: Haaksirikko: Suomalainen perustuskielinen Taru by Aejmelaeus Niilo - Finnish fiction 19th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

HAAKSIRIKKO

Suomalainen perustuskielinen Taru

Kirj.

NIILO AEJMELAEUS

Helsingiss?, J. C. Frenckellin ja Pojan Kirjapajassa, 1838.

"Paremp' pyy k?iss?, Kuin kaks' oksalla" --

Hyw? huonoonkin tyyty? Parempata odottaissa.

N?in wenhel?isten pakitessa k??nsiksen tuuli id?iselle suunnalle, jotta purje ei en?? wet?nyt. Matti k?ski siis sen purkata ja ruweta soutamaan. Tuuli kaswoi ?kisti ?sken nimitetyst? suunnasta; taiwas joka t?h?n asti oli ollut selki?, tuli peitetyksi synki?ilt? pilwilt? ja ukkoisen woima rupeis kuulumaan. Pian leimauksetkin liehuit risti rastin, ja wenhel?iset sousiwat kaiken woimansa per?st?, jotta enn?tt?isiin saareen ennenkuin myrsky sy?kseisi heit? surmaan. Lowisakin ei s??st?nyt pieni? walkoisia k?si?ns?, waan weti niin ett? airot wetkistyit. Kaukana ei en??n olleetkaan rannalta ja p??siw?t kuitenkin w?hiss? hengiss? maalla. Kuiwalla tultua usiammat kiittiw?t Jumalata, jotta oliwat p??sneet h?d?st?; mutta Matti mielipahoissaan sanoi: "Woi tuota ilmaa, mitenk? nyt lehdin teko k?y, kuin rupee satamaan!" -- "H?t?k?s on mei?n," wastasi Lowisa, "waikk'ei tehdyksi'k??n tulis; raukaat ne, jotka nyt sattuwat suurella selj?ll? oleman --" -- "Nyt taas," wirkasi Matti, "h?nelle on aina murhe muista, ik??nkuin olis koko maailman hallitus h?nen huoleensa heitetty. Kyll? ma luulen, ett? Mamsellin olis hyw? jouten olla puiden warjossa; mutta ei meit? kaikkia laitettu t?nne makamaan." T?t? haastaessa wetiw?t wenhen rannalla, ja jo rupesiwat pilwetkin laskemaan sadetta, jotta meniw?t kaikki warjoon. Lowisa waan j?i rannalla katselemaan Herran ilmaa, eik? huolinut, waikka kastui. Aallot nousiwat korkiammiksi ja sortuiwat suurella pauhinalla rantaa wasten; tuulen wiuhina oli ik??nkuin ahdistuksen huuto ja joku erikummainen onnettoman walitus??ni. Lowisa l?ksi rannalta toisten luoksi ja paniksen istumaan puitten warjoon. Myrsky nousi waan nousemistansa; meri kiehui wahdissa, tuuli ik??nkuin repi pilwet halki, jotta wesi ei tipatellen laskeunut maahan, waan juoksi, kuin wirroissa. "Mist? h--tist? tuo ilma meille lie luottu; warmaan on Lowisan hyw? onni sen saattanut?" ?rjysi Matti. -- Mutta Lowisa wastasi lujalla ja melkeen yl?nluonollisella ??nell?: "?l? pilkka Jumalaa ja h?nen woimaansa." -- Samassa leimahti tuli, sit? seuraisi jylin?, jotta wuoreet werisit; puun, jonka warjossa Matti istui, halkaisi pitk?isen waaja ja lasketti Matin kappalen matkaa erillen puusta. Kaikki h?mm?styit ja luuliwat h?nen menneen hengett?m?ksi; mutta h?n wirkosi taas kohta ja huusi katuwaisesti ja hywinkin s?rjetyll? ??nell?: "Suokaat anteeksi, Lowisa." -- "Jumala, jonka nime? sin? pilkanut olet, antakoon sulle anteeksi!" sanoi Lowisa juhlaallisesti. Muut ei wirkkaneet mitik??n.

Kaikki oliwat jonkun hetken istuneet ??neti; sade oli w?h?isen lakannut ja pitk?inen n?kyi jo olewan toisella puolen saarta: Lowisa meni taas rantaan, katsahti mert? p?in -- ja mit? n?ki? wenhen keskell? meren selk??, aaltoin ja myrskyin wallassa. "Ah! mit? olen waronnut," -- huusi h?n toisille, "joku onnettomuus warmaan t?n?p?n? tapahtuu; tulkaappas katsomaan. -- Ei nuot suinkaan henkiss? rannalla tule." -- Mutta me j?t?mme Lowisan ynn? muiden rannalla heit? surkuttelemaan ja k?ymme tiedustelemaan, mitenk? wenhen kanssa k?wi.

Talonpoika Paawo oli kahden kumppalien kanssa, toinen oma renki, toinen er?s loismies, eilen kotoa l?hdetty?, jo tullut kuusi penikuormaa ja toiwoi illaksi enn?tt?? matkansa p??h?n. H?n kuletti riistaa, josta odotti hyw?n hinnan. Paawo, waikk'ei paljon p??ll? wiidenkolmattakymmenen wuoden, oli toki tietonsa, taitonsa ja toimensa suhteen wanhemmiltakin suuressa arwossa pidetty. H?nen is?ns? oli kuollessa j?tt?nyt h?nelle hyw?n ruunun tilan, jota h?n sitte lunasti perinn?ksi ja toimellansa niin yl?sautti, ett? luettiin parhaammiksi tiloiksi sill? tienoin. Kaikkia talossa l?ydyi, mit? waan tarwittiin omaksi ja muidenkin tarpeeksi. Yht? toki kaipatessa oudoksui kukin; Paawo ei ollut wiel? waimoa ottanut, waikka kyll? moni ?iti lie toiwonut saada h?nt? w?wyksi. Mutta h?nen ?itins? eli wiel? ja toimitti taitawasti kaikki ne talon askareet, jotka em?nn?n omituiset owat; ja sentauttapa ei ollut Paawo ruwennut naimisen kauppaan, semminkin kosk' ei wiel? ollut sattunut tapaamaan ket??n, johon olisi rakastunut. Aina tarkka parhaamman keinon ?lym??n, oli nytkin j?tt?nyt paljon riistaa myym?t? siksi, kuin tiesi parhaamman hinnan saawansa. H?n oli usein kaupunkeissa ja markkinoilla k?ynyt, tiesi niinmuodoin tarkon kaikki laidat, jonka tautta nytkin itse oli matkaan ruwennut, muut talon huoleet kotolaisillen heitt?en.

N?in tunnemme jo sen miehen, joka per?ll? istui siin? wenhess?, jota Lowisa ja muut saaren rannalta silm?iliw?t. Toiset kumpakin h?nen kumppalinsa sousiwat. N?m?tkin wenhel?iset oliwat aamulla iloinneet t?st? kauniista ilmasta ja lew?nneet, yhden heist? aina per?? pit?ess?. Ei ollut siis ihme, jos mielipahalla nousiwat soutamaan, kuin renki, joka sattui oleman per?ll? tuulen kiertyess?, hawautti heid?t makiasta unestaan. "Noh, eih?n tuo woinut piisata yli selj?nk??n," nurisi loismies. "Ompa sitte ihan n?n?lt? wastassa, jotta kyll? saamme airon tywe? pitell?, ennen kuin p??st??n maan warjoon, jos waan rupia kowasti tuulemaan. En kuitenkaan uskoisi siit? suurta syntyw?n." -- Paawo soutamaan walmistaissa loi tottuneet silm?ns? sit? suunta kohti, josta uusi tuuli synnyi. W?h?n aikaa mert? silm?ilty? sanoi renkille: "Tuleppas sin? nyt soutamaan, min? menen ensin per?ll?: jos ei wanhat merkit minua pet?, niin tarwitaan w?h?n ajan per?st? aika-miest? airoon. Min? s??st?n itseni siksi." N?in h?nen puhuttua, rupesiwat toisetkin katselemaan ymp?rillens?, sill? oliwat aina tottuneet pit?m??n h?nen sanansa lujana ja tietonsa tarkkana. Meri oli tosin wiel? hiljainen; mutta musta pilwi synnyi id?ss?, ja wesilinnut l?nsiw?t jo lewottomasti siipi?ns? pyristellen. ?sken syndynyt pilwi nousi ja kaswoi ?kisti, ja muutaman hetken per?st? peitti se jo taiwaan ik??nkuin harma waatet ja l?heni wenhett?. Nyt oli jo myrsky, josta toiset jo mielt? tutut wenhel?iset oliwat s?ilyneet, kohtanut n?it?. Tuulen wiuhina ja ukkoisen jylin? juurikuin kilwoitteliwat kesken??n, ja waikia on sanoa, kumpa heit? en?mmin kammoitti. Meri ei wiel? aalloissa k?ynyt, waan kiehui keltaisessa mahdissa, joka nousi paljon korkeimmalla kuin wenhet, ja tuulelta wiskattiin ymp?ri.Toiwoden p??sew?ns? saaren warjoon, oliwat wenhemiehet k??nt?neet sinne p?in. Paawo j?tti per?n ja tartui airoon huutaen renki? per?? pit?m??n. N?in kaiken woimansa per?st? wet?en airoilla, ei wenhet kuitenkaan liikkunut paikalta; sill? meri oli jo ruwennut lainehtimaan ja juurikuin noitumisen kautta kaswoiwat aallot yht?kki? suuriksi wesikallioiksi, jotka laskeusiwat wenhen yli ja pian peittiw?t sen. Renki kyll? ajoi wett? ulos, mutta turhaan. -- Nyt olisiwat mielell??n laskeneet wenhen my?t? tuulen, mutta eiw?t tohtineet sill? se oli, niinkuin Sawossa ja muissakin maa-wesiss? Suomessa wiel?kin tawallinen oli ilman k?lit?, ja olisiwat warmaan samassa, kuin olis wenhet halki altoja laskettu, hukkuneet. Meid?n t?ydyi niinmuodoin pit?? wasta tuulen. Mutta kauwan ei t?ss? taisteltu ukkoisen ja myrskyn yhdistetty? woimaa wastaan: pitk?inen leimahti, jylin? weristytti wenhen ja samassa wei aalto renkin kerallansa sywyteen. -- Toisten tuskin t?t? ?k?tty?, oli jo wenhet yl?s-alaisin ja itset aaltojen wallassa. -- --

Matti, er?s wanha torppari ja yks' tytt? j?iw?t rannalla. Matti saatti heit? kauwas ulos merell? soimauksilla, niinkuin kehnojen ja alhaisten ihmisten tapa on, kuin eiw?t mnuten saa woittoa. Sitte lausui h?n niille, jotka h?nen kanssansa oliwat rannalla j??neet, kehuten: "Olispa minun toki pit?nyt keralla ruweta; nuot owat kaikki ymm?rt?m?tt?m?t ja kehnot, eiw?tk? osa wenhett? kuljetta." -- Ja h?t?k?s nyt oli Matin olla suursuinen, kuin ei waarassa ollut. Me olemma jo ennenkin h?nen alhaisuuttansa hawainneet, -- ja sellaisina saamma me aina n?hd? niit?, jotk' eiw?t ole liikutetut Jumalan pelwolta ja totiselta hurskauden ja hyw?awullisuuden tunnolta. He owat rohkiat ja miehuulliset, kuin ei tarweskaan olisi; mutta kuin h?t? on k?siss?, he mielell??n ottawat askelen taaksip?in, seisowat saamattomina ja pelk??w?t loppuansa, jota he sill? w?lill? ei milloinkaan ajattele.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!