: Samuel Titmarsh: Tarina isosta Hoggartyn timantista by Thackeray William Makepeace Impiwaara Heikki Translator - Great Britain Social life and customs Fiction; English fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

a Henkivakuutusyhti?ss? yhti?n muhkeassa kivitalossa Cornhillissa. ?iti oli el?kerahaa vastaan sijoittanut nelj?sataa puntaa t?h?n yhti??n, joka maksoi h?nelle kokonaista kolmekymment? ja kuusi puntaa vuodessa -- mik??n muu Lontoon yhti?ist? ei luvannut enemp?? kuin kaksikymment?nelj?. Johtokunnan puheenjohtaja oli suuri herra Brough, toiminimest? Brough ja Hoff, Crutched Friarskadulta, jonka laivat purjehtivat V?limerta. Kauppahuone oli uusi, mutta sen viikunain ja pesusienten liike oli mahtava ja Zanten korinttien kaupassa se oli kaikkien Cityn toiminimien edell?.

Brough oli suuri mies eriuskolaisten keskuudessa ja h?nen nimens? n?kyi aina ker?yslistan otsikossa satojen puntien edess?, milloin n?m?t hyv?t ihmiset perustivat jonkun hyv?ntekev?isyysseuran. H?nell? oli yhdeks?n kirjanpit?j?? konttorissaan Crutched Friarsilla. Ei yht??n h?n suostunut ottamaan vastaan ilman pyrkij?n syntym?paikan koulunopettajan ja papin antamaa todistusta, jossa n?m?t meniv?t t?yteen takuuseen h?nen siveellisyydest??n ja uskonnollisuudestaan. Ja paikat olivat niin haluttuja, ett? h?n sai nelj?n tai viiden sadan punnan hyvityksen jokaisesta nuoresta miehest?, jonka teki orjaksi kymmeneksi tunniksi p?iv?ss? ja jolle siit? korvaukseksi paljasti kaikki V?limeren kaupan salaisuudet. H?n oli suuri mies my?skin Lontoon p?rssiss?. Ja meid?n nuoret pojat kuulivat useasti p?rssikauppiasten kirjanpit?jilt? -- nuorten p?rssikauppiasten oli siis tapana kertoa meille, mit? ??rett?mi? eri? Brough sijoitti espanjalaisiin, kreikkalaisiin ja kolumbialaisiin papereihin. Hoff ei niihin puuttunut ollenkaan, h?n vain pysyi kotona yksinomaan hoitaen kauppahuoneen asioita. H?n oli nuori mies, hyvin hiljainen ja vakava, uskonnoltaan kveekari. Brough oli ottanut h?net kauppakumppanuuteen kolmisenkymmenen tuhannen punnan hintaa vastaan, ja varsin hyv? kauppa se oli sittenkin. Minulle kerrottiin suurimmassa tuttavallisuudessa, ett? kauppahuone s??nn?llisesti joka vuosi jakoi voittoa runsaat seitsem?n tuhatta puntaa, josta puolet peri Brough, Hoff kaksi kuudennesta ja viimeisen kuudenneksen vanha Tudlow, joka oli ollut herra Broughin kirjanpit?j? ennen kun uusi yhti? pantiin alkuun. Tudlow k?vi aina kovin kehnosti puettuna, ja me pidimme h?nt? vanhana saiturina. Muuan meid?n miehist?mme, Bob Swinney nimelt??n, tapasi sanoa, ett? Tudlowin osuus oli pelkk?? lorua ja ett? se tuli kaikki Brough'ille, mutta Bob tiesi aina asiat vain puoliksi, k?ytti tavallisesti viheri?t? ratsastustakkia ja p??si vapaasti Covent Gardenin teatteriin. H?n piti aina ??nt? putikassa, kuten me sit? kutsuimme -- h?n piti aina ??nt? Vestriksest? ja neiti Treest? ja lauleli laulua "Peipposesta", er?st? Charles Kemblen kuuluisaa laulua "Neito Mariannasta", kappaleesta, johon silloin kaikki olivat hullaantuneet ja joka oli otettu tunnetusta kertomuskirjasta, mink? oli tehnyt muuan Peacock, It?-Intian komppanian kirjanpit?ji?; ja mainion hyv? paikka h?nell? onkin.

