- Min? olin hra Arthurin parhaita ostajia silloin, kun h?nell? oli kenk?kauppa.

Siit? p?ivin k?vi Paimpolin ja Le Hupp?n suhde yh? l?heisemm?ksi. Tosin poliisia hiukan harmitti, ettei h?nen ollut onnistunut n?ytell? osaansa Le Hupp?hen n?hden, mutta h?n lohdutti mielt??n sill?, ett? h?n saattoi nyt pelata t?m?n kanssa suoraa peli?.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!