: Toteutuneita unelmia: Neljä kertomusta by Strindberg August Sirola Yrj Translator - Swedish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

i ajoiksi karkotettujen tykkien ja chassepotkiv??rien r?ikin?n j?lkeen.

Iloisia yst?v?llisi? ihmisi? riensi Beau-Rivagen puistoon kukkivaa magnoliaa katsomaan. Ihmepuu seisoi siell? tummine, taipuisine oksineen, joilla ei n?kynyt ainoatakaan lehte? vaan sen sijaan latvasta tyveen saakka tuhatkunta valkoista sinipunervapohjaista kelloa. Puutarhuri oli raivannut sille alaa laakereitten ja japanilaisten tuhkapuitten keskeen, niin ett? tuo vieraitten aurinkoisten maitten kuningatar saisi n?ytt?? kauneuttaan ihaileville ihmisille. Kunnioituksella sit? l?hestyttiin, nauru lakkasi ja muukalaiset, jotka sen ensi kerran n?kiv?t, pys?htyiv?t vakavina ja h?mm?styksiss??n kuin olisi ilmestys heid?n eteens? auennut. Teki mieli sit? l?hesty?, k?sin koskea, aistimin tunnustella, mutta tasattu ruohokentt? piti sivulliset loitolla. Kukkalavan r?ike?t tulpaanit sai vaikenemaan t?m? yksinkertainen kukkapuku, valkea kuin morsiamen tai vainajan verho ja musta seeteri ojenti sormia muistuttavilla yl?sp?isill? vuosivesoilla varustetut pitk?t oksansa siunaten kauneinta kev??n suurissa h?iss?.

J?rvenrantapenkill? istui kaksi vanhaa naista, joiden komeiden pukujen v?rit olivat miltei liian eloisat ja kuosit kovin muodikkaat viisikymmenik?isille. Toisen k?dess? oli Saturday-Review, jonka sivuja h?n tarkasteli kultasankaisten lasien l?pi; h?nen kasvonsa olivat kuihtuneet, valkeankeltaset, ankarat, ja h?nen nen?ns? oli saanut sen ylh?isen muodon, joka kuuluu ilmaisevan rikkaita vanhempia ja jaloa mielenlaatua. Kun h?n katsahti yl?s kirjastaan ja tirkisteli mailman kauneinta maisemaa, teki h?n senkin nen?? nyrpist?en, kuin olisi jotain vikaa alppien ja auringon asennossa.

Toinen naisista, edellisen sisar, oli n??lt??n kuin hyv?ntahtoisuus, anteeksiantamus ja tyytymys itse, ja h?nen py?re?t, lempe?t kasvonsa ny?kk?siv?t hyv?ksyen kaikelle, mit? h?n n?ki, ja h?n v?ltti kaikkia varjoja, kaikkia tahroja, ja kun h?n ei voinut niit? v?ltt??, sulki h?n silm?ns? ja ajatteli jotain kaunista. Kun joku rupesi puhumaan onnettomuudesta, rikoksesta, niin pyysi h?n p??st? sit? kuulemasta; se vain pahotti h?nen mielt??n, eik? h?n voinut mit??n auttamattomille asioille. H?n l?yhytteli kokoontaitetulla sanomalehdell?.

N?iden naisten v?lill? istui nuori tytt?, jonka ulkomuoto oli Sveitsiss? kauniina pidetty? tyyppi?: soikeat kasvot, matala otsa, suora kapea nen? jommoista ?idit koettavat muodostaa ahkerasti painamalla ja puristamalla lapsen typykk?ist? nen??; korkea povi ja suorat hartiat, kapea vy?t?r?, kuten oli keskiajan naismuoti. Mutta h?nen tukkansa oli vaalakka. H?n istui kirja polvellaan ja katseli levottomana ymp?rilleen, kaikkia ja kaikkea. H?n katseli joutsenta, joka ?sken haudottuine poikasineen uiskenteli l?hell? rantaa; h?n katseli amerikalaisia poikia, jotka uimapukuineen meniv?t kylpyhuoneeseen; h?n katseli j?rvell? luovailevia pursia; h?n katseli edes takasin mielens? mukaan lentelevi? lokkeja. Vihdoin, kaikkea katseltuaan, l?j?ytti h?n kirjan kiini ja sanoi v?syneell? ??nell?:

-- Olisinpa joutsen.