Kun Brough sai kuulla, mill? tavalla nuorukainen Swinney solvasi h?nt? ja ett? h?nell? oli vapaapaikka teatterissa, niin h?n saapui p?iv?n? muutamana alas konttoriin, miss? me kaikki nelj?kolmatta olimme koolla, ja piti puheen, jonka vertaista kauneudessa min? harvoja olen el?m?ss?ni kuullut. Parjauksesta h?n ei v?litt?nyt, sanoi h?n, panettelu on osa ja kohtalo jokaisen julkisen miehen, jolla on ankarat periaatteet ja joka n?it? tinkim?tt? seuraa, mutta sit? vastoin h?n ei voinut olla v?linpit?m?t?n jokaisen gentlemannin luonteesta, jotka kuuluivat West Diddlesex-yhti??n. Tuhansien menestys oli heid?n huostassaan, miljoonia puntia kulki joka p?iv? heid?n k?ttens? kautta, City, koko maa katsoi yl?s heihin, j?rjestyksen, kunniallisuuden, esimerkillisyyden esikuviin. Ja jos h?n huomasi, ett? n?iden joukossa, joita h?n piti kuin omina lapsinaan -- joita h?n rakasti kuin omaa lihaansa ja vertansa -- oli poikettu pois t?st? j?rjestyksest?, ett? t?t? s??nn?llisyytt? ei oltu yll?pidetty, ett? t?t? hyv?? esimerkki? ei oltu kannettu korkealla -- jos h?n huomasi lastensa poikenneen pois siveellisyyden, uskonnon ja sopivaisuuden terveellisist? k?skyist? -- jos h?n huomasi ylimm?ss? tai alimmassa -- p??kirjanpit?j?st?, jolla on kuusi sataa vuodessa, aina ovimieheen, joka lakaisi portaat -- jos h?n havaitsi pienimm?nkin s??dytt?myyden tahran, h?n heitt?isi rikkojan luotaan -- niin, vaikka se olisi h?nen oma poikansa, heitt?isi h?n t?m?n luotaan.

Kun h?n puhui n?in, puhkesi Brough kyyneliin; ja me jotka emme tienneet, mit? tuleman piti, katselimme toisiimme kalpeina kuin lakanat; kaikki paitsi Swinney, 12. virkailija, joka oli viheltelevin??n. Kun Brough oli pyyhkinyt silm?ns? ja toipunut ennalleen, h?n k??ntyi ymp?ri; ja ah, kuinka syd?meni tykyttik??n h?nen katsoessaan minua suoraan kasvoihin! Olipa kuitenkin helpottavaa, kun h?n huusi jyrisev?ll? ??nell?:

"Herra Robert Swinney!"

"Sir Teille", sanoi Swinney niin viile?sti kuin mahdollista, jolloin muutamat miehist? alkoivat tirskua.

"Herra Swinney, jyrisi Brough, viel? kovemmalla ??nell? kuin aikaisemmin, -- kun tulitte t?h?n toimistoon -- t?h?n perheeseen, sir, sill? sellainen se on, olen ylpe? voidessani niin sanoa -- te kohtasitten 23 niin hurskasta ja s??nn?llist? nuorta miest? kuin koskaan on ty?skennellyt yhdess? -- joille koskaan on uskottu t?m?n mahtavan p??kaupungin ja kuuluisan imperiumin rikkaudet. Te kohtasitten, sir, kohtuullisuutta, s??nn?llisyytt? ja hyv?? k?yt?st?; ei mit??n s??dytt?mi? lauluja kuulunut t?ss? paikassa, joka on pyhitetty -- liikeasioille; mit??n panetteluja ei kuiskailtu laitoksen johtoa vastaan -- mutta ohitan menneet: voin hyvin ohittaa ne, sir -- ei mik??n maallinen keskustelu tai ruma leikinlasku h?irinnyt n?iden herramiesten huomiota tai pilannut heid?n ty?ns? rauhallista n?ytt?m??. Kohtasitten kristittyj? ja herrasmiehi?, sir."

"Maksoin paikastani kuten muutkin", sanoi Swinney. "Eik? is?ni ostanut osakk--?"

"En kuitenkaan ilman kolmen kuukauden palkkaa, herra Brough."

"Se maksetaan is?llenne, hyv? herra."

"Viel? mit?! min?p? kerron Teille jotakin, Brough, min? olen t?ysik?inen, ja jollette Te maksa minulle palkkaani, niin min? laitan Teid?t arestiin -- lempo soi, sen min? teen! Min?p? tyyr??n Teid?t tyrm??n, taikka ei nimeni ole Bob Swinney!"

"Kirjoittakaa, herra Roundhand, t?lle turmeltuneelle nuorelle miehelle kolmen kuukauden palkan m??r?ys."

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!