: Elämän langat by Baadsgaard Anna - Danish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

EL?M?N LANGAT

Romaani

Kirj.

ANNA BAADSGAARD

Suomennos

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1917.

Talo sijaitsi lehmuskujan varrella juuri sill? kohtaa, mist? tie l?hti isolle aukiolle. Viime vuosina oli sen poikki vedetty raitiotielinja, mutta ainoastaan kes?isin? sunnuntaip?ivin? oli liikenne niin vilkas, ett? selv??n huomasi p??kaupungin l?heisyyden. Arkioloissa vallitsi rauha ja hiljaisuus kapealla tiell? vanhain j?ttil?islehmusten alla. Lapset leikkiv?t h?iritsem?tt? puutarhaver?jien ulkopuolella, koirat nauttivat t?ysin m??rin maalaisel?m?n vapaudesta, ja vanhat pariskunnat k?veliv?t verkalleen k?sikynk?ss?, haastellen menneist? ajoista ja luoden v?liin silm?ns? yl?s puiden latvoihin, jotka kaareutuivat heid?n p?ittens? p??ll? nyt niinkuin silloinkin, kun he olivat nuoria ja maailma oli heille uusi.

T??ll? tunsi olevansa ulkopuolella nykyaikaisen el?m?n h?lin?? ja levottomuutta, t??ll? saattoivat pienokaiset, joiden taistelu ei viel? ollut alkanut, ja vanhukset, joiden voimat jo olivat uupuneet, nauttia lepoa ja rauhaa. Siksip? my?skin vanha rouva R?nnov oli miehens? kuoltua kaksikymment? vuotta sitten ostanut puistokujan varrella olevan harmaan talon asuakseen siin? loppuik?ns?.

Rouva Veronika R?nnov oli syntynyt maalla ja viett?nyt siell? lapsuutensa, nuoruutensa ja avioliittonsa ensimm?iset vuodet. H?n oli jo keski-ik?inen, kun h?nen miehens? valittiin valtiop?iville ja perheen t?ytyi muuttaa p??kaupunkiin. Siell? poika ja tyt?r meniv?t naimisiin ja uusi sukupolvi kasvoi. Ne olivat ty?t? ja puuhaa kysyvi? vuosia rouva R?nnoville, jonka koti muodostui kokouspaikaksi ei ainoastaan sukulaisille ja yst?ville, vaan my?s h?nen miehens? valtiollisille hengenheimolaisille ja monille sen ajan mainehikkaimmille miehille ja naisille. H?n oli tuskin huomannut vuosien kulumista, niin kauan kuin h?nen kyky??n ja voimiansa tarvittiin ja el?m? viel? sykki rikkaana ja l?mpim?n? h?nen ymp?rill??n. Mutta kun h?nen miehens? kuoli -- ?kisti ja ilman edell?k?yp?? sairautta syd?nhalvaukseen --, silloin h?n yht'?kki? tunsi tulleensa vanhaksi. H?net valtasi ??ret?n v?symys. Ajan monirientoinen levottomuus, ihmisten kilvoitteleva uurastus, suurkaupungin melu ja h?lin? -- kaikki v?sytti ja tymp?isi h?nt?, ja mahdollisimman pian h?n j?tti K??penhaminassa olevan asuntonsa ja muutti tuohon harmaaseen taloon lehmuskujan varrelle, jonne maailman meno kuului vain kaukaisena humuna ja miss? puiden suhina kes?t talvet kertoi h?nelle menneisyydest? ja rakkaista omaisista, jotka ennen h?nt? olivat siirtyneet suureen hiljaisuuteen.