-- Joutsen? -- vastasi ankara naimaton t?ti. -- Mik? p??h?npisto! Saada viisi poikasta joka huhtikuussa!

-- Miten on Blancheni laita t?n? iltana? -- sanoi hyv?ntahtoinen t?ti, leski, jonka lapsi oli kuollut.

-- Oh, ei mitenk??n -- vastasi Blanche punastuen. J?lleen oltiin vaiti.

Nyt kulki ohi alppinnousijajoukko, englantilaisia poikia ja tytt?j? alppisauvoineen ja laukkuineen. N?m?t kulkivat k?sik?dess? ja olivat iloisen ja onnellisen n?k?si?. Miten miehekk?ilt? nuo tyt?t n?ytt?v?t, ajatteli Blanche, n?hdess??n heid?n s??ryksens?, lyhyet hameensa ja skottilaiset villalakkinsa. He saivat nukkua y?n vaipoissaan ja aamunkoitossa astua alpille; ja sy?d? juustoa ja leip?? ja juoda valkeata viini?. Ilman vanhempia, t?tej? ja opettajattaria. H?n tunsi olevansa vanki, kahden alati valvovan vartijan vallassa. Jos h?n pyysi p??st? kylpyyn, toivat n?m?t kaksi l?mp?mittaria; jos h?n pyrki soutelemaan, ottivat n?m?t kolme miest? ja kaksi virsikirjaa mukaan; jos h?n halusi tovereittensa seuraan, tulivat he sinnekin. Jos h?nen aivoissaan joskus sikisi vallaton ajatus, niin lukivat t?dit sen heti ja yll?ttiv?t h?net; jos h?neen syttyi kapinallisia tunteita, paljastivat he ne heti. H?n vihasi heit?. H?n tahtoi juosta pois heid?n luotaan, heitt?yty? j?rveen, mutta silloin tunsi h?nen hyvin koulittu syd?mens? piston. H?n oli kiitt?m?t?n; n?m?t kaksi ihmist? eliv?t yksinomaan h?nen hyv?kseen ja h?n oli heid?n ainoa ilonsa. H?n oli heid?n ilonsa, mutta mit? iloa he antoivat h?nelle? Kyll? he kustansivat h?nelle elannon ja kasvatuksen, mutta lapsi ei voi olla kiitollinen elannosta, sill? se ei ole viel? keksinyt ett? t?ytyy olla kiitollinen pelk?st??n siit?, ett? saa el??.

Ent? kasvatus! Todellakin; h?net oli valittu kostamaan koko sukupuolensa puolesta, h?nen piti tulla ylioppilaaksi ja osottaa mailmalle, ett? nainen ei ole miest? ala-arvoisempi, jota seikkaa mailma ei ole koskaan ep?illyt, mutta joka ankaralle t?dille oli t?ysin selvill?. H?nen piti kostaa, kostaa ankaran t?din puolesta kaikki miessuvun t?lle tekem?t v??ryydet, koska ei kukaan t?m?n kosijoista ollut ratsuv?en luutnantti. Sit? paitsi piti h?nen hyv?ntahtoiselle t?dille korvata t?m?n miehen ja lapsen menetys. H?nen piti ottaa vastaan kaikki se hellyys, joka oli n?ille el?m?ss? aiottu. T?m? oli h?nen kaksinkertainen kutsumuksensa, mutta tyytyv?inen ei h?n ollut. H?n oli ?skett?in lukenut ihmismuotoisista apinoista, joita piti kurissa yksi koiras, antaen koko nuoren joukon raataa puolestaan, kunnes nuoret olivat kasvaneet, jolloin n?m?t s??nn?llisesti kapinoivat ja vapauttivat itsens?. Luonnon j?rjestys oli luonnossa erilainen.

Nyt tuli ylioppilas joukko lauluin ja rummuin rantaan, jossa liputetut veneet odottivat valmiina veneretkelle. Heid?n v?rikk??t lakkinsa, kirjavat yhdistysnauhat liiveill?, rumpujen rep?sev?t r?m?hdykset, kaikki t?m? teki Blanchen yh? levottomammaksi. T?ti jolla oli aikakauskirja, katsoi n?it? lasiensa l?pi harmain, ilkein silmin kuin olisi ajatellut: odottakaahan! -- Mutta Blanche ajatteli: kolmen viikon kuluttua olen min?kin ylioppilas. Minusta ei silti tule koskaan miest?.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!