: Paimenpoika alppimajalla by Spyri Johanna - Mountain life Juvenile fiction; Switzerland Juvenile fiction; Goat farmers Juvenile fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

t? hellyydest? teki, sitten m??ki se lempe?sti, meni Monnin toiselle puolelle ja hieroi taas p??t??n h?nen olkaansa. Toisistakin vuohista tuli milloin toinen, milloin toinen katsomaan paimenta ja jokaisella oli oma tapansa tervehtiess??n.

Ruunikki, h?nen oma vuohensa tuli hyvin huolekkaan n?k?isen? ja tarkasti, oliko kaikki j?rjestyksess?. Se seisoi sitten h?nen vieress??n ja katseli h?nt?, kunnes h?n sanoi: "Niin, niin Ruunikki, kaikki on hyvin, meneh?n vain takaisin sy?m??n." Pieni valkea vuohi ja P??sky, joka oli saanut nimens? siit?, ett? se oli niin laiha ja ketter? ja hy?kk?si joka paikkaan kuin p??skyset pesiins?, rynt?siv?t aina yhdess? Monnin kimppuun sellaisella voimalla, ett? ne varmaankin olisivat kaataneet h?net kumoon, ellei h?n jo ennest??n olisi ollut pitk?n??n, ja kohta sen j?lkeen rynt?siv?t ne taas pois.

Kiilt?v? Mustikki, kylpylaitoksen is?nn?n vuohi, pikku Maggin em? oli hieman ylpe?, se tuli vain noin parin askeleen p??h?n, katseli p?? pystyss? Monnia -- se ei n?et tahtonut olla liian tuttavallinen -- ja meni sitten taas tiehens?. Mutta suuri Sulttaani, pukki, n?ytt?ytyi aina vain kerran, puski silloin tielt??n kaikki, jotka h?n tapasi Monnin l?heisyydess?, ja m??ki muutamia kertoja niin merkitsev?sti kuin olisi h?nell? annettavina tietoja lauman tilasta, jonka johtajaksi h?n tunsi itsens?.

Ainoastaan pikku Maggi ei milloinkaan antanut tunkea itse??n suojelijansa luota. Jos pukki tuli ja tahtoi puskea sen syrj??n, niin se ry?mi niin syv?lle Monnin kainaloon tai p??n alle, ettei suuri Sulttaani ensink??n en?? h?tyytt?nyt sit?, eik? pikku vuona siten Monnin turvissa hituistakaan pel?nnyt Sulttaania, vaikka se muuten v?risi, kun t?m? vain tuli sen l?heisyyteen.

Niin oli aurinkoinen aamu kulunut, Monni oli jo murkinoinut ja seisoi nyt miettiv?isen? nojaten sauvaansa, jota h?n t??ll? ylh??ll? usein tarvitsi, sill? se oli h?nelle yl?sp?in ja alasp?in kapuamiseen varsin mukava. H?n ajatteli, nousisiko h?n jollekin toiselle puolelle vuorta, sill? korkeammalle yl?s ei h?n t?n? iltap?iv?n? halunnut menn? vuohien kanssa, kysymys oli vain siit?, mille puolelle. H?n p??tti menn? vasemmalle, sill? siihen suuntaan p??stiin kolmelle Louhik??rmekalliolle, joiden ymp?rill? kasvoi niin hienoa ruohoa, ett? se oli todellista juhlaruokaa vuohille.

Polku oli jyrkk? ja ylh??ll? kalliosein?m?ll? oli vaarallisia paikkoja, mutta h?n tiesi hyv?n tien, ja olivathan vuohet ymm?rt?v?isi? eiv?tk? helposti eksyneet. H?n l?hti nousemaan m?ke?, ja iloisesti kiipesiv?t kaikki h?nen vuohensa mukana milloin h?nen edell??n, milloin h?nen per?ss??n, pikku Maggi ihan h?nen l?heisyydess??n, v?list? h?n pitelikin siit? ja veti sit? mukanaan, kun tuli per?ti jyrkk? kohta. Kaikki k?vi kumminkin aivan hyvin, ja nyt olivat he ylh??ll?. Korkealle hypellen riensiv?t vuohet kohta vihreit? pensaita kohden, sill? he kyll? tunsivat oivallisen rehun, jota he jo usein olivat t??ll? nakertaneet.

"Siivosti, siivosti vain!" muistutti Monni, "?lk??k? tyrkkik? toisianne jyrkiss? kohdissa, silm?nr?p?yksess?h?n joku voisi pudota ja taittaa jalkansa. P??sky! P??sky! Mik? sinun p??h?si on p?lk?ht?nyt?" huusi h?n samassa sangen kiihtyneen? yl?s kallioita kohden, sill? ketter? vuohi oli kiivennyt yl?s korkeille Louhik??rmekiville, seisoi nyt yhden kiven ??rimm?isell? reunalla ja katseli h?nt? sielt? varsin nen?kk??sti. H?n kiipesi kiireesti yl?s, sill? vain yksi ainoa askel olisi tarvittu, ja P??sky olisi suistunut kuiluun. Monni oli sangen nopsa, muutamassa hetkess? oli h?n kivell?, tarttui nopealla otteella p??skyn jalkaan ja veti sen takaisin. "Tule nyt minun kanssani, sin? ymm?rt?m?t?n elukka", torui Monni, veti P??skyn mukanansa alas toisten luo ja piteli sit? viel? hetkisen, kunnes se oli oikein p??ssyt sy?misen alkuun er??n pensaan vieress? eik? en?? ajatellut karkaamista.

"Miss? on pikku Maggi?" huudahti Monni ?kki? n?hdess??n Mustikin seisovan yksin er??n jyrk?nteen reunalla sy?m?tt? ja katsellen rauhallisesti ymp?rilleen. Pieni vuona oli aina joko Monnin vieress? tai juoksenteli se em?ns? per?ss?.

"Miss? vuonasi on, Mustikki?" huusi Monni kauhistuneena ja juoksi vuohen luo. Mustikki oli merkillisen n?k?inen, ei sy?nyt, vaan seisoi yh? samalla paikalla ja heristi niin ep?luuloisesti korviaan. Monni asettui ihan sen viereen ja katseli yl?s ja alas, Nyt kuuli h?n hiljaista, valittavaa m??kin??, se oli pikku Maggin ??ni ja se tuli alhaaltap?in surkeana ja apua pyyt?v?n?. Monni heitt?ytyi maahan ja kurottautui katsomaan. Tuolla alhaalla liikkui jotakin, nyt n?ki h?n selv?sti pikku Maggin riippuvan syv?ll? er??ll? kalliosta ulkonevalla puunoksalla. Se uikutti s??litt?v?sti; se oli pudonnut.

Onneksi oli oksa kannattanut sit?, muuten olisi se sy?ksynyt kuiluun ja surkeasti musertunut kuoliaaksi. Mutta viel?kin oli suistumisen vaara suuri, ellei se saattaisi pysytt?yty? oksan varassa. "Pid? kiinni, pikku Maggi, pid? kiinni oksasta! Katso, min? kyll? tulen sinua noutamaan!" Mutta miten p??st? sinne? Kalliosein?m? oli niin jyrkk? t?st? kohden, Monni huomasi kyli?, ettei h?n mitenk??n voinut siit? laskeutua. Mutta pikku vuohi mahtoi siell? alhaalla olla suunnilleen Sadekallion, ulkonevan kielekkeen kohdalla, jonka alle niin hyvin p??si sateen suojaan. Siell? viettiv?t paimenpojat aina sadep?iv?t, siksi kutsuttiinkin paikkaa vanhoista ajoista asti Sadekallioksi, Monni ajatteli ett? h?n sielt?p?in voisi kiivet? kallion poikki ja palata vuonan kanssa.

Kiireesti vihelsi h?n lauman kokoon ja laskeutui sen kanssa alasp?in, kunnes h?n saapui sille kohdalle, mist? p??si Sadekalliolle. Siihen j?tti h?n vuohet laitumelle ja meni kalliota kohden. T??lt? h?n kohta n?kikin viel? melkoisen paljon yl?puolellaan oksan ja sill? riippuvan vuohen. H?n huomasi kyll?, ettei ollut helppoa kiivet? kalliota yl?s ja takaisin pikku Maggi sel?ss?, mutta muulla tavoin ei elukkaa voitu pelastaa. H?n ajatteli my?s kohta, ett? hyv? Jumala varmaankin auttaisi h?nt?, sittenh?n h?n ei voisi ep?onnistua. K?tens? ristien katsahti h?n taivasta kohden ja rukoili: "Hyv? Jumala, auta minua, ett? saan pikku Maggin pelastetuksi!." Nyt luotti h?n t?ydelleen siihen, ett? kaikki k?visi hyvin, ja kiipesi ravakasti kalliota, kunnes saapui yl?s oksan luo. Siell? tarrautui h?n lujasti kiinni molemmilla jaloillaan, nosti vapisevan, uikuttavan elukan hartioilleen ja kiipesi nyt hyvin varovasti alas. Kun h?n taas seisoi varmalla nurmipohjalla ja n?ki kauhistuneen pikku vuohen pelastettuna, oli h?n niin iloinen, ett? h?n huudahti yl?s taivasta p?in: "Tuhannen kiitosta, hyv? Jumala, ett? niin hyvin meit? autoit! Voi kuinka iloisia me molemmat olemme siit?!" Sitten istahti h?n viel? hetkiseksi maahan ja silitteli vuonaa, jonka hennot j?senet yh? viel? v?risiv?t, ja lohdutti sit?.

Koska pian sen j?lkeen oli aika l?hte? pois, nosti Monni vuonan viel? kerran harteilleen ja sanoi huolestuneena: "Tule, pikku Maggi raukka, sin?h?n viel?kin vapiset, t?n??n sin? et jaksa k?vell? kotiin, minun t?ytyy kantaa sinut --", ja niin kantoi h?n elukkaa, joka kiinte?sti nojasi h?neen, koko matkan alas.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!