: A Book-Lover's Holidays in the Open by Roosevelt Theodore - Hunting; South America Description and travel; Books and reading United States; Birds Conservation; Southwest New Description and travel

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Translator: U. J. Vuorjoki

LEMMENTARINA

Kirj.

Suom. U. J. Vuorjoki

SIS?LLYS:

Lemmentarina. Jakov Pasynkov. Uni. Juutalainen. L??k?rin muistelma.

Lemmentarina.

Er??n? kev??n? Boris Andrejitsh Vjasovnin, noin kahdenkymmenen kuuden vuoden ik?inen nuorimies saapui perint?tilalleen, joka sijaitsi er??ss? Keski-Ven?j?n kuvernementiss?. H?n oli vastik??n saanut virkaloman -- "kotiasioita j?rjest??kseen" -- ja aikoi ryhty? kotitalossaan is?nn?im??n. Onnellinen ajatus tietysti! Mutta Boris Andrejitshist? se tuntui vastenmieliselt?. H?nen tulonsa v?heniv?t vuosi vuodelta, velkoja karttui yh? enemm?n: h?n tuli vakuutetuksi siit?, ett? oli mahdoton jatkaa palvelusta, el?? p??kaupungissa, -- sanalla sanoen el?? niin, kuin oli el?nyt t?h?n asti ja p??tti karvaalla mielell? pyhitt?? muutamia vuosia "kotoisten asioiden" korjaamiseen. Ja siksi juuri h?n nyt ilmestyi t?h?n maalaiseen kotiperukkaan.

H?n huomasi, ett? maatilalla vallitsi ep?j?rjestys, puutarha oli hoitamaton ja rakennus melkein pilalle rappeutunut; h?n pestasi uuden voudin vanhan sijalle, v?hensi palvelijoiden palkat; antoi siisti? itse??n varten pari kolme huonetta, korjautti rikkin?isen katon kuin uudeksi; muuten, h?n ei ryhtynyt mihink??n p??tt?myyksiin eik? ruvennut suurempiin uudistuksiin, saatuaan itselleen selv?ksi sen yksinkertaisen ajatuksen, ett? ensin tulee tiet?? mit? haluaa uudistaa... Niin, h?n tahtoi perehty? talonhoitoon, ja alkoi, kuten sanotaan, tunkeutua asiain ytimeen. T?ytyy tunnustaa, ett? h?n p??si asioiden perille ilman melua ja h?tik?im?tt?. Mutta tottumattomana maalaisel?m??n tunsi h?n olonsa varsin ik?v?ksi, ja usein oli vaikea tiet??, miten saisi pitk?n, yksitoikkoisen p?iv?n loppuun kulumaan. Naapureita oli tosin aivan tarpeeksi, mutta h?n ei ollut heid?n kanssaan tuttu, -- ei siksi, ett? h?n olisi heit? vierastanut, vaan sent?hden ettei ollut joutunut heid?n kanssaan tekemisiin. Mutta kerran, syksyll? h?n sattui tutustumaan er??seen l?heisimmist? naapureistaan. T?m?n nimi oli Pietari Vasiljevitsh Krupitsyn. H?n oli joskus palvellut ratsuv?ess? ja saanut virkaeron luutnanttina. H?nen alustalaistensa ja Vjasovnilaisten kesken oli jo ammoin vallinnut riita kahden ja puolen hehtaarin hein?maasta. Oli toisin ajoin oltu k?sik?hm?ss?kin saman asian t?hden; hein?ruo'ot siirtyiv?t salaper?isell? tavalla paikasta toiseen; syntyi kaikenlaisia ik?vyyksi?, ja aivan varmaan, t?t? riitaa olisi viel? jatkunut ties kuinka monta vuotta, ellei Krupitsyn olisi tullut tuntemaan Boris Andrejitshin rauhallisen luonteen ja kiiruhtanut h?nen luokseen asiaa mieskohtaisesti selvitt?m??n. T?ll? selvittelyll? oli sangen miellytt?v?t seuraukset: ensiksikin, koko jupakka lakkasi heti ja viel? ainaiseksi tilallisten molemminpuoliseksi mielihyv?ksi; ja toiseksi, he itse mieltyiv?t toisiinsa, alkoivat usein tavata ja talveen p??stess? jo oli heid?n v?lilleen sukeutunut yst?vyyssuhde, joka teki heid?t melkein eroittamattomiksi.

