: Markiisitar: Kertomus by Sand George Tuura Timo Translator - France Fiction; Women France Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

i mieheni suvulle siin? tapauksessa, ett? hankkisin is?puolen h?nen perilliselleen. Suruaikani p??tytty? minut siis vietiin seurael?m??n ja siell? minut ymp?r?itiin ihailijoilla. Olin siihen aikaan kauneuteni t?ydess? kukoistuksessa ja kaikkien naisten tunnustuksen mukaan ei ollut ainoatakaan, jonka kasvoja ja vartaloa olisi voinut verrata minun kasvoihini ja vartalooni.

Mutta puolisoni, tuo vanha ja veltostunut elostelija, joka ei ollut milloinkaan tuntenut minua kohtaan muuta kuin ivallista halveksumista, oli istuttanut minuun sellaisen vastenmielisyyden avioliittoa kohtaan, etten milloinkaan aikonut suostua sitoutumaan uusiin siteisiin. Tiet?m?tt?myydess?ni el?m?st? kuvittelin, ett? kaikki miehet olivat samanlaisia, ett? kaikilla olisi samallainen kova syd?n, samallainen s??lim?t?n ivallisuus, samallaiset kylm?t ja loukkaavat hyv?ilyt, jotka niin suuresti olivat minua n?yryytt?neet. Niin lyhytn?k?inen kuin olinkin, olin vallan hyvin ymm?rt?nyt, ett? mieheni harvat hellyydenpuuskat olivat vain kohdistuneet kauniiseen naiseen -- sieluaan ei h?n niihin pannut. Lopulta olin h?nen silmiss??n tyhmeliini, jota h?n julkisuudessa h?pesi, ja jota h?n ei olisi tahtonut tunnustaa vaimokseen.

T?m? el?m?ni onneton alku vapautti minut ainaiseksi harhaluuloistani. Syd?meni, jolle sellainen kylmyys ei kukaties ollut luonnollista, kutistui kokoon ja panssaroitsi itsens? ep?luuloisuudella. Tunsin miehi? kohtaan vastenmielisyytt? ja inhoa. Heid?n kunnioituksensa loukkasi minua, minun silmiss?ni olivat he vain roistoja, jotka tekeytyiv?t orjiksi p??st?kseen tyranneiksi. Vannoin heille ikuista vastenmielisyytt? ja vihaa.

Kun ihminen ei tunne tarvetta olla sive?, ei h?n ole sit?, siin? syy miksi min? ankarine tapoineni en ollut siveellinen. Kuinka surinkaan sit?, etten voinut sellainen olla, kuinka kadehdinkaan tuota siveellist? ja uskonnollista voimaa, joka lannistaa intohimot ja v?ritt?? el?m?n -- omani oli niin kylm? ja tyhj?! Mit? olisinkaan antanut intohimoista, joita minun olisi pit?nyt masentaa, taistelusta, joka minun olisi pit?nyt taistella! Mit? olisinkaan antanut, jos olisin voinut laskeutua polvilleni ja rukoilla kuten ne nuoret naiset, joiden n?in luostarista l?hdetty??n pysyv?n muutaman vuoden sivein? maailmassa jumalanpelvon ja lujuuden avulla! Mit? oli minulla poloisella maanp??ll? tekemist?? Pukeutua, n?ytt?? itse?ni ja k?rsi? ik?v??. Minulla ei ollut syd?nt?, omantunnon nuhteita, pelkoa; suojelusenkelini nukkui sensijaan ett? olisi valvonut. Pyh? neitsyt ja h?nen puhtaat pyhimyksens? eiv?t minulle tarjonneet lohtua eik? runollisuutta. En tarvinnut taivaallisia suojelijoita: vaarat eiv?t olleet sellaisia, ett? ne olisivat minua uhanneet, ja min? halveksin itse?ni sen johdosta, josta minun olisi pit?nyt olla ylpe?.

Sill? minun on kerrottava teille, ett? syytin itse?ni yht?paljon kuin muita n?hdess?ni, ett? tahto olla rakastamatta oli muuttunut kykenem?tt?myydeksi. Olin usein uskonut naisille, jotka kehoittivat minua valitsemaan miehen tai rakastajan, ett? miesten kiitt?m?tt?myys, itsekk?isyys ja raakuus peloitti minua. He nauroivat minulle vasten kasvoja kun niin puhuin, ja vakuuttivat, etteiv?t kaikki miehet olleet minun vanhan puolisoni kaltaisia ja ett? heill? oli salaisuuksia, joiden vuoksi saattoi antaa anteeksi heid?n vikansa ja puutteensa. T?llainen puhetapa sai minut kuohuksiin, minusta oli n?yryytt?v?? olla nainen ja kuulla toisten naisten niin halvasti puhuvan tunneasioista ja nauravan kuin mielett?m?t, kun suuttumus kuvastui kasvoissani. Hetken aikaa kuvittelin olevani kaikkia heit? parempi.

Ja sitten sulkeuduin k?rsien itseeni; ik?v? kalvoi minua. Muut eliv?t t?ysin?ist? el?m??ns?, minun el?m?ni oli tyhj? ja hy?dyt?n. Syytin itse?ni mielett?myydest? ja kohtuuttomista vaatimuksista, koetin uskoa, mit? sanoivat nuo iloiset ja j?rkev?t naiset, jotka sopivat niin hyvin aikaansa. Sanoin itselleni, ett? tiet?m?tt?myys oli turmellut el?m?ni, ett? olin hautonut haaveellisia toiveita, uneksinut uskollisista ja erinomaisista miehist?, joita ei maailmassa ollutkaan. Sanalla sanoen, syytin itse?ni kaikista niist? v??ryyksist?, joita oli minua kohtaan tehty.