H?nen poikansa ja tytt?rens? olivat seuranneet is??ns?. Tytt?rentyt?rkin oli kuollut, mutta j?tt?nyt j?lkeens? avioliitostaan eversti Barnerin kanssa pojan, Tagen, joka oli jo saavuttanut luutnantin olkalaput. Joka kerta h?net n?hdess??n rouva R?nnov tuli muistaneeksi muuatta nuorta miest?, joka oli l?htenyt Slesvigin kolmivuotissotaan h?nen sormuksensa sormessaan ja h?nen kuvansa lompakossaan. Romanttinen nuorukainen se oli ollut, kaikessa erilainen kuin se mahdikas tilanomistaja ja valtiop?iv?mies, joka sittemmin oli h?nen puolisonsa. -- Vanhasta rouvasta tuntui melkein k?sitt?m?tt?m?lt?, ett? nelj?s sukupolvi oli saattanut nousta n?in pian. H?nen ainoa pojantytt?rens?, Nina, oli mennyt naimisiin hovijahtimestari Lindholmin kanssa ja oli nelj?n lapsen ?iti, jota vastoin Ninan sisarpuolella, seitsem?ntoista vuotta nuoremmalla Evalla, oli avioliitossaan konsuli Valeurin kanssa ainoastaan yksi lapsi, pieni, vuoden vanha Vivika-tytt?nen.

Viimeiset kaksikymment? vuotta olivat vierineet rauhallisesti ja yksitoikkoisesti, niinkuin aika kuluu silt?, joka oikeastaan on jo tehnyt tilins? el?m?n kanssa. Vanhan rouvan voimat riutuivat v?hitellen; h?nen katseensa himmeni, ja h?nest? tuntui, ettei aurinko en?? paistanut yht? kirkkaasti kuin h?nen nuoruudessaan. Kuulokin heikontui; ??net saapuivat h?nen korviinsa ik??nkuin jostakin kaukaa. T?ytetty??n kahdeksankymment? vuotta h?n sai er??n? p?iv?n? ?killisen halvauskohtauksen, joka teki h?net rammaksi. Kaisa Borelius, rouva R?nnovin monivuotinen em?nn?itsij?, joka itsekin oli yli kuudenkymmenen, auttoi joka aamu vanhaa rouvaa pukeutumaan, istutti h?net rullatuoliin ja kuljetti arkihuoneen ikkunan ??reen. Siin? rouva R?nnov istui p?iv?t p??st??n ja katseli ulos. Lehmukset kertoivat h?nelle vuoden tarinan. H?n n?ki kev??n pukevan puunlatvat kauniiksi ja lintujen rakentavan pesi??n. H?n n?ki latvusten tummenevan kes?auringossa ja sateissa. Vihdoin el?m?n tumma pronssinv?ri vaihtui kullanpunaan, joka alkoi leimuta yh? hele?mp?n?, kunnes vanhat lehmukset seisoivat kuin palavat tulisoihdut kuulaassa, sinisess? lokakuun ilmassa. Sitten tulivat myrskyt ja karistivat lehdet maahan. Kultakasoina ne viruivat runkojen v?liss? vaimentaen ohikulkijain askelten ??net. Lehmuskuja k?vi tyhj?ksi ja autioksi. Lehdet?nten oksien v?litse n?kyi taivas suurena ja avarana siniharmaine pilvineen, jotka auringon laskiessa paloivat punaisina. Talot, jotka lehvist? oli k?tkenyt, n?kyiv?t nyt toisella puolen tiet?. Neiti Borelius oli mieliss??n n?k?alan v?ljenemisest?, joka toi naapuritkin n?kyviin. Mutta rouva R?nnov rakasti lehvist??; h?nen mielest??n myrsky teki lehmuskujan niin surullisen autioksi. Vasta lumen tultua h?n oli j?lleen tyytyv?inen. Talven puhdas ja ??net?n rauha puhui h?nelle kuoleman suuresta levosta, joka v?hitellen tuli h?nen kaipuunsa p??m??r?ksi.

T?n? vuonna lumi odotutti itse?ns? kauan. S?? oli leuto ja usvainen, vaikka joulu oli jo ohitse. Puutarhan nurmikko pysyi mehev?n vihre?n?, ja siell? t??ll? kohotti pieni kaunokki valkoista kukintoaan kelme?t? talviaurinkoa kohden. Puissa oli suuria umppuja, ja, mamsseli Borelius pudisti p??t?ns? arvellen, ettei t?m? t?llainen tiennyt hyv??. Maa ei saanut tarpeellista lepoaikaa, ja siit? koitui vahinkoa vuodentulolle.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!