Ja, kuitenkin heiss? oli jotenkin v?h?n yht?l?isyytt?. Vjasovnin ei tosin itse ollut rikas, mutta rikkaiden vanhempien lapsi, joka oli saanut hyv?n kasvatuksen, opiskellut yliopistossa, tunsi useita kieli?, mielell??n tutkiskeli kirjallisuutta, ja yleens? h?nt? saattoi pit?? valistuneena miehen?. Krupitsyn, sit? vastoin, puhui vaivaisesti katkonaista ranskaa, ei ottanut kirjoja k?teens?, ell'ei siihen ollut suorastaan pakkoa, ja kuului mieluummin valistumattomiin ihmisiin. Ulkon??nk??n puolesta eiv?t yst?vykset juuri ollenkaan olleet yht?l?isi?: Vjasovnin oli jotenkin pitk?, laiha, valkoverinen ja muistutti englantilaista, esiintyi aina mit? puhtaimmassa asussa, eritt?inkin mit? k?siin tulee, pukeutui siististi ja k?ytti kauniita kravatteja... p??kaupunkilaisen tavan mukaan! Krupitsyn, sit? vastoin, oli lyhyenl?nt?, harteva, tumma, mustatukkainen, kulki kes?t talvet samassa pronssinv?risess? palttoossa, jonka taskut olivat auki ven?ht?neet. "Min? pid?n t?st? palttoon v?rist? siksi, ett? siin? eiv?t tahrat tunnu" -- sanoi Pietari Vasiljevitsh. Siin? eiv?t tosiaan tahrat n?kyneet, sill? se oli kokonaan yhten? tahrana. Krupitsyn oli kova sy?m?ri, ja mielell??n puhui siit?, kuinka miellytt?v?? on sy?d? ja mit? merkitsee hyv? ruuanmaitti. H?n s?i kaikkea, mit? h?nen eteens? kannettiin. Jos h?nelle tuotiin kaalikeittoa ja puuroa -- niin h?n s?rpi hyv?ll? maulla keiton ja sy?d? h?tk?si sitte sen j?lkeen puuron; kun h?nelle tarjottiin ohutta saksansoppaa -- oli h?n heti valmis k?ym??n sen ??reen, ja jos tuotiin puuroa, m?tti h?n sit? aivan yht? mielell??n lautaselleen, -- niinkuin ei mit??n. -- Kaljaa h?n rakasti "kuin omaa is??ns?", kuten h?nen oli tapana sanoa, mutta ranskalaisia viinej?, eritt?inkin punaisia, h?n ei suvainnut ja sanoi niit? "hapanhutkuksi". Yleens? Krupitsynille inho oli vieras tunne, jota vastoin Vjasovnin vaihtoi kahdesti p?iv?ss? nen?liinaa. Sanalla sanoen, n?m? yst?v?t eiv?t ensink??n olleet toistensa tapaisia. Ainoastaan yhdess? suhteessa he olivat samanlaisia: molemmat olivat hyv?nluontoisia, vaatimattomia, koruttomia kuin lapset. Krupitsyn oli sellaisena syntynyt, mutta Vjasovnin oli sellaiseksi kehittynyt. Ja viel?kin heiss? oli yhteist? se, ettei kumpikaan pit?nyt erityisesti mist??n, toinen enemp?? kuin toinenkaan, s.o. he eiv?t tunteneet kiihkoa eik? mieltymyst? sanottavasti mihink??n. Krupitsyn oli kuutta tai kahdeksaa vuotta vanhempi Vjasovninia.

Heid?n p?iv?ns? kuluivat yksitoikkoisesti.

Aamusin, ei kuitenkaan liian varhain, noin kello kymmenen tienoissa, Boris Andrejitsh tavallisesti istui akkunan ??ress? punaisessa napittamattomassa aamuviitassa, jonka alta n?kyi lumivalkoinen paita, kammattuna, peseytyneen?, kirja ja teekuppi k?dess?; silloin astui Pietari Vasiljevitsh huoneeseen kasvoillaan huoleton ilme. H?nen kyl?ns? oli puolisen virstaa Vjasovnasta . N?ill? k?ynneill??n Pietari Vasiljevitsh hyvin usein j?i y?ksi Boris Andrejitshin luo. "No mutta, terve! -- sanoivat he tavallisesti yhteen ??neen. -- Kuinka olette jaksaneet?" Ja samassa Fedjushka, toi Pietari Vasiljevitshille h?nen buhariverkaisen aamuviittansa, ja Pietari Vasiljevitsh ryk?isi kuin alkajaisiksi, kietoi ylleen viitan ja ryhtyi teehen ja tupakkaan. Ja sitten sit? alettiin keskustella -- keskustella verkkaan, pys?htyen ja haukotellen: puhuttiin ilmoista, eilisp?iv?st?, peltot?ist? ja viljan hinnoista; juteltiinpa l?heisist? tilanomistajista ja omistajattaristakin. Ensi p?ivin? tutustuttuaan Boris Andrejitshiin, Pietari Vasiljitsh piti velvollisuutenaan ja jopa h?nt? huvittikin kysell? naapuriltaan yht? toista p??kaupungin el?m?st?, tieteest? ja sivistyksest? yleens? -- yleens? henkevist? asioista; Boris Andrejitshin vastaukset vieh?ttiv?t, usein h?mm?styttiv?t h?nt? ja her?ttiv?t h?ness? mielenkiintoa, mutta samalla ne vaikuttivat h?ness? jonkunlaista v?symyst?, niin ett? pian kaikki sellaiset kysymykset harvenivat ja loppuivat tyyten; eik? Boris Andrejitshkaan sanottavasti halunnut niit? henkiin her?tt??. Sattui j?lkeenp?in -- mutta harvoin -- ett? Pietari Vasiljitsh yht'?kki? kys?see Boris Andrejitshilta, esimerkiksi mit? se s?hk? oikeastaan on, ja kuultuaan Boris Andrejitshin ei varsin ymm?rrett?v?n selityksen asiasta vaikenee ja sanoo: "ompa se koko ihmeellist?", eik? sitten pitk??n aikaan utele mit??n oppineita asioita. Enimm?kseen heid?n keskustelunsa olivat t?m?ntapaisia. Pietari Vasiljitsh, esimerkiksi, vet?en savua piipustaan ja puhaltaissaan sit? sieramiensa l?pi kysyy:

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!