Niin kauvan kuin naiset otaksuivat minun pian omaksuvan heid?n periaatteensa, ja sen mit? he nimittiv?t viisaudekseen, sietiv?t he minua. Moni toivoi minun kauttani tulevansa omissa silmiss??n itse v?hemm?n syylliseksi, moni, joka oli ankarasta hyveest? liukunut julkiseen suhteeseen, uskotteli itselleen, ett? min? tulisin antamaan maailmalle esimerkin kevytmielisyydest?, joka tekisi h?nen oman kevytmielisyytens? anteeksiannettavammaksi.

Mutta kun he n?kiv?t, etteiv?t n?m?t toiveet toteutuneetkaan, kun olin jo kaksikymment?vuotias ja yh? viel? turmeltumaton, alkoivat he inhota minua. He v?ittiv?t, ett? min? olin heid?n kiivas ja ankara tuomarinsa. He tekiv?t minut rakastajainsa kera naurettavaksi ja minun valloittamiseni tuli mit? h?pe?llisimpien suunnitelmien ja mit? siveett?mimpien yritysten esineeksi. Ylh?iset naiset eiv?t h?venneet nauraen punoa salajuonia minua vastaan ja maalla tapojen vapaudessa ahdisteltiin minua kaikin tavoin, himolla, jonka kiihkeys muistutti vihaa. Oli miehi?, jotka olivat luvanneet rakastajattarilleen kesytt?v?ns? minut ja naisia, jotka sallivat rakastajainsa yritt??. Oli em?nti?, jotka koettivat illallisp?yd?n viinien avulla h?mment?? j?rkeni. Minulla oli yst?vi?, ja sukulaisia, jotka minua koetellakseen hankkivat minulle hyvin kauniita miehi? vaunujeni ajajiksi. Kun viattomuudessani olin paljastanut heille syd?meni, tiesiv?t he varsin hyvin, ett? minua ei pid?tt?nyt uskonnollisuus eik? kunniantunto, eik? entinen rakkaus, vaan ep?luuloisuus ja vaistomainen inhontunne. He eiv?t laiminly?neet levitt?m?st? tietoja minun luonteestani ja ottamatta huomioon sieluni ep?varmuutta ja tuskaa, v?ittiv?t he, ett? min? halveksin kaikkia miehi?. Miehi? ei mik??n niin suuresti loukkaa kuin t?m? tunne, he antavat ennemmin anteeksi kevytmieliset tavat ja korskeuden. He yhtyiv?tkin naisten minua kohtaan tuntemaan vastenmielisyyteen, ja etsiv?t seuraani vain pannakseen toimeen kostonsa ja saadakseen minut lopultakin naurettavaan valoon. Min? n?in ivallisuutta ja teeskentely? kaikkien otsalla ja ihmisvihani kasvoi p?iv? p?iv?lt?.

Muuan ?lyk?s nainen on t?m?n asian suhteen m??r?nnyt kantansa. H?n pysyi lujana ellei muun vuoksi niin lis?t?kseen kilpailijattariensa raivoa. H?n antautui julkisesti hartaudenharjoituksiin liitty?kseen harvalukuisten siveiden naisten seuraan, joka tuonakin aikana toimi kunniallisten ihmisten mielenylennykseksi. Mutta minussa ei ollut kylliksi luonteenlujuutta seisoakseni myrsky? vastaan, joka kiihtyi ymp?rill?ni. Tunsin olevani hylj?tty, v??rinymm?rretty, vihattu, maineeni oli jo alttiina hirmuisille ja omituisille moitteille. Er??t naiset, jotka olivat vaipuneet mit? hillitt?mimp??n irstailuun olivat pelk??vin??n vaaraa ollessaan minun seurassani.

H?n rakasti minua sielunsa vilpitt?myydess?. Mutta mahtoiko h?nell? sitten olla sielua. H?n oli noita kylmi? ja arkip?iv?isi? ihmisi?, joilla ei ole edes paheen loistoa eik? valheen henkevyytt?. H?n rakasti minua aina niinkuin mieheni oli joskus minua rakastanut. H?n n?ki minussa vain kauneuden, eik? katsonut asiakseen etsi? syd?nt?ni. H?ness? se ei ollut ylenkatsetta vaan kykenem?tt?myytt?. Jos h?n olisi minussa keksinyt kyvyn rakastaa, ei h?n olisi voinut siihen vastata.

En usko, ett? on ollut olemassa miest?, joka olisi t?ydellisempi aineenorja kuin Larrieux parka. H?n s?i nautinnolla, nukkui kaikissa nojatuoleissa ja lopun aikaa h?n nuuskasi. H?n tyydytti t?ten aina jotakin ruumiillista tarvetta. En usko h?nell? olleen yht?k??n ajatusta p?iv?n mittaan.

Ennenkuin suhteemme tuli l?heiseksi, tunsin yst?vyytt? h?nt? kohtaan, sill? vaikkei h?ness? ollutkaan mit??n suurta, ei h?ness? ollut mit??n pahaakaan. T?st? yksinomaan johtuikin h?nen paremmuutensa kaikkien muiden rinnalla, jotka minua ymp?r?iv?t. H?nen mielistelyj??n kuunnellessani uskottelin itselleni, ett? h?n rakentaisi rauhan minun ja ihmiskunnan v?lille ja luotin h?nen uskollisuuteensa. Mutta tuskin olin antanut h?nelle nuo oikeudet, joita heikot naiset eiv?t milloinkaan ota takaisin, kun h?n jo alkoi vainota minua er??nlaisella siet?m?tt?m?ll? tungettelevaisuudella ja rajoitti kaiken hellyytens? siihen ainoaan rakkaudenosoitukseen, jota h?n osasi pit?? arvossa.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!