: De avonturen van Jan Kodde by Poldermans D A Dani L Adrianus Hardenberg W Willem Illustrator Rinke Jan Illustrator - Children's stories Dutch; Boys Juvenile fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

ENO JA SISARENPOIKA

Kertomus nuorille yst?villeni

Kirj.

FRANZ HOFFMANN

Suomennos Saksan kielest? .

K. E. Holm, Helsinki, 1874. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.

SIS?LLYS:

ENSIM?INEN LUKU.

Herra Vanderstraten.

Viimekuluneen vuosisadan loppupuolella seisoi ihanalla paikalla likell? Corentin-jokea, joka viheri?ill? aalloillaan huuhtoo Surinamin siunatuita vainioita, rikkaan Herra Vanderstraten'in hyvin varustettu uutis-asunto. Loivalla kunnaalla, laaksossa hajallaan olevien neekeri-m?kkien yli kohosi h?nen komea asunto-huoneensa, ymp?r?ittyn? puutarhalla, jossa oli kaikki, mit? kuumain maiden aurinko voipi kallis-arvoista tuottaa ja kekseli??n ihmisen ?ly hy?dyksens? k?ytt??. Varjoisat lehtimajat k?ynn?skasveista, t?ynn? lemuavia kukkia; konstikkaat suihkukaivot, joiden raikas vesi lievitti polttavan ilman-alan raukaisevaa kuumuutta; viile?t luolat, ulkon??st? p??tt?in luontaiset, vaan kuitenkin suurella taidolla hakkaamattomista kivist? rakennetut; isot h?kit rautalangasta, joissa Surinamin kaunis-sulkaiset linnut lent?? lekuttelivat, kiikkuivat silkkiny?rist? riippuvissa messinkirenkaissa taikka lehahtelivat r??kkyen oksalta oksalle, antaen komeain h?yheniens? loistaa auringon s?teiss?; kaikellaiset kukat ja pensaat -- ei mit??n puuttunut, joka taisi tehd? herra Vanderstratenin kartanon olopaikaksi, mist? tuskin tekisi mieli muuttaa pois paratiisinkaan iloon.

Kaksinkertainen tiilikivist? rakennettu asuinhuone n?ytti varsin oudolta t?ss? ymp?rist?ss?, joka loisti troopillisen luonnon kaikessa komeudessa. Kolmekymment? vuotta sitten oli, n?et, herra Vanderstraten, muutettuansa kolkosta kotimaastansa ja Amsterdamin rikkaasta kauppakaupungista Surinamin er?maille, sen rakennuttanut aivan sen huoneen mallin mukaan, jossa h?nen esivanhempansa monet vuosikymmenet olivat asuneet ja jossa h?n aina oli el?nyt onnellisena ja tyytyv?isen?. Siin? ei puuttunut korkeita savupiippuja, jotka kohosivat kirjavilla tiileill? peitetyn katon yli, eik? kamiineja huoneissa, vaikka niit? ei suinkaan viel? oltu k?ytetty eik? ne vastakaan olleet k?ytett?vi?. Sill? t?ss? ilman-alassa oli vaan pakko suojella itse?ns? ylen m??r?isen l?mpim?n vaikutuksista; tekol?mmint? ei milloinkaan tarvittu. Mutta oli miten oli -- herra Vanderstraten halusi jotain silmin-n?ht?v?? muistomerkki? kotimaastansa, ja asunto piti rakennettaman, niinkuin h?n tahtoi, eik? sellaiseksi, kuin se rakennusmestarin mielest? olisi ollut tarkoituksen-mukainen ja ilman-alaan sopiva. Huoneitten sis?-varustus todisti muuten omistajan suurta rikkautta; mielitekojensa tyydytt?miseksi saattoi h?n tuhlata tuhansia eik? h?nen raha-arkussaan kuitenkaan tuntunut suurta vajausta. Vanderstratenin laivat kantoivat h?nen laajojen tilustensa tuotteita Eurooppaan, lemuavia h?ysteit?, suuria kahvilla t?ytettyj? s?kkej?, arkkuja t?ynn? sokeria, summattomia tupakka- ja pumpuli-k??ryj?, ja toivat sielt? takaisin joukottain kulta- ja hopea-rahaa. Kaikki n?m? tuotteet kasvattivat monilukuiset orjat, joita h?nell? oli sadottain, otsansa hiess? hedelm?llisest? maasta eik? is?nn?n itse tarvinnut liikuttaa k?tt?ns? taikka olla sokerimyllyjen, kasvi-maitten ja orjain tarkastajana. Olihan rikkaalla herra Vanderstratenill? orjavouteja, ja ulkotoimitusten johdatuksen h?n heitti kirjanpit?jillens? ja asiamiehilleen Paramaribossa, jotka olivat velvolliset m??r?-aikoina tekem??n h?nelle tili? raha-tuloista ja niiden k?ytt?misest?. Vaan jopa t?m?kin pieni ty?nteko rasitti h?nt? liian paljon, ja kiihke?sti h?n sent?hden odotti sisarensa pojan tuloa Saksanmaalta; sill? h?n oli jo vuosi taikka toistakin vuotta sitten omak?tisesti h?nelle kirjoittanut. H?nen sisarensa oli, n?et, mennyt naimiseen er??n Saksalaisen kauppamiehen kanssa, ja oli nyt, miehens? kuoltua, jotenkin v?h?varainen. T?m? nuorukainen oli nyt kahdeksan- taikka yhdeks?ntoista vuoden vanha ja siis herra Vanderstratenin mielest? juuri sill? ij?ll?, ett? h?n paraiten taisi h?nt? mielt?ns? my?den taivuttaa. Herra Vanderstraten tarkoitti h?nen parastansa; sill? Emmerich Valdeck oli kerran tuleva kaiken h?nen omaisuutensa perilliseksi, ja enon el?ess? oli h?n pidett?v? aivan niinkuin oma lapsi, jos nimitt?in Emmerich saattaisi voittaa herra Vanderstratenin mielisuosiota, mik? rikkaan is?nn?n mielenlaadun suhteen, joka hallitsi talossansa kuin ruhtinas ik??n, ei ollut aivan helppo asia.

Er??n? p?iv?n? istui herra Vanderstraten pisanki-majan varjossa, johon vanilli-k?ynn?kset lemuavin kukkinensa suikertelivat, ja kiikkui nekosasti komeassa nojatuolissaan. H?nen oikealla ja vasemmalla puolellansa seisoi kaksi neekeri? mahdottoman suurilla viuhkoilla kirjavista linnun sulista, l?yhytteliv?t vuorotellen viile?t? ilmaa herrallensa ja karkoittivat pois lehdosta n?s?kk?it? hy?nteisi?, jotka n?yttiv?t mieliv?n verenhimoisilla hakaroillansa l?het? "Massan" hell?tuntoista ihoa. Herra Vanderstraten poltti pitk?ss? savupiipussa hienointa tupakkaa, jota h?nen viljavat tiluksensa olivat tuottaneet, ja katseli suurella mielihyv?ll? niit? kevyit? sinisi? savupilvi?, jotka t?yttiv?t ilman oivallisella lemullansa. Kepe?n leve?lierisen hatun h?n oli heitt?nyt syrj?lle ja h?nen paljaat jalkansa lep?siv?t neekerin helmassa, joka istui kyyryll?ns? maassa, ettei is?nn?n arat j?senet maahan koskisi. N?in istui herra Vanderstraten, riemuiten tyynell? mielell? rikkaudestaan, jonka moninaisissa nautinnoissa h?nen el?m?ns? kului suloisesti ja levollisesti.